Aloin vastaamaan liveseuranta-ketjuun, mutta koska vastauksen pituus venyi ja venyi, niin siirrän vastaukseni tänne...
Itse tykkään enemmän katsoa massalähtöjä. Väliaikalähdöt ovat enemmän tulospalvelun seuraamista ja lasketaan kenen peesiin pitäisi päästä. Väliaikalähtö on minusta hieman sekavaa ja ymmärrän, että varsinkin uusille katsojille hankalaa seurattavaa. Usein myös tulospalvelussa on ongelmia tai tv-ohjaus heikkoa. Väliaikalähdössä on myös riski, että sää muuttuu nopeasti ja ei ole tasapuolinen kaikille lähtijöille.
Massalähtö saisi minusta tulla kaikille matkoille. Tuo voisi tuoda lisää seuraajia hiihtoon. Nopeatempoisia kisoja, joita on helppo seurata. Rataprofiilit niin, että välillä suosii kestävyyshiihtäjiä ja välillä kiritykkejä.
Hyviä pointteja sinulla on tässä viestissäsi. Aika moneen kertaan olen tälle palstalle kirjoittanut seuraavan ja kirjoitan siis uudelleen: ei yhteislähtöjä 20km tai siitä lyhyemmille matkoille, ellei rata ole poikkeuksellisen haastava. Ei tuo matka nykyään keskimääräisellä rataprofiililla saa aikaan kunnollista kilpahiihtoa.
Nopeatempoisia kisoja kaipaaville MC on sprinttikisoja pullollaan. Itse miellän hiihdon edelleen kestävyyslajien pariin, enkä näe toivottavana kehityssuuntana kisojen lyhentämistä vain sen takia, että sillä saadaan uusia katsojia. Silloin muutetaan hiihdon identiteettiä liiaksi. Tuskinpa uusillekaan katsojille laji näyttäytyy kovin kiehtovana, kun ukot tai akat kisasta toiseen hiihtävät letkassa 19,5km ja ratkaisevat kisan viimeisellä puolikkaalla. Ja ehkä ei pitäisi havitella yleisön suhteen kuuta taivaalta. Sille yleisölle, joka oikeasti hiihdosta kiinnostuu, eivät väliaikalähdöt varmastikaan ole este kilpailuista kiinnostumiselle. Tiedostan kyllä, että hiihdolla alkaa olla akuutti ongelma yleisömäärien kanssa. Mutta väliaikalähtöjen pudottamisella
Tästä kappaleesta viestini lähtee jo sivu-urille, eikä ole enää vastauksena
@Hagi lle, mutta menköön yleisellä tasolla. Monesti vertaillaan hiihtoa maantiepyöräilyyn. Onhan sielläkin näitä tasamaaetappeja, joissa ajetaan tunteja yhdessä nipussa ja loppukirissä ratkaistaan voitto. Näissä kisoissa on myös yleensä hatkaporukka, jonka mahdollisuuksia voittoon on mukava seurata. Joskus onnistuvat, yleensä eivät. Pääjoukko ajaa kiinni. Toisaalta vaikka loppuratkaisu jää pääjoukon ratkaistavaksi, se on monesti joukkuetyön panos, missä tallin ykköskirikuskille pedataan voittoa koko joukkueen voimin loppuun asti. Hiihdossa tämä ei ole mahdollista ihan jo siitä syystä, että reittien leveys ei anna mahdollisuutta tuollaisille massahiihdoille, vaan porukka väkisinkin menee kahteen -kolmeen jonoon. Vielä kun joka raajassa on kiinni jokin kapula, niin kolareiden riski kasvaisi liian suureksi. Tai siis niiden rooli kisojen ratkaisussa olisi liian suuri. Pyöräilyssäkin kolareita on usein mutta silti pyörät kuskeineen mahtuvat kuitenkin suhteellisen pieneen tilaan, ja määrällisesti kovin harvoin kolarit kuitenkaan ratkaisevat voittoa.
Toisaalta pyöräilyssä nämä massakirikisat tasapainottavat niitä oikeasti raastavia vuorietappeja, siis etappikisoissa. Tämmöisiä "vuorietappeja" ei hiihdon ratsprofiileillla pystytä luomaan. On toki näitä pyöräilyn kevätklassikkoja varsin tasaisellakin reitillä mutta ne ovat hyvin pieni osa kilpailukalenteria (määrällisesti, merkitykseltään toki suuria). Näihinkin kevätklassikoihin voi kuulua joitain erikoiselementtejä, kuten vaikkapa juuri tänään ajettavan Strade Bianchen soratieosuudet tai myöhemmin keväällä ajettavan Paris-Roubaix'n raastavat mukulakivitieosuudet. Molemmat vaatiat poikkeuksellisia taitoja normaaliin maantieajoon verratttuna, varsinkin kun kisataan maantiekalustolla. Nämä ovat myös omiaan kisoja ratkaisevina elementteinä. Ei tämmöisiäkään elementtejä hiihdossa ole, eikä toivottavasti tule olemaan. Vai miltä kuulostaisi 3km kierroksella 0,5km pituinen pururatapätkä, näin esimerkkinä? :D
Vaikka lajeilla, siis hiihdolla ja maantiepyöräilyllä, on sinällään paljon yhteistä, ovat ne kuitenkin hyvin erilaisia. Maantiepyöräilyssä myös tasamaalla ajettaviin massakirikilpailuihin voidaan luoda jännityselementtejä, jotka hiihdossa ainakaan nykyisellään eivät ole mahdollisia. Pyöräilyn alalajeista cyclocross ja maastopyöräily ovat paljon lähempänä maastohiihtoa, vaikka suksilla ei (onneksi ainakaan vielä) tehdä hyppyjä tai ylitetä esteitä. TJEU:
Melko tylsää peräkkäin ajelua nuokin mielestäni ovat, vaikka nyt pelkkiä koosteita katsookin... Muutamia kokonaisia kisoja olen katsonut molemmissa lajeissa, mutta samanlainen kuva niistä on jäänyt, poislukien jokin van der Poelin ja van Aertin kaksintaistelu cx:ssä.
En ole enää varma itsekään, mitä yritän tällä lajivertailulla sanoa. Luultavasti sitä, että toivottavasti hiihto kuitenkin ymmärretään pitää edelleen hiihtona, ei hylätä lajille sopivia kilpailumuotoja, eikä yritetä kopioida niitä liiaksi muista urheilulajeista. Ratkaisut yleisömäärien kasvattamiseen on löydettävä muualta.