Maastohiihtokausi 2024–2025

[Huppu]

Matintalo on samaa ikäluokkaa kuin Kläbo. Frida Karlsson on 3 vuotta nuorempi.

Sehän tuo pointti olikin.

@IceWalker tapansa mukaan positiivisena tulevaisuuden näkymien suhteen. Onneksi Jasmi Joensuu tai Johanna Matintalo eivät ole kuunnelleet sinua ja nousseet ikäloppuina maailman kärkivauhtiin ehtiviksi menetetyiksi hiihtäjälupauksiksi. Harmi suomalaisten kannalta toisaalta ettei Astrid Øyre Slind kuunnellut, kun nousi maailmanhuipulle vasta pitkälti yli 30 vuotiaana. Nyt pahimmillaan vielä vie suomalaiselta karkin nenän edestä Trondheimissä.

Kestävyysurheilu on ikävän pitkäjänteistä hommaa ja jos ei satu saamaan junioreista aikuisiin siirtyessä hyviä ja terveystilanteelta ehjiä harjoituskausia, niin kyllähän se väkisinkin pitkittyy nousu kansainväliselle tasolle. Suurella osalla se matka jää ikävä kyllä kokonaan toteutumatta.

Mutta on silti totuus että suomalaisessa yksilöurheilussa järjestään epäonnistutaan nuorten urheilijoiden saattaminen kv-tasolle. Niistä, jotka sinne lopulta nousee, suuri osa nousee vanhempina ja vaikkapa Angerin kaltaisia urapolkuja ei juuri nähdä kun jätetään nyt nämä Kläbon kaltaiset poikkeustapaukset pois.

Toki tässä tuli erään ruotsalaisen hiihtoseuraajan kanssa juteltua juuri viikonloppuna ja Jasmi Joensuu on nyt kuulemma kova sana. Pitävät häntä nyt kovana suomalaisena. Sielläkin toiveista korkein on kun joku kykenee lyömään norjalaisia, toki naisissa heiltä onnistuu itseltäkin.

 

[benicio]

@IceWalker tapansa mukaan positiivisena tulevaisuuden näkymien suhteen. Onneksi Jasmi Joensuu tai Johanna Matintalo eivät ole kuunnelleet sinua ja nousseet ikäloppuina maailman kärkivauhtiin ehtiviksi menetetyiksi hiihtäjälupauksiksi. Harmi suomalaisten kannalta toisaalta ettei Astrid Øyre Slind kuunnellut, kun nousi maailmanhuipulle vasta pitkälti yli 30 vuotiaana. Nyt pahimmillaan vielä vie suomalaiselta karkin nenän edestä Trondheimissä

Ja on alkukaudella saatu pyssypuoleltakin jonkinlaista näyttöä, että kohtuu kokenutkin urheilija voi kehittyä, kun lyö kaiken peliin ja tekee oikeita asioita. Viikonloppuna "junnu"-Seppäläkin pääsi osingoille, ties vaikka ottaisi mallia.

 

[Sambody]

Mutta on silti totuus että suomalaisessa yksilöurheilussa järjestään epäonnistutaan nuorten urheilijoiden saattaminen kv-tasolle. Niistä, jotka sinne lopulta nousee, suuri osa nousee vanhempina ja vaikkapa Angerin kaltaisia urapolkuja ei juuri nähdä kun jätetään nyt nämä Kläbon kaltaiset poikkeustapaukset pois.

Olisi kiva tietää Angerin testituloksia. Saattaa olla poikkeuslahjakkuus jopa ihan huippuhiihdon mittapuulla. Noilla raameilla on vetänyt miesten sarjassa jo parikymppisenä top20 vauhtia mc:ssä normaalimatkalla. Se on ihan samaa sarjaa Kläbon ja Bolshunovin kanssa, jotka ovat sukupolvensa ihan kiistattomia poikkeusyksilöitä.

Sinänsä joo pitäisi vielä parempaa työtä tehdä saattaa ne meidän lahjakkaimmat urheilijat kansainväliselle tasolle. Toisaalta onko meidän junnumestarit oikeasti poikkeusyksilöitä joilla olisi ollut edes edellytyksiä nousta u23 ikäisenä mc-tasolle hiihtämään huippusijoituksista? Veikkaan ettei ehkä Anttolaa lukuunottamatta ole olleet vaikka tietenkin Suomen mittapuulla Moilanen, Tossavainen, Ståhlberg, Ruuskanen ja Kähärä ovat ihan huippulahjakkuuksia. Naisissa on paremmin mahdollista nousta hyvinkin nopealla aikataululla ihan maailman kärkeen mikä lienee seurausta hieman kapeammasta tasosta hiihtomaailman huipulla. En tosin tiedä onko tuotakin kuvaa päässäni vääristänyt, että naapurista Ebba Andersson ja Frida Karlsson nousivat niin nuorina urheilijoina heti maailman kärkeen.

 

[Huppu]

Olisi kiva tietää Angerin testituloksia. Saattaa olla poikkeuslahjakkuus jopa ihan huippuhiihdon mittapuulla. Noilla raameilla on vetänyt miesten sarjassa jo parikymppisenä top20 vauhtia mc:ssä normaalimatkalla. Se on ihan samaa sarjaa Kläbon ja Bolshunovin kanssa, jotka ovat sukupolvensa ihan kiistattomia poikkeusyksilöitä.

Sinänsä joo pitäisi vielä parempaa työtä tehdä saattaa ne meidän lahjakkaimmat urheilijat kansainväliselle tasolle. Toisaalta onko meidän junnumestarit oikeasti poikkeusyksilöitä joilla olisi ollut edes edellytyksiä nousta u23 ikäisenä mc-tasolle hiihtämään huippusijoituksista? Veikkaan ettei ehkä Anttolaa lukuunottamatta ole olleet vaikka tietenkin Suomen mittapuulla Moilanen, Tossavainen, Ståhlberg, Ruuskanen ja Kähärä ovat ihan huippulahjakkuuksia. Naisissa on paremmin mahdollista nousta hyvinkin nopealla aikataululla ihan maailman kärkeen mikä lienee seurausta hieman kapeammasta tasosta hiihtomaailman huipulla. En tosin tiedä onko tuotakin kuvaa päässäni vääristänyt, että naapurista Ebba Andersson ja Frida Karlsson nousivat niin nuorina urheilijoina heti maailman kärkeen.

Lähinnä nostin juuri Angerin koska u20-skaboissa hänen edellään olleet kotimaiset on nyt jääneet taakse. Sitten meillä on näiden selkeästi poikkeuslahjakkuuksien (Korva, Ståhlberg, Anttola) kanssa tehty homma todella vaikeaksi. Korvalla toki oli kaikenlaisia muitakin syitä mutta veti kuitenkin jo silloin u20-kaudella suhteellisen hyviä mc-tason vetoja. Miksi meillä jengi taantuu pahasti "kun ruvetaan harjoittelemaan ammattimaisesti"? Onko se touhu oikeasti tosi pielessä ja vapaan dopingin ajan mallilla edelleen? Kun vaikuttaa että monella menisi paremmin jos olisi vaan jatkettu sitä junnuajan treenausta kun silloin jo vedettiin paremmin. Nyt voidaan painia viisi vuotta huonommalla tasolla sijoituksellisesti kuin sillä viimeisellä junnukisakaudella. Onhan se tosi huolestuttavaa oikeasti.

 

[Sambody]

Lähinnä nostin juuri Angerin koska u20-skaboissa hänen edellään olleet kotimaiset on nyt jääneet taakse. Sitten meillä on näiden selkeästi poikkeuslahjakkuuksien (Korva, Ståhlberg, Anttola) kanssa tehty homma todella vaikeaksi. Korvalla toki oli kaikenlaisia muitakin syitä mutta veti kuitenkin jo silloin u20-kaudella suhteellisen hyviä mc-tason vetoja. Miksi meillä jengi taantuu pahasti "kun ruvetaan harjoittelemaan ammattimaisesti"? Onko se touhu oikeasti tosi pielessä ja vapaan dopingin ajan mallilla edelleen? Kun vaikuttaa että monella menisi paremmin jos olisi vaan jatkettu sitä junnuajan treenausta kun silloin jo vedettiin paremmin. Nyt voidaan painia viisi vuotta huonommalla tasolla sijoituksellisesti kuin sillä viimeisellä junnukisakaudella. Onhan se tosi huolestuttavaa oikeasti.

Kun sitä lahjakkuutta arvioi, niin melkein pitäisi päästä katsomaan tulosten ulkopuolella heidän tekemistään. Kansainvälisesti junnut kilpailevat lopulta niin vähän toisiaan vastaan, että tuloksia voi niissä harvoissa kilpailuissa selittää moni asia. Itse aina käytän esimerkkinä Sami Lähdemäkeä ja Iivo Niskasta, koska pääsin suhteellisen läheltä seuraamaan Lähdemäkeä nuorena. Olivat kovia kilpakumppaneita junnuikäisinä ja välillä voitti keskinäisen otatuksen Iivo ja toisinaan Sami. Silti ei heidän lähellä oleville ollut epäselvää kumpi näistä oli lahjakkaampi hiihtäjälupaus.

 

[Pekkis]

Tuleeko Purasesta nyt sitten huippuhiihtäjä vai ei niin se nähdään 2030-luvulla, mutta aika turhaa alkaa edes lähteä vertailemaan 16-v. huippulupauksen näkymiä tai tilannetta johonkin Piippoon, joka ei koskaan ole edes juniorina ollut mikään huippulupaus, ainoa nuorten mitalikin b-sarjan kisoista (alle 23-v. sarja).

Vai niin. Ikävuosina 16-20 Piippo voitti SM/KLL- kisoista viisi kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Nuorten MM-kisoista löytyy sijat 2,4,5 ja 8. Hopeaa tuli Lahden kisoista sarjassa U23 (vapaa 10 km). Hävisi jollekin venäläiselle 2 sekkaa, ja voitti Tiril Udnes Wengin vajaat puoli minuuttia. PM-kisoista myös 18-sarjassa vapaan vitoselta hopeaa.

Kyllähän noilla meriiteillä puhutaan Suomessa jo huippulupauksesta. Vaikeuksia on ollut kyllä myöhemmin, opiskellut myös Jenkeissä. Harmittaa kyllä Even tilanne, kovasti toivoisin parempaa kulkua jatkossa. Kevytrakenteinen, hyvällä koneella varustettu vapaan taitaja. Näitä meillä ei ruuhkaksi asti ole.

 

[Hagi]

Kun sitä lahjakkuutta arvioi, niin melkein pitäisi päästä katsomaan tulosten ulkopuolella heidän tekemistään.

Samoin nuoremmissa vaikuttaa sekin, miten rikkaasta perheestä on. Hiihto on välineurheilua, niin omalla lapselle voi ostaa kalustoetua rahalla. Noita näkee nuorten kisoissa, että tullaan kalliilla citymaasturilla ja löytyy pakasta suksea lapselle joka lähtöön. Tuo on tavallaan harmikin, että hiihtokin profiloituu rikkaampien perheiden lajiksi, ainakin minusta. Laji kuitenkin vaatii sitkeyttä ja kovapäisyyttä, sitä ei aina liian helppo elämä jalosta.

 

[erku]

Mutta on silti totuus että suomalaisessa yksilöurheilussa järjestään epäonnistutaan nuorten urheilijoiden saattaminen kv-tasolle.

Vai onko tässä kuitenkin myös sitä perspektiiviharhaa, että tunnemme suomalaiset hukatut junioritalentit paremmin kuin muiden maiden hukatut junioritalentit? Ja onko myös kyse siitä, että meillä junnuissa menestyneisiin ladataan vähän ylisuuria odotuksia suhteessa realistiseen odotusarvoon?

Oikeastihan Suomella oli hiihdossa pitkään erittäin vähän 20-vuotiaiden sarjassa MM-mitaleille yltäneitä. 23-vuotiaiden sarjassa mitaleja on tullut enemmän, mutta tuo johtuu jo osin siitä, että ikäluokan kaikkein parhaimmat keskittyvät jo aikuisten kisoihin. Vuosina 2008-2020 varsinaisessa nuorten sarjassa eli 20-vuotiaissa henkilökohtaisia mitaleja napanneita ovat olleet vain Krista Lähteenmäki, Perttu Hyvärinen, Joni Mäki, Lauri Lepistö ja Anita Korva.

Eli esimerkiksi Iivo ja Kerttu eivät mitaleille yltäneet tuossa ikäluokassa, mutta silti heistä on kehittynyt kestomenestyjät aikuisten sarjoihin. Meillä Johanna Matintaloa tai Eve Piippoa saatetaan pitää vähän hukattuina lahjakkuuksina, vaikka tosiasiallisesti nuorten sarjassa pistesijatason urheilijalta ei mitään mitalitasoa aikuisissa kovin todennäköisenä skenaariona voi pitää.

Sanoisin, että esimerkiksi Saksassa junnutalenttien viemisessä aikuisten menestyjiksi on oltu huomattavasti surkeampia. Heillä on junnumitalisteja ollut selvästi enemmän, mutta menestys aikuisten arvokisoissa oli vuodet 2013-2021 liki ala-arvoista. Markus Weeger, Lennart Metz, Martin Weisheit, Sarah Schäber, Antonia Fräbel ja Maxim Cervinka voittivat 20-vuotiaiden sarjassa henkilökohtaisen MM-mitalin vuosien 2011-2020 aikana, mutta kenestäkään ei oikein ole tullut edes kansainvälisen tason hiihtäjää aikuisiin.

 

[Vatso]

Vai niin. Ikävuosina 16-20 Piippo voitti SM/KLL- kisoista viisi kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Nuorten MM-kisoista löytyy sijat 2,4,5 ja 8. Hopeaa tuli Lahden kisoista sarjassa U23 (vapaa 10 km). Hävisi jollekin venäläiselle 2 sekkaa, ja voitti Tiril Udnes Wengin vajaat puoli minuuttia. PM-kisoista myös 18-sarjassa vapaan vitoselta hopeaa.

Kyllähän noilla meriiteillä puhutaan Suomessa jo huippulupauksesta. Vaikeuksia on ollut kyllä myöhemmin, opiskellut myös Jenkeissä. Harmittaa kyllä Even tilanne, kovasti toivoisin parempaa kulkua jatkossa. Kevytrakenteinen, hyvällä koneella varustettu vapaan taitaja. Näitä meillä ei ruuhkaksi asti ole.

No joo, myönnetään turhaan vähätelleeni ja aliarvioineeni Piipon tasoa nuorempana. Silti pysyn edelleen siinä mielipiteessä, että aika turha lähteä millään tavalla spekuloimaan 16-vuotiaan urakehitystä sillä perusteella, että ei näistä aikaisemminkaan juniorihuipuista ole tullut mitään.

Ei se maailman kärkeen nousu ole mikään itsestäänselvyys vaikka olisit kuinka pärjännyt nuorten sarjoissa, kyllä se maailman kärki on todella kovasti kilpailtu ja sinne nouseminen vaatii paljon, mutta tietynlaisesta nuorena osoitetusta lahjakkuudesta nyt tuskin silti on haittaa.

 

[Hagi]

Ei se maailman kärkeen nousu ole mikään itsestäänselvyys vaikka olisit kuinka pärjännyt nuorten sarjoissa, kyllä se maailman kärki on todella kovasti kilpailtu ja sinne nouseminen vaatii paljon, mutta tietynlaisesta nuorena osoitetusta lahjakkuudesta nyt tuskin silti on haittaa.

Kova on maailman kärki, mutta ei lähelläkään niin kilpailtu laji, mitä moni muu. Siinä mielessä voisi odottaa suomalaisten menestyvän jatkossakin, kun resurssia on ja laji kiinnistaa yleisöä enemmän kuin missään muualla. Lajissa ei kuitenkaan ole kovin montaa maata mukana ja näistäkin harvalla on kunnon resurssit. Norja on tietysti oman lukunsa, mutta sen jälkeen Suomi on heti seuraavassa korissa.

Jos vertaa toiseen perinnelajiin yleisurheiluun, niin kyllä suomalaisen on todella paljon helpompi voittaa MM-kultaa sprinttihiihdossa kuin miesten 100 m juoksussa tai 10 000 m juoksussa vs 10 km hiihto.

 

[Huppu]

Vai onko tässä kuitenkin myös sitä perspektiiviharhaa, että tunnemme suomalaiset hukatut junioritalentit paremmin kuin muiden maiden hukatut junioritalentit? Ja onko myös kyse siitä, että meillä junnuissa menestyneisiin ladataan vähän ylisuuria odotuksia suhteessa realistiseen odotusarvoon?

No sinänsä kun yleisesti suomalaisessa yksilöurheilussa, hiihto mukaan luettuna, kukaan ei nouse nuorena huipulle kuten muualla vaan niitä 27-vuotiaitakin pidetään vielä lupauksina, on ongelma todellinen. Kun kärkeen ei nouse niin juniorimenestyjät kuin Angeritkaan niin jostainhan sen täytyy kiikastaa.

Eli esimerkiksi Iivo ja Kerttu eivät mitaleille yltäneet tuossa ikäluokassa, mutta silti heistä on kehittynyt kestomenestyjät aikuisten sarjoihin. Meillä Johanna Matintaloa tai Eve Piippoa saatetaan pitää vähän hukattuina lahjakkuuksina, vaikka tosiasiallisesti nuorten sarjassa pistesijatason urheilijalta ei mitään mitalitasoa aikuisissa kovin todennäköisenä skenaariona voi pitää.

Sinänsä suurempaa kysymysmerkkiä voi heittää heidän kuten lähes kaikkien kohdalla siitä, että kun tultiin mukaan maailmancuppiin ja hiihdettiin ihan hyviä sijoja, miksi meni vuosia että voitiin toistaa ne sijoitukset? Ja tämä pätee käytännössä kaikkiin nuoriin jotka edes väläyttää potentiaaliaan, niin kv-ratojen kuin kotimaan kisojen suhteen saadaan sijoitukset nopeasti laskemaan kymmeniä pykäliä ja sitten joskus vuosien kuluttua ehkä otettua pari kisaa samoille sijoille mutta vain harvalla paremmille. Eli se "nyt aletaan harjoittelemaan kunnolla" -harjoittelu on todennäköisesti aivan pielessä ja kaukana nykyajasta.

Sanoisin, että esimerkiksi Saksassa junnutalenttien viemisessä aikuisten menestyjiksi on oltu huomattavasti surkeampia. Heillä on junnumitalisteja ollut selvästi enemmän, mutta menestys aikuisten arvokisoissa oli vuodet 2013-2021 liki ala-arvoista. Markus Weeger, Lennart Metz, Martin Weisheit, Sarah Schäber, Antonia Fräbel ja Maxim Cervinka voittivat 20-vuotiaiden sarjassa henkilökohtaisen MM-mitalin vuosien 2011-2020 aikana, mutta kenestäkään ei oikein ole tullut edes kansainvälisen tason hiihtäjää aikuisiin.

Saksasta sitten herää kysymys, kuinka moni edes oikeasti oli kiinnostunut hiihtoammattilaisuudesta, samaa voi sanoa monista italialaisista junnumenestyjistä että jo kilpailukalenteria junnukisojen jälkeen katsomalla voi olla suhteellisen varma ettei koskaan ollut pyrkimystäkään ammattilaisuuteen. Ja silti suomalaiset onnistuu jäämään jälkeen yhä pienemmäksi käyvästä porukasta.

Ei, en usko että suomalainen urheilija olisi keskivertoa selvästi lahjattomampi.

 

[Vikidiviimenen]

Lylynperä ja Nissinen jäävät pois viikonlopun mc-kisoista. Ketään ei nimetty tilalle. Harmi homma maapisteiden keräämistä ajatellen.

 

[Sambody]

Lylynperä ja Nissinen jäävät pois viikonlopun mc-kisoista. Ketään ei nimetty tilalle. Harmi homma maapisteiden keräämistä ajatellen.

Fiksu veto Lylynperältä. Jos on sairastellut niin mm-kilpailuja ajatellen Engadinissa pitäisi olla parhaassa mahdollisessa iskussa. Jos nyt reissu Ranskaan ei tuota palvele, niin siinä vaiheessa hyvä jäädä harjoittelemaan. Toivottavasti kyse tästä eikä uudesta sairastumisesta.

Nissisen kilpaileminen viime viikonlopun skiathlonissa vatsataudissa oli hyvin kyseenalainen ratkaisu urheilijalta. Tuskinpa sen jäljiltä olisi mitään annettavaa Ranskassa ollutkaan hänen perustasollaan.

Jos vertaa toiseen perinnelajiin yleisurheiluun, niin kyllä suomalaisen on todella paljon helpompi voittaa MM-kultaa sprinttihiihdossa kuin miesten 100 m juoksussa tai 10 000 m juoksussa vs 10 km hiihto.

Enpä usko, että yleisurheilu puolelle suuntaavat suomalaisurheilijat antaisi kovinkaan paljon eteen hiihtäjille lahjakuudessa. Tuloslistoilta sitten voi lukea kumpi on kilpaillumpi laji. Ei se silti tarkoita etteikö paljon oikeita asioita pidä tapahtua monen harjoituskauden aikana, että Iivon ja muun maailmankärjen vauhtiin ikinä sukset jalassa ehtisi.

 

[IceWalker]

Matintalo on samaa ikäluokkaa kuin Kläbo. Frida Karlsson on 3 vuotta nuorempi.

Jep, mutta Matintalo onkin ollut huippulupaava jo kohta 10-vuotta. Ehkä tittelistä voidaan luopua, kun täyttää 30-v.

@IceWalker tapansa mukaan positiivisena tulevaisuuden näkymien suhteen. Onneksi Jasmi Joensuu tai Johanna Matintalo eivät ole kuunnelleet sinua ja nousseet ikäloppuina maailman kärkivauhtiin ehtiviksi menetetyiksi hiihtäjälupauksiksi. Harmi suomalaisten kannalta toisaalta ettei Astrid Øyre Slind kuunnellut, kun nousi maailmanhuipulle vasta pitkälti yli 30 vuotiaana. Nyt pahimmillaan vielä vie suomalaiselta karkin nenän edestä Trondheimissä.

Kestävyysurheilu on ikävän pitkäjänteistä hommaa ja jos ei satu saamaan junioreista aikuisiin siirtyessä hyviä ja terveystilanteelta ehjiä harjoituskausia, niin kyllähän se väkisinkin pitkittyy nousu kansainväliselle tasolle. Suurella osalla se matka jää ikävä kyllä kokonaan toteutumatta.

Slind on muuten aika epäonnistunut valinta sinulta esimerkiksi. Oli jo 20-v. maailmancupin pisteillä. Norjalaisilla on julmetun kova taso, joten ei kovin ihmeellistä ole, jos joku ei sieltä heti vakkariksi pääse.

Miten ihmeessä hiihtäjien pitäisi somea kuunnella? Lähinnä kai itseään ja valmentajia. Positiivisuus kuuluu valmentajalle, joku varmaan nauttii Kallesta enemmän kuin Samista kommentaattorina. Mutta minä taas katson, että realismia pitää viljellä. Jos Matintalo joskus pääsee mitaleille, niin ok. Mutta ei siltä vielä näytä.

Eikä tässä ikälopuista vieläkään ole kysymys. Kysymys on siitä, missä vaiheessa hiihtäjä saavuttaa maksimaalisen tasonsa. Ja pystyykö Kertun tapaan ylläpitämään sitä vuosikymmenen. Se on asia, johon vain ani harva kykenee. Pointtini oli siinä, että suomalaisten kehitys huipulle on hidasta: liian hidasta useimmiten. Jos urheilija edelleen lähes kolmekymppisenä kyllösenä on sijoilla ynnä muut, sellaista buustia ei vaan tapahdu.

Tämä pätee nykyaikaan. Kaikki muistavat sen, miten Suomessakin joku nousi hetkessä maailmanhuipulle, olympiavoittoon asti, vaikka harva oli kuullut ko. urheilijasta aiemmin. Mutta silloin urheilijoilla oli varapatruunoita käytössä.

 

[lasaleiko]

Piippo on kyllä käsittämätön valinta.
Ei mitään jakoa kansainvälisessä vauhdissa.

Kuten selostajat sanoivat, että hänen päämatka/tavoite on 50km. Mitä pidän todella ihmeellisenä, koska hän todellakin hyytyi ensimmäisenä jopa siinä 20km matkalla.

Ei mitään pois siltä seikalta, että Piipon alkukausi on ollut heikko.

Tuohon ihmwttelyyn hänen päämatkastaan ja viikonlopun skiathlon-kisan peilaamisesta tavoitteeseen täytyy kuitenkin esittää eriävä näkemys.

Ensinnäkin, kyseessä tosiaan skiathlon-kisa, missä koko matkaa ei vapaalla hiihdetty. Piipon vahvempi tyyli taitaa kuitenkin olla tuo vapaa? Saa korjata. jos tässä on väärinkäsitys.

Sitten toinen. oleellisempi seikka: pitää muistaa huomioida vauhdinjako. 20km ja 50km kisoissa vauhdinjako ovat kovin erilaisia. Niille 20km menestyjille voi seinä nousta pystyyn jossain 40km korvilla ja tämmöinen diesel-tyyppinen hiihtäjä jaksaa myllyttää maaliin asti.

Mutta totta on, että Piipon pitäisi alkaa lyömään näyttöjä pöytään, jos kisoihin mielii. Ehkä tämä Ranskan reissu hänelle nyt on siitä näkökulmasta vielä annettu.

Mitenkähän Hyvärinen, meinaskohan tuo palautella ja parannella mm-kisoihin asti ilman kilpailemista? On kyllä viimeisimmiltä arvokisakausilta jäänyt mieleen hyvänä kunnonajoittajana omaan tasoonsa nähden mutta totta se huippukunto muutaman kilpastartinkin vaatis...

Onpa muuten ollut tässä ketjussa hyvää debaattia eri näkökulmilla viime päivät! Kiitoksia kaikille ja toivottavasti jatkuu, hiljenen ja jatkan mielelläni tämmöisen keskustelun lukemista.

 

[Sambody]

Slind on muuten aika epäonnistunut valinta sinulta esimerkiksi. Oli jo 20-v. maailmancupin pisteillä. Norjalaisilla on julmetun kova taso, joten ei kovin ihmeellistä ole, jos joku ei sieltä heti vakkariksi pääse.

Joo ja nousi mc-voittajaksi ja arvokisamitallistiksi pitkälti yli 30-vuotiaana. 20-vuotiaana Matintalo hiihti myös kolme kertaa mc-pisteille ja oli parhaimmillaan kympin pertsalla 11. Edelleen väärin kehitytty kestävyysurheilijana myöhemmällä iällä Slindiltä, kun ei noussut heti huipulle vaan suorastaan taantui tuloksellisesti maailmancup pisteille pääsemisen jälkeen? Varmasti hänenkin matkassa huipulle on ollut monta mutkaa matkassa, mutta osoitus ettei arvokisamitallistiksi pääsemiseksi tarvitse olla 25 vuotiaana maailman kärkeä.

Tottakai sitä kaikki toivoo, että jo u23 ikäsenä olisi mc podium vauhdissa ja varmasti suomalaisen hiihtovalmennuksen täytyy kääntää kaikki kivet miettiessä voisiko jotain tehdä meidän nuorien urheilijoiden kanssa toisin. Kovin harvalla vaan on edellytyksiä nousta podium vauhtiin ennen kuin on tarpeeksi harjoitustunteja kropassa eikä niitä voi Iivon tavalla repiä 1000 tuntia vuoteen kehittävästi mikäli ei ole riittävää peruskuntopohjaa ja pysy terveenä.

 

[lasaleiko]

Slindiä kun on tuossa keskustelun keskiössä, niin tulee muistaa hänen Ski Classics -taustansa. Sen verran kauan hän siellä puolen kilpaili, että on varmasti vaatinut aikansa ohjelmoida kroppa takaisin MC-kisoihin, sen verran erilaisista kisoista on kyse. Jos olisi koko ajan kilpaillut MC-puolella, olisi menestystä nähty todennäköisesti jo aikaisemmin.

 

[Sambody]

Petter Northug jatkaa hämmästyttämistään, kun kävi tänään hiihtämässä Norjan mestaruuskisoissa 10km perinteisellä kahdeksanneksi. Taakse jäivät muun muassa Valnes, Krüger, Tönseth...

 

[Huppu]

Eikä tässä ikälopuista vieläkään ole kysymys. Kysymys on siitä, missä vaiheessa hiihtäjä saavuttaa maksimaalisen tasonsa. Ja pystyykö Kertun tapaan ylläpitämään sitä vuosikymmenen. Se on asia, johon vain ani harva kykenee. Pointtini oli siinä, että suomalaisten kehitys huipulle on hidasta: liian hidasta useimmiten. Jos urheilija edelleen lähes kolmekymppisenä kyllösenä on sijoilla ynnä muut, sellaista buustia ei vaan tapahdu.

Kyllönen on hiihtänyt yhdeksän kertaa podiumille maailmancupissa henkilökohtaisessa kilpailussa, toki näistä on aikaa. Krista ja Kerttu toki useammin, mutta kuka on heidän jälkeensä seuraava, joka kykenee edes tuonon määrään? Matintalolla ja Joensuullakin on matkaa tehtävänä.

Joo ja nousi mc-voittajaksi ja arvokisamitallistiksi pitkälti yli 30-vuotiaana. 20-vuotiaana Matintalo hiihti myös kolme kertaa mc-pisteille ja oli parhaimmillaan kympin pertsalla 11. Edelleen väärin kehitytty kestävyysurheilijana myöhemmällä iällä Slindiltä, kun ei noussut heti huipulle vaan suorastaan taantui tuloksellisesti maailmancup pisteille pääsemisen jälkeen? Varmasti hänenkin matkassa huipulle on ollut monta mutkaa matkassa, mutta osoitus ettei arvokisamitallistiksi pääsemiseksi tarvitse olla 25 vuotiaana maailman kärkeä.

Tottakai sitä kaikki toivoo, että jo u23 ikäsenä olisi mc podium vauhdissa ja varmasti suomalaisen hiihtovalmennuksen täytyy kääntää kaikki kivet miettiessä voisiko jotain tehdä meidän nuorien urheilijoiden kanssa toisin. Kovin harvalla vaan on edellytyksiä nousta podium vauhtiin ennen kuin on tarpeeksi harjoitustunteja kropassa eikä niitä voi Iivon tavalla repiä 1000 tuntia vuoteen kehittävästi mikäli ei ole riittävää peruskuntopohjaa ja pysy terveenä.

Myös hitaamman kehittymisen polku on tottakai olemassa, kansainvälisesti se on podiumtasolle kuitenkin paljon harvinaisempi kuin suomalaisittain. Miksi meillä ei kyetä nousemaan sinne huipulle kuin juuri jauhamalla kymmenen vuotta joukossa mukana. Ja miksi kun siinä nuorena otetaan se kausi ja murtaudutaan joukkoon ja jonkunlaisille odotuksia tarjoaville sijoituksille, miksi niiden sijoitusten toisintamiseenkaan menee usein vuosia todella kaukana sieltä? Miksi nuoret jotka pääsevät aikuisten maajoukkuerinkiin tai ylipäätään alkavat panostamaan ja kisaamaan tosissaan sukeltavat jopa kansallisella tasolla? Kyllä siinä on selvä ja massiivisen suuri ongelma vaikka jotkut kykenevätkin vuosien kuluttua nousemaan kärkitaistoihinkin.

 

[Sambody]

Myös hitaamman kehittymisen polku on tottakai olemassa, kansainvälisesti se on podiumtasolle kuitenkin paljon harvinaisempi kuin suomalaisittain. Miksi meillä ei kyetä nousemaan sinne huipulle kuin juuri jauhamalla kymmenen vuotta joukossa mukana. Ja miksi kun siinä nuorena otetaan se kausi ja murtaudutaan joukkoon ja jonkunlaisille odotuksia tarjoaville sijoituksille, miksi niiden sijoitusten toisintamiseenkaan menee usein vuosia todella kaukana sieltä? Miksi nuoret jotka pääsevät aikuisten maajoukkuerinkiin tai ylipäätään alkavat panostamaan ja kisaamaan tosissaan sukeltavat jopa kansallisella tasolla? Kyllä siinä on selvä ja massiivisen suuri ongelma vaikka jotkut kykenevätkin vuosien kuluttua nousemaan kärkitaistoihinkin.

Jos siihen olisi helppoja vastauksia, niin varmasti jokaisessa maassa saataisiin nostettua lupaavimmat urheilijat jo hyvinkin nuorina taistelemaan kansainvälisellä tasolla huippusijoista. Taitaa kuitenkin niitä suoraan u20 sarjasta maailman huipulle nousevia olla tilastollisesti aika vähän.

 

[Huppu]

Jos siihen olisi helppoja vastauksia, niin varmasti jokaisessa maassa saataisiin nostettua lupaavimmat urheilijat jo hyvinkin nuorina taistelemaan kansainvälisellä tasolla huippusijoista. Taitaa kuitenkin niitä suoraan u20 sarjasta maailman huipulle nousevia olla tilastollisesti aika vähän.

Enkä nyt puhukaan vain suoraan u20-sarjan nousijoista vaan että meillä noustaan yleisesti verrattain myöhään ja säännönmukaisesti käydään vetämässä korpivaellukset välissä tai vedetään vuosia paikallaan kun ikätoverit jatkaa kehitystä ja ero otetaan, jos otetaan, kiinni sitten vasta vuosia myöhemmin.

 

[IceWalker]

Kyllönen on hiihtänyt yhdeksän kertaa podiumille maailmancupissa henkilökohtaisessa kilpailussa, toki näistä on aikaa. Krista ja Kerttu toki useammin, mutta kuka on heidän jälkeensä seuraava, joka kykenee edes tuonon määrään? Matintalolla ja Joensuullakin on matkaa tehtävänä.

Kyllösen saavutukset ovat merkittäviä, jotenkin hänen uransa kääntyi laskuun turhan aikaisin. Määrät ja laatu toisaalta ja sitten sietokyky ratkaisevat huipulle pääsyn. Hyvin harvalla psyyke kestää ankaraa harjoittelua. Tästäkin on tuoreita esimerkkejä.

Myös hitaamman kehittymisen polku on tottakai olemassa, kansainvälisesti se on podiumtasolle kuitenkin paljon harvinaisempi kuin suomalaisittain. Miksi meillä ei kyetä nousemaan sinne huipulle kuin juuri jauhamalla kymmenen vuotta joukossa mukana. Ja miksi kun siinä nuorena otetaan se kausi ja murtaudutaan joukkoon ja jonkunlaisille odotuksia tarjoaville sijoituksille, miksi niiden sijoitusten toisintamiseenkaan menee usein vuosia todella kaukana sieltä? Miksi nuoret jotka pääsevät aikuisten maajoukkuerinkiin tai ylipäätään alkavat panostamaan ja kisaamaan tosissaan sukeltavat jopa kansallisella tasolla? Kyllä siinä on selvä ja massiivisen suuri ongelma vaikka jotkut kykenevätkin vuosien kuluttua nousemaan kärkitaistoihinkin.

Niin, tämä on se ydinkysymys. Tähän asiaan voisi perehtyä vaikka seuraamalla ikätoverien kehityspolkuja. Suomessa on todella vähän hiihdon huippulupauksia, mutta kun heidän polkuaan aikuisissa seuraa, niin tuntuu siltä, että heti aikuisiin päästyään alkavat myös ongelmat. Matematiikkaakin asiaan sisältyy: jos esimerkiksi 20-vuotiaana ollaan 3 minuuttia maailmankärjestä ja ikätoverien 1,5 minuuttia, niin aika vaikeaa on sitä saavuttaa, jos joka toinen vuosi on rokulivuosi. Pitäisi tehdä hurja hyppy, jotta edes ikäluokan kärki saavutettaisiin.

Tavallaan pitäisi kilpailla niin kauan, että oma kestävyyspohja hakkaa nuorempien pohjat. Siinä on vain se ikävä puoli, että jostain norlandiasta tulee joku superkyky ja menee heittämällä ohi. Ehkä sprintissä on valoisampaa. Urheilijan pitää siinä "vain" kehittää oma kestävyyspohjansa kansalliselle huipulle, jos nopeus on kovaa tasoa. Distanssissa vain Anttola on jotenkin aikataulussa, ero ikäisiin ei ole suuri. Sitä ei nyt varmaan päästä näkemään, koska Anttola tähdännee aikuisten MM-kisoihin.

Mutta U23-kisoissa menestyneet eivät ole erityisemmin vielä yleisessä sarjassa menestyneet. Tarvitaan sitä sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, jotta edes kymppisakkiin pääsisi. Ruuskanen näistä lienee lähinnä breikkiä distanssissa. Ovatko sitten tulevaisuudessa suomalaiset mitalistit kaikki sprinttereitä, en tiedä. Mutta ainakaan naisissa ei oikein Kertun ja Kristan jälkeen mitalisteja ole tulossa, paitsi ehkä viesteihin.

 

[Hagi]

Petter Northug, 39, sokeerasi Norjassa: ”Menkää kotiin”

Petter Northug pesi hiihtotähtiä mennen tullen. Polte arvokisoihin yltyy.

www.iltalehti.fi

Petter on kunnossa. 8. sija Norjan mestaruuskisoissa 10 km pertsan väliaikalähdössä. Tuo vastaa jo vähintään top 10 sijaa MM-kisoissa, ehkä parempaakin.

Olympiavoittaja jätti keskiviikkona taakseen muun muassa maajoukkuemiehet Simen Krügerin ja Erik Valnesin.

Hänelle taipuivat myös maailmancupista tutut Andreas Ree, Håvard Moseby, Iver Andersen ja Didrik Tönseth. Northug jäi voittaja Henrik Dönnestadista 37,1 sekuntia.

 

[Rektor]

Petter Northug jatkaa hämmästyttämistään, kun kävi tänään hiihtämässä Norjan mestaruuskisoissa 10km perinteisellä kahdeksanneksi. Taakse jäivät muun muassa Valnes, Krüger, Tönseth...

Petterihän vielä kohtuullisen miehekkäästi pukkasi tasuria koko kisan, ainoana kärkipään miehenä ilman pitoja.

Näköjään Iversen, joka olisi ollut tuloksissa Northugin edellä, hylättiin kauden toisella keltaisella. Aika hankala voitelukeli oli eli liian radikaaleja johtopäätöksiä muutamien nimimiesten huonoista hiihdoista ei voi tehdä. Medialle tietysti herkullista kohkata eläkeläis-Petterin uudesta tulemisesta, mutta todellisuudessahan herra on jo kesällä ollut erittäin kovassa kisakunnossa. Olympialaisissa sitten nostamaan Itävaltaa hiihtokartalle.

 

[Hagi]

Petterihän vielä kohtuullisen miehekkäästi pukkasi tasuria koko kisan, ainoana kärkipään miehenä ilman pitoja.

Olisi ollut hienoa nähdä Petter MM-kisoissa. Nykykunnossa olisi kärkipään hiihtäjiä.

Varsinkin tänä kisa on jäänyt mieleen ja röyhkeys loppusuoralla:

Linkki: https://youtu.be/UlWsqLsRaMQ?si=HnaKGVgAbg2u8lfN