Vikidiviimenen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- NHL, Liiga, Leijonat, U20,
Jo viidennet kisat mistä Anttola saa mitalin jos laskee nuorten ja aikuisten mm-kisat.
Seuraavia huomautuksia distanssiin. Nuorten keskinäisiä vertailumahdollisuuksia on tosin vähän, esim. nuorten MC puuttuu, on toki Skandinavia Cup. Kuitenkin tätä vertailua voidaan Suomessa tehdä, kilpailuja on tarpeeksi (Suomen Cup esim.) Rukalle pääsevät yleensä kaikki kansallisen kärjen hiihtäjät. Jos ei ole kansallisessa kärjessä, ei ole myöskään nuorten maailman kärjessä. Samanlainen näyttöpaikka on Lahdessa keväällä. Olen erittäin skeptinen sille, että ihan tyhjästä voisi putkahtaa kovan tason hiihtäjä MC:n.On sekin näkökulma, mutta nähdäkseni nuorten tulisi kilpailla pitkin kautta enemmän toisiaan vastaan jotta voitaisiin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä tulosten perusteella siitä missä mennään. Yksittäisen viikon muutaman kilpailun tuloksiin vaikuttaa niin moni asia, että siinä tulee tehneeksi urheilijan tilanteesta helposti vääriä johtopäätöksiä. Esimerkin vuoksi muuan Edvin Anger jäi Lygnassa viimesenä u20 vuonna perinteisen kympillä tuon vajaan 2 minuuttia ikäluokkansa kärkeen. Nuoret alle 20-sarjassa ja miksei osittain myös u23 sarjassa ovat kestävyysurheilijoina vielä niin nuoria, että he hyvin pitkälti vielä valmentajansa kanssa keräävät kokemusta miten kunkin yksilön tulisi jaksottaa harjoittelua ja millä ärsykkeillä se kilpailukauden huippusuorituskyky saadaan esiin ja kuinka pitkään sitä on mahdollista ylläpitää.
Totta, mutta sitten on aina se toinenkin puoli. Missään ei ole kielletty huipulle pääsyä jo 20-vuotiaana, tyyliin Frida Karlsson esim. Jos lahjakkuutta on tarpeeksi ja jos valmennus on parasta mahdollista, sekin voisi onnistua. Hitaasti kiiruhtaminen on suomalaisten tyyli, mutta ilman tulosloikkaa ei vielä 30-vuotiaanakaan olla päästy puusta pitkään. Kun puhutaan distanssista, niin tällaisia merkittäviä tulosparannuksia ei vain näy suomalaisilla. Valmennusko sitten tähän syynä.Isossa kuvassa u20 ikäisenä tärkeintä lienee terveenä pysyminen mikä mahdollistaa määrä harjoittelun kasvattamisen pikkuhiljaa ja lajitaidon kehittymisen. Toki mitä nopeammin urheilija ja valmentaja oppivat kilpailukunnon esiin hiomisessa sen nopeammin lahjakkailla urheilijoilla on mahdollisuus nousta maailmacupiin yms. Eikä voi tietenkään unohtaa kilpailukauden hyvien suoritusten vaikutusta urheilijan psyykeeseen ja sponsorien kiinnostukseen mikä antaa lisävirtaa urheilijalle jatkaa sitä perustyön tekemistä kohti maailmanhuippua. Sponsorien taloudellinen tuki tuolla matkalla on varmasti myös tärkeää.
Vilma Ryytyn parhaat hiihdot on jo hiihdetty?Suomessa alle 25-vuotiassa naisissa ei näy paljonkaan toivoa top 10, edes top 20 hiihtäjistä.
Toivotaan ettei. Toisaalta, se top 20 on vielä saavuttamatta.Vilma Ryytyn parhaat hiihdot on jo hiihdetty?
Eikö Cognen ja Les Roussesin vapaan 10km kilpailuja lasketa?Toivotaan ettei. Toisaalta, se top 20 on vielä saavuttamatta.
Ei tietenkään ole kiellettyä ja jotkut poikkeusyksilöt siihen pystyvätkin. Se vain taitaa maailmallakin olla enemmän poikkeus, että hiihtomaailman terävimpään kärkeen noustaan suoraan u20 sarjasta. Naisissa se olisi näppituntumalta tason kapeuden takia hieman paremmin mahdollista, mutta miehissä onnistunee vain poikkeusyksilöiltä.Totta, mutta sitten on aina se toinenkin puoli. Missään ei ole kielletty huipulle pääsyä jo 20-vuotiaana, tyyliin Frida Karlsson esim. Jos lahjakkuutta on tarpeeksi ja jos valmennus on parasta mahdollista, sekin voisi onnistua.
Lasketaan toki. Tosin varsinkin Cognessa oli liuta Ruotsin ja Norjan huippuja poissa. Olisikohan juuri päässyt top 20, jos kaikki parhaat olisivat olleet paikalla. Itse muistin Ryytyn iän väärin, vuoden vanhempana pidin. Ja kyllä, on varmaan lupaavin tämän hetken naishiihtäjistä. Enempää ei tässä vaiheessa voidakaan sanoa. Matkaa Kristan ja Kertun tasolle edelleen on.Eikö Cognen ja Les Roussesin vapaan 10km kilpailuja lasketa?
Voidaan ja tuomitaankin. Hankala kuvitella aikuisten viestiporukkaan, jos häviää kympillä melkein kaksi minuuttia ikäluokkansa kärjelle. Pienen varauksen jätän kuitenkin sille jos voitelu on totaalisesti epäonnistunut ja Norjalla vastavuoroisesti onnistunut täydellisesti.Joko voidaan tuomita Anttola menetetyksi lupaukseksi? Jäi tänään lähes kaksi minuuttia kärjelle vapaan 10km väliaikalähdössä. Oli nuortenkin arvokisoihin saapunut legendaarinen arvokisakeli.
Hassuttelua, mutta eipä nyt sentään. Keli oli karmea, voitelukin saattoi mennä pieleen. Ehkä meillä ei ole tulevaisuudessakaan ole yhtään maailman huippua vapaalla, mutta ainakin perinteinen kulkee. Ja siinä sivussa varmaan skiathlon. Anttola on vakaalla kehitysuralla, ei niin nopealla, kuin ehkä optimistisimmat toivoivat. Mutta ei myöskään niin huonolla kuin pessimistisesti olisi voinut olettaa.Joko voidaan tuomita Anttola menetetyksi lupaukseksi? Jäi tänään lähes kaksi minuuttia kärjelle vapaan 10km väliaikalähdössä. Oli nuortenkin arvokisoihin saapunut legendaarinen arvokisakeli.
Eiköhän kyse ollut legendaarisesta huonosta päivästä tai kaluston pettämisestä. Voi katsoa Holbaekin tuloksia tältä kaudelta ja todeta, että aika rajusti tulokset vaihtelevat jo muutenkin nuorilla. Skandinavia Cupin 10km vapaalla hän oli Lillehammerissa 7. ollen ikäluokkansa paras. Kuukausi siitä samalla matkalla Falunissa 36. ja edelle kerkesi u23:sta Skoglund ja Johansson ja vielä nuoremmista pari kaveria. Tänään Skoglund jäi hänestä 2,5 minuuttia ja Johansson 3 minuuttia. Lillehammerissa Anttola oli toiseksi paras nuorista 20 sekunttia Holbaekia hitaampana. Anttolalle tuo oli vielä ensimmäinen kilpailulähtö sairastelujen jälkeen.Voidaan ja tuomitaankin. Hankala kuvitella aikuisten viestiporukkaan, jos häviää kympillä melkein kaksi minuuttia ikäluokkansa kärjelle. Pienen varauksen jätän kuitenkin sille jos voitelu on totaalisesti epäonnistunut ja Norjalla vastavuoroisesti onnistunut täydellisesti.
Suomen hiihdon superlupaus haukkuu lähes kaiken – ”Lähden täältä menemään”
Nuorten maailmanmestari Eevi-Inkeri Tossavainen on romahtanut kauas jopa kansallisesta kärjestä. Hän laukoo kovaa kritiikkiä.www.is.fi
Nämä Eevi-Inkeri Tossavaisen kaltaiset tarinat ovat käsittämättömän yleisiä suomalaisessa hiihdossa. Jossain määrin myös muissa yksilölajeissa.
Jos ovat noustakseen, suomalaiset hiihtäjät nousevat maailman huipuille vasta tuolla reippaasti päälle 25-vuotiaina. Olettaen, että jaksavat hinkata sitä käsittämättömän kuluttavaa elämää siinä maailman top-25 tuntumassa tai hieman sen alle tai yli sinne asti.
Varsinkin naisissa näin, mutta myös miehissä.
Parikymppisenä tuntuu säännönmukaisesti tulevan joku omituinen slumppi, joka syö hiihtäjän motivaation ja jopa vaikuttaa psyykkiseen terveyteen. Joku mättää, mutta mikä? Ollaanko edelleen psykologisessa valmennuksessa niin pahasti muita jäljessä?
Suomen hiihdon superlupaus haukkuu lähes kaiken – ”Lähden täältä menemään”
Nuorten maailmanmestari Eevi-Inkeri Tossavainen on romahtanut kauas jopa kansallisesta kärjestä. Hän laukoo kovaa kritiikkiä.www.is.fi
Nämä Eevi-Inkeri Tossavaisen kaltaiset tarinat ovat käsittämättömän yleisiä suomalaisessa hiihdossa. Jossain määrin myös muissa yksilölajeissa.
Jos ovat noustakseen, suomalaiset hiihtäjät nousevat maailman huipuille vasta tuolla reippaasti päälle 25-vuotiaina. Olettaen, että jaksavat hinkata sitä käsittämättömän kuluttavaa elämää siinä maailman top-25 tuntumassa tai hieman sen alle tai yli sinne asti.
Varsinkin naisissa näin, mutta myös miehissä.
Parikymppisenä tuntuu säännönmukaisesti tulevan joku omituinen slumppi, joka syö hiihtäjän motivaation ja jopa vaikuttaa psyykkiseen terveyteen. Joku mättää, mutta mikä? Ollaanko edelleen psykologisessa valmennuksessa niin pahasti muita jäljessä?
Siinä on varmasti totuuden siementä, että massat eivät ole suuria, joten nämä hukatut lupaukset on helppo huomata. Siitä huolimatta ne hukataan johdonmukaisesti ja lähes poikkeuksetta. Viime vuosilta Jasmin Kähärä taitaa olla ainoa, jonka kehitys on edennyt jokseenkin odotetusti. Silti Kähäräkään ei ole vielä mikään ykköskategorian hiihtäjä eikä ainakaan distanssimatkoilla tule ikinä olemaankaan.
Eveliina Piippo, Anita Korva, Hilla Niemelä ja Eevi-Inkeri Tossavainen vaikuttavat kaikki noudattavan tätä samankaltaista kaavaa, jossa paletti menee täysin sekaisin siinä kohdassa kun pitää ottaa niitä ratkaisevia askeleita. Kaikista näistä ehkä Niemelää lukuunottamatta myös henkinen tuska heijastuu tänne sohvalle asti.
Tottakai putoajat pistää silmään eri tavoin kuin Norjassa mutta onhan se hälyttävää että kerta toisensa jälkeen kyse ei ole pelkästään siitä ettei kehitystä tapahdu vaan ihan rehellistä ja isoa taantumista tapahtuu "kun aletaan treenaamaan kunnolla".Vaikea sanoa.
Toisaalta juniorimestareita on kadonnut kartalta, mutta toisaalta junnupelit on junnupelejä. Erityisesti kovissa yksilölajeissa nousu kv-tasolle vaatii hyvät ominaisuudet ja lahjakkuutta harjoitella.
Onko meillä sitten niin kapea kärki, että putoajat pistää silmään siinä missä kilpailijamailla massa tuottaa laatua? Vai onko yksilö-kestävyysurheilijan asema Suomessa sellainen, että vain pöjimmät jaksaa paahtaa.
Tottakai putoajat pistää silmään eri tavoin kuin Norjassa mutta onhan se hälyttävää että kerta toisensa jälkeen kyse ei ole pelkästään siitä ettei kehitystä tapahdu vaan ihan rehellistä ja isoa taantumista tapahtuu "kun aletaan treenaamaan kunnolla".
Nooh sattuu sitä naissprintin mahtimaassa Ruotsissakin. Sundling vei siellä mestaruuden 9,8 sekunnin kaulalla.Noin yleisesti tuttua kitinää minulta hiihtäjien tasosta, mutta ei voi olla oikeasti niin että SM-kisoissa voittaja lyö muita sprintissä kymmenen sekuntia ja toiseksi tulee 38-vuotias sotaratsu. Huolissaan pitää olla naisten tasosta.
Stressaavaa ehkä, mutta toisaalta niiden joilla näytöt ovat aiemmin annettuna ei tarvitse kisalippua stressata. Niitä varmoja nimiä taitaa olla kaikki a-maajoukkuemiehet Remiä lukuunottamatta. Naisissakin paikkoja on auki lähinnä, jos halutaan väkisin matkoille saada täysi edustus. Mielestäni positiivista ja valmennusjohto on varmasti mielissään, että perinteisen miesten 10km saadaan ihan mm-kilpailuiden aattona vielä vastauksia ketkä kolme lähtee Iivon kanssa tuolle matkalle miehissä. Taidetaan nähdä ihan kunnon karsintakilpailu. Ville Ahoselle ja Markus Vuorelalle Falun lienee enemmän mahdollisuus kuin uhka.Valinnat MM-kisoihin tehdään vasta 18.2. Eli Falunin MC:ssä on mahdollisuudet antaa viimeiset näytöt. Yhtäältä erittäin hyvä asia, viimehetken nousukunto ei jää huomioitta. Mutta toisaalta, varmasti stressaavaa hiihtäjien kannalta. Muuten ohjelmakin hyvä, mutta perinteisen sprintti hieman turha laji tässä yhteydessä. MM-kisoissa hiihdetään vapaan sprintit.
Varmaan juurikin noin ja hyvä että kaikki saavat (osa ehkä ansaitsemattomankin) vielä näytönpaikan. Kaikki eivät toki mahdu antamaan näyttöjä pertsan kympille (luultavasti Vuorela).Kai tuosta olisi miehissä laskettavissa pertsan kilpailuun Ahonen, Anttola, Hakola, Hyvärinen, Iivo ja Ruuskanen, joista Iivon jälkeen 3 parasta nähdään Trondheimissa samalla matkalla. Vapaan 20km yhteislähdössä sitten Vuorela, Lindholm, Anttola, Iivo, Hyvärinen ja Ruuskanen? Siitä kilpailusta sitten parempi kaksikosta Vuorela ja Lindholm täyttämään edustuspaikkoja mm-kilpailuiden 50km kilpailuun?