Maastohiihtokausi 2014–2015

[SouthernSun76]

Avataanpa tulevan kauden hiihtoketju jo hyvissä ajoin, vaikka maailmancup käynnistyy vasta marraskuun loppupuolella.

Suomalaishiihtäjistä osa leireilee Alpeilla ja osa on jäänyt kotimaisemiin. Etenkin vanhemman kaartin hiihtäjät treenavat tänä vuonna ennemmin kotimaisemissa ja lähempänä merenpinnan tasoa. Valmennuksen mukaan heille korkean paikan leirityksestä ei ole sellaista hyötyä kuin nuoremmille.
Osa hiihtäjistämme on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän puolikuntoisina (esim. Aikku ja Kyllösen Anne). Mutta eiköhän hekin ole lähtöviivalla, kun kausi starttaa maailmancupissa käyntiin.

Norjan naisten maajoukkueen konkaria Kristin Steiraa on kohdannut tällä harjoituskaudella uskomaton huono onni, ensin jäi rullahiihtolenkillä auton alle ja elokuussa kaatui harjoituslenkillä ja mursi lantionsa: http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-1288751639226.html linkki vie Ilta-Sanomien sivuille.

Kutkuttavin mielin tässä odotetaan jo maailmancupin avausta ja sitä, että ketkä panostavat tällä kaudella Tour De Skille ja ketkä eivät (joka talvi osa huipuista jättänyt väliin).

 

[Barnes]

Otan itselleni kunnian avata tämän uljaan talviurheilulajin kausiketjun ja samalla kannan niskassani järkyttäviä paineita, koska edelliset kausiketjut ovat Taitopelaajan komeasti avaamia ketjuja. Toivottavasti et pahastu! Tämä avaus on kunnianosoitus maastohiihdolle sekä Taitopelaajalle.

Kilpailukalenteri

29-30.11 Kuusamo,Suomi
5-7.12 Lillehammer,Norja
13-14.12 Davos,Sveitsi
20.12 La Clusaz,Ranska
Tour de Ski
3-4.1 Oberstdorf,Saksa
6.1 Val Mustair,Sveitsi
7.1 Toblach,Italia
8.1 Cortina-Toblach
10-11.1 Val di Fiemme
Tour päättynyt
17.1 Otepää,Viro
23-25.1 Rybinsk,Venäjä
14-15.2 Östersund,Ruotsi
MM-KISAT Falun, Ruotsi:18.2-1.3
7-8.3 Lahti,Suomi
11.3 Drammen,Norja
14,3 Oslo,Norja

Kausiennakko, naiset

Naisten ennakkoasetelmat ovat jälleen ikävän tutut, kärkikolmikko Björgen, Kowalczyk sekä Johaug hallinevat jälleen tätäkin kautta. Onneksi haastajaosastolla on mahdollisuuksia "pöljän päivän" sattuessa. Tähän osastoon lasken Ruotsin Charlotte Kallan, jonka olympiakisat olivat huippumenestys kahden henkilökohtaisen olympiahopeamitalin sekä viestikullan ansiosta. Voi olla, että Kallan ajoittaessa kuntoaan Falunin kotikisoihin, maailmancupkausi voi käynnistyä hivenen heikosti. Suomen Kerttu Niskanen, Krista Lähteenmäki, A-K Saarinen sekä Anne Kyllönenkin omaavat hyvänä päivänä mahdolisuudet palkintosijoille. Etenkin Niskasen kohdalla uskon tämän kauden olevan THE kausi jolloin Kepa murtautuu lopullisesti kovimpaan kärkeen. Heidi Weng on ollut Björgenin ja Johaugin varjossa, mutta heidän lopettaessaan, astunee Heidi näiden kahden hirmun saappaisiin. Weng näytti jo viime kaudella, että hänellä on saumat haastaa kaikista kovimmat yllättävänkin usein...

Venäjän Yulia Tchekaleva oli minulle suuri pettymys viime kaudelta etenkin hänen paraatimatkoillaan eli vapaan tyylin kisoissa. Tchekaleva on profiloitunut minulle todellisena mielialakisailijana, eräänlaisena naisten hiihdon Matti Heikkisenä. Ja onhan kyseessä MM-pronssimitalisti 15 km:n matkalta vuoden takaa.

Sprintit ovat niin oma lajinsa, että ennakoin ne erikseen. Itse asiassa niin oma lajinsa, että vain sprinteissä se TOP-3 saa oikeasti kunnon haasteen ja Johaughan ei ole mikään sprinttitykki olekaan. Kikkan Randall on paikoitellen ollut suvereeni maailmancupin sprinteissä, mutta on ollut arvokisoissa lähinnä vastaantulija. Nyt uskoisi jenkin päätähtäimen olevan MM-sprintissä sekä MM-pariviestissä, jonka hallitseva maailmanmestari hän on yhdessä Jessica Digginsin kanssa. Norjalle kaksoisvoiton olympiasprintissä napanneet Maiken Caspersen Falla sekä Ingvild Flugstad Östberg ovat varmastikin yhtä kovia kuin olivat viime vuonna. Falla oli jo vaihtamassa täksi kaudeksi ampumahiihdon puolelle, mutta perui aikeensa todennäköisesti olympiakullan takia. Saksan Denise Herrmann saalisti hyviä maailmancuptuloksia viime vuonna sekä otti pronssit kuleksimasta tiukassa loppukirikamppailussa Krista Lähteenmäkeä vastaan olympiaviestissä. Herrmanille vapaa on se vahvempi, mutta ei hän perinteiselläkään ihan sukka ole. Ruotsin Hanna Erikson otti viime kaudella avausvoittonsa ja nuorena urheilijana, on hänellä edessään valoisa tulevaisuus. Jopa mitali Falunista on täysin mahdollinen nopean kehityksen jatkuessa.

Yllättäjiä kaudella voivat olla USA:n Holly Brooks, Jessica Diggins sekä Elizabeth Stephen. Norjalaisen Astrid Jacobsenin ura on kääntynyt nousuun, mutta hän ei ole pystynyt palamaan sinne vuoden 2007 kuntoonsa. Ruotsin Emma Wikenin viime kausi oli vaikea ainoana valopilkkunaan Sotshin viestikulta. Jos nainen palaa parin kauden takaiseen vireeseensä, on kyseessä TOP-1O -tason kilpailija.

Suomalaiset
R-L Roponen on jo jäähdyttelyasteella ja Falunin kisat ovat luultavasti Roposen joutsenlaulu. M-L Malvalehto on ainoa puhdas sprintterimme naisissa mc-tasolla. Karsinnoissa Mona on aina kärjessä, mutta erävaiheessa valitettavan usein Monalta on loppunut bensa. Toivottavasti kestävyyttä olisi paranneltu kesällä. Tasaisen varma välierähiihtäjä, mutta finaalissa luu jää kovin usein käteen. Riikka Sarasoja-Liljalle romahdus MM-viestissä on aiheuttanut tietynlaisen lukkotilan, josta nainen ei ainakaan viime kaudella tainnut päästä. Nyt täytyy pestä kasvot ja aloittaa uusi nousu!

 

[Barnes]

Ennakko,miehet

Jatketaas pätemistä. Miesten kärjen taso on onneksi todella laaja, mistä johtuen katson mielummin miesten mittelöjä kuin naisten kisoja joissa Supertriplasta et saa kuutta euroa enempää.

Martin Johnsud Sundby voitti viime kaudella kokonaiscupin, mutta olympialaiset olivat lievä pettymys, tuloksena yksi pronssi, vaikka parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia. Sundby on tasaisen varma hiihtäjä, mutta löytyykö sitä arvokisavaihdetta. Petter Northugin kautta varjostaa urpoilu kännissä, mistä johtuen ei ole varmaa milloin mies ei starttiviivalle asetu vankeuden takia. Vaikka saisi täyden kauden, onko toipunut tapahtuneesta? Sjur Röthe ei ole vielä murtautunut kovimpaan kärkeen, mutta on mustimmista hevosista mustin eli voi voittaa tai jäädä pisteiden ulkopuolelle. Sveitsin Dario Cologna onnistui vihdoin arvokisoissa, josta osoituksena kaksi kultamitalia Sotshista. Pidän Dariota kovimpana suosikkina maailmancupin ja Tourin voittotaistelussa johtuen loistokkaista suorituksista lähes joka kisassa. Alexander Legkov otti omansa kuninkuusmatkalla itse Putinin silmien edessä. Härkämäinen taistelija on Venäjän ehdoton johtotähti ja yllättävän hyvä taktikko pidemmillä matkoilla. Sotshin kultansa mies otti kilometri ennen maalia raivokkaalla irtiotollaan johon muut eivät osanneet vastata. Chris Andre Jespersenistä en osaa runoillaa muuta kuin, että vakuutti Rukalla ainakin viime vuonna minut.

Haastajia ovat etenkin Ruotsin Daniel Rickardsson sekä Marcus Hellner joista Hellner on erinomainen arvokisahiihtäjä lähes uskomattomine parannuksineen verrattuna mc-kisoihin. Norjan kivenkovasta tiimistä mainitsen Tord Asle Gjerdalenin kaljuineen. Gjerdalen ei ole henkilökohtaisilla matkoilla parhaimmillaan, mutta viestissä hän on jopa erinomainen luottoheppa etenkin avausosuudella. Joko alkaa ikä painamaan, Lukas Bauer? Mies väläytti pari kertaa viime kaudella, mutta muuten oli melko vaisu. Olisiko tämä jopa viimeinen kausi legendalle? Venäjän Maksim Vylegzhanin ja Ilja Chernousov täydensivät Legkovin vanavedessä venäläisten komean päätöskisan hopealla ja pronssilla. Venäjä saattaa kauden kuluessa olla jopa suurin viestisuosikki. Kazakstanin Aleksei Poltoranin hallitsee perinteisen tyylin, on eräänlainen nykypäivän Andrus Veerpalu, joka muuten on Poltoraninin pyörittämän maajoukkueringin välinetestaaja. Poltoraninin isoin haaste on saada vire kantamaan arvokisoihin johon Veerpalu voi olla hyvä mentori.

Sprintin kärkinimiä ovat Emil Jönsson, joka sai olympiapronssi(t) kyllä armottomalla säkällä muiden kaaduttua tiukoissa paikoissa, mutta kyllä sen Emilille kaikkien pettymysten jälkeen suo. Miehelle kelpaa sekä vapaan että perinteisen tyylin kisat joten Falunissa nähdään huippukunnossa oleva Jönsson.
Maanmies Teodor Peterson teki kunnon läpimurron etenkin maailmancupissa ja oli monta kertaa Emiliä parempi. Uskon, että mies otta Ruotsin sprinttivaltikan haltuunsa lopullisesti. Nikita Kriukov ei pystynyt puolustamaan olympiakultaansa, mutta otti hopeaa pariviestissä. Vihdoinkin myös vapaa on alkanut sujua, joten sprintticupin voitosta käydään kovaa kisaa Kriukovin ollessa suuri suosikki. Ola Vigen Hattestad otti viimein arvokisamitalin ja heti kultaisen. Loppukaudesta tekemisessä näkyi rentous, jonka mitalin kaulaan saaminen varmasti aiheutti. Hattestad ei välttämättä loista mcupissa, mutta MM-kisoissa voi rysähtää.

Yllättäjiin on pakko laittaa Kanadan Devon Kershaw sekä Alex Harvey joidenka kaudesta ei paljoa käteen jäänyt herrojen Oberhofin kaksoisvoittoa lukuunottamatta. Miehet muodostavat superkovan pariviestikaksikon joten näen pariviestin herrojen päälajina. Didrik Tönsethin suurin haaste on ottaa paikka Norjan joukkueesta ja sen jos tekee, niin kovaa jälkeä on luvassa, mieshän oli Trondheimin superyllättäjä viime kaudella kolmossijallaan. En varmasti ollut ainoa kenelle "Dille" oli ihan nobody.

Suomalaiset

Viime kauden puhutimmat suomalaiset mieshiihtäjät olivat Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi jotka soittivat vihdoinkin Porilaisten marssin. Näistä Iivolla on ura vielä edessä, mutta jo nyt mies kilpailee jopa voitosta. Iivo itsekin on todennut olevansa perinteisen miehiä, mutta vapaakin näytti kulkevan, olihan mies Sotshin viidenkympin vapaalla 10:s. "Musti" on ikisuosikkini jolle tavallinen maailmancupkisa voi olla tervanjuontia, koska kaikki on ladattu arvokisoihin. Etenkin Holmenkollenilla vuonna 2011 Sami oli raudanluja ja kuka tietää olisiko Samilla toinen arvokisakulta hieman paremmalla tuurilla...

Matti Heikkisen kausi oli suoraan sanoen surkea, koska mies ei päässyt missään vaiheessa huippukuntoon ja välilä pisteillekin pääseminen oli hirveän työn ja tuskan takana. Masalta odotetaan selvää tasonnostoa, kuten sitä odotetaan myöskin Ville Nousiaiselta johon pätevät täysin samat sant kuin "Happoon". Pitäisiköhän miehen vaihtaa välineitä, koska hän antaa Peltosillaan liikaa tasoitusta kärjelle josta surullisena esimerkkinä pariviesti Oslossa 2011. Lari Lehtosen kausi oli OK, mutta se vain kertoo miehen tasosta joka riittää hädin tuskin pisteille. Ei ollut syyllinen mitalinmenetykseen Sotshin viestissä.

Rinttereistä sen verran, että eikö miehille opeta ollenkaan taktiikkaa? Etenkin Martti Jylhä painaa suuren osan matkasta kärjessä, mutta hyytyy pahasti lopussa. Jos saisi toteuttaa omaa taktiikkaansa täysin, olisi ehdontota sprinttieliittiä. Anssi Pentsisen kuntopohja on ilmeisen heikko, koska välierissä on Anssin matka yleensä päättynyt useita sekunteja kärkeä perässä. Toni Ketelä on lupaus vielä, mutta se hänestä tiedetään, että on loistava tasotyöntäjä ja muutenkin umpipertsaporukan edustaja. Nyt olisi aika ottaa seuraava askel. Matias Strandvallin kausi meni pilalle loukkaantumisen takia ja mies pääsi tekemään Lahdessa hyvän paluun. Toivottavasti pysyy kunnossa! Ari Luusua taas taistelee välieräpaikasta aina välillä, muuta en miehestä osaa sanoa.

Kohta se alkaa!

 

[Beltran]

Ari Luusua taas taistelee välieräpaikasta aina välillä

Tämä oli minulle uusi tieto.

 

[Toppeli]

Kohta alkaa itselle yksi suosikkilajeista eli raaka maastohiihto. Kilpailukalenteria ei ole vielä tarkemmin tutkittu, mutta toivottavasti väliaikalähtöjä ja viestejä riittää. Vähän omaa arviota suomalaisista tulevalle kaudelle.

Naiset:

Kerttu Niskanen: Uskon Kertun olevan se meidän ykköstykki. Kehitystä on tapahtunut vuosittain ja tämä voi olla se kausi kun hyppy terävimpään kärkeen tapahtuu. Henkilökohtainen mitali mm-kisoista.

Krista Pärmäkoski (Lähteenmäki): Suomen kakkostykki. Ollut suuri lupaus ja nousi jo nuorena Suomen eliittiin. Jotenkin viime vuonna tuntui, että kehitystä ei enää tapahtunut. Toivotaan, että tänä kesänä ja syksynä olisi harjoituskausi mennyt nappiin ja sitä kautta näkyisi talven kisoissa.

Aino-Kaisa Saarinen: Viime kausi yllätti ja positiivisesti. Oli jo jotenkin sellainen tuntuma, että parhaat kisat on takana. Olympialaisissa oli huippukunnossa ja minua jotenkin lämmitti Aikun menestyn jopa normaalia enemmän. Toivottavasti loukkaantuminen ei syö talven kuntoa liikaa ja pääsee mm-kisoissa näyttämään.

Anne Kyllönen: Oma tuntuma on, että kunto on yleensä kestänyt vain alkukauden ja loppukaudesta vain kohtalaisia hiihtoja. Kauden alla vähän loukkaantumishuolia. Tärkeä palanen kuitenkin viestiä ajatellen, joten toivottavasti tämä loukkaantuminen toisi kuntoa esille vähän normaalia myöhemmin ja Falunissa olisi parhaassa terässä oleva Anne.

Muut: Roposen viime kausi oli huonoin miesmuistiin ja todennäköisesti ei mahdollisuuksia enää viestiin. Mielelläni olisin väärässä kun Ritu on yksi suosikeistani. Sarasoja-Liljasta voisin mainita tarkalleen saman. Malvalehto voi väläytellä pari kertaa sprintissä, mutta kunto ei ainakaan viime kausilla riitä välieriä pidemmälle. Mononen hiihtelee silloin tällöin normaalimatkalla maailmancupin pisteille, jos pääsee kisoihin mukaan.

Kokonaistilanne näyttää naisissa ihan hyvältä. Viestijoukkueeseen on kuitenkin muutamia vaihtoehtoja ja parhaasta neljästä kolmella on todennäköisesti useita hyviä vuosia vielä edessä. Ainut mikä huolettaa on se, että Suomen taso on laaja, mutta ihan kolmen sakkiin taso ei riitä henkilökohtaisissa kisoissa. Itsellä ei ole muistikuvaa nuorista lupauksistamme (tai siitä, onko niitä). Joku vähän paremmin kartalla oleva voisi kasata lupauksista yhteenvedon.

 

[Barnes]

Tämä oli minulle uusi tieto.

Sarkasmia taitaa olla, mutta yritin tarkoittaa sitä, että Luusuan päästessä alkueriin, pystyy hän taistelemaan välieräpaikasta, mutta jopa alkueriin pääsy karsinnasta on miehelle todella vaikeaa. Mutta kyllähän Luusua taitaa näistä "rinttereistä" olla se heikoin lenkki. Onhan mieheltä nähty ihan hyviäkin hiihtoja jolloin se välieräpaikka on ollut varsin lähellä.

 

[Toppeli]

Miehet:

Iivo Niskanen: Kun Musti lopettaa, niin minun tuleva ykkössuosikki. Loistava harppaus viime vuonna. Muutama vuosi tätä on odotettu, mutta jotenkin on semmoinen mielikuva, että Iivo sairastaa todella paljon ja se on syönyt eväät monena vuonna. Nyt toivotaan, että pysyy terveenä ja silloin myös tapahtuu ladulla. Pitkästä aikaa löytyy Suomesta nuori mieshiihtäjä, joka voi nousta ehdottomaan eliittiin.

Sami Jauhojärvi: Ehdoton suosikkini sen jälkeen kun Isometsä lopetteli kisaamisen. Taitaapi olla vielä saman seuran kasvatti. Musti sai viime vuonna sen mitä on pitkään odotettu. Olisi pitänyt saada kaksi kultamitalia, toinen hiihdosta ja toinen painista. Ikää on taas vuosi enemmän, mutta ehdottoman tärkeä lenkki ennen kaikkea viestejä varten. En nimittäin muista Mustin ikinä pettäneen viestissä. Tosin tähän voi vaikuttaa kovan luokan puolueellisuus joka sumentaa täysin arvostelukykyni.

Matti Heikkinen: Huono kausi pohjalla, mutta jotenkin Heikkiseen minulla riittää luottoa. Tästä noustaan vielä. Todennäköisesti väläyttelee joissakin kisoissa ja toivottavasti kunnonajoitus osuu Faluniin.

Lari Lehtonen: Pääsy maailmancupin pisteille on Larille hyvä suoritus. Rahkeet ei riittäne sen suurempiin urotekoihin. Voi kuulua jälleen viestinelikkoon, jos Nousiaisen selkä ei kestä.

Ville Nousiainen: Selkä. Jos selkä kestää, niin ikää ei ole vielä liikaa, mutta eipä vain taida kestää. Harmi, koska huippukuntoista Nousiaista tarvittaisiin viestin neljänneksi lenkiksi ja silloin mitallikin olisi mahdollisuuksien rajoissa.

Martti Jylhä: Odotin aina, että voisi pärjätä myös normaalimatkoilla, mutta taisi jäädä sprintteriksi. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, vaikkakin tuskallisen hitaasti. Katotaan nyt sitten, josko tänä vuonna kunto riittäisi taistella sprinteissä loppuun asti.

Muut: Joku sprintteri voi silloin tällöin väläytellä. Perttu Hyvärinen saattaisi olla seuraava joka nousisi uudelle tasolle normaalimatkoilla.

Yhteenvetona miehistä voisi sanoa, että ei liian hyvältä näytä. Perusrunko (Musti, Heikkinen ja Nousiainen) ikääntyy joka vuosi vuodella ja uusia tulokkaita ei ole kuin Iivo Niskanen ja ehkä Perttu Hyvärinen. Toisaalta miesten puolella ei ole maailmalla niin vahvaa kärkeä kuin naisissa ja hyvänä (pöljänä) päivänä henkilökohtainen mitali arvokisoista on mahdollisuuksien rajoissa.

 

[erku]

Itsellä ei ole muistikuvaa nuorista lupauksistamme (tai siitä, onko niitä). Joku vähän paremmin kartalla oleva voisi kasata lupauksista yhteenvedon.

20-vuotias Katri Lylynperä lienee se potentiaalisin ja mielenkiintoisin nimi tällä hetkellä. Hänessä on on paljon samaa kuin Anne Kyllösessä eli pitkät ja hoikat raajat, sulava perinteisen hiihtotekniikka ja luontaista nopeuttakin taitaa löytyä kivasti. Ongelmana sen sijaan on vielä puutteet niin kestävyydessä kuin voimassa, joiden kehittymistä jatkuvat sairastelut eivät ole auttaneet. Kaksi edellistä kisakautta Lylynperällä on mennyt siten, että uuteen vuoteen saakka on mennyt hyvin ja nuorten MM-kisoista on ollut perusteltua odottaa mitaleja tai vähintään pistesijoja, mutta kunto on aina sitten kadonnut tammikuun aikana ja arvokisat menneet alakanttiin.

Lylynperää kaksi vuotta vanhempi Susanna Saapunki hiihti viime kaudella joitakin hyviä vapaan kisoja. Jos kehitys on jatkunut, niin hän saattaisi olla pitkästä aikaa uusi suomalainen nainen maailmancupin pisteille normaalimatkoilla. 1995 syntynyt Emilia Myllykoski on lupaava sprintteri, jonka viime kausi meni vihkoon, mutta toissa kaudella hän väläytteli selviytymällä muun muassa naisten SM-sprintissä finaaliin, mikä on 18-sarjalaiselta melko poikkeuksellista. 1996 syntynyt Jasmi Jonesuu lienee alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta se potentiaalisin yleishiihtäjä.

Eihän tuo isossa kuvassa mikään hyvä tilanne ole, mutta toisaalta kolmikko Kyllönen, Niskanen ja Pärmäkoski voivat seuraavat kahdeksan vuotta ainakin muodostaa maajoukkueen menestyksekkään rungon, elleivät nyt sitten perhettä ala perustamaan. Tässä mielessä se nyt ei niin katastrofaalista ole, vaikka tässä vaisumpi jakso olisikin hiihtäjätuotannossa.

 

[Toppeli]

Kiitoksia erkulle hyvästä yhteenvedosta. Naisten puolella tosiaan auttaa tuo, että huipulla on jo kolme nuorta, joiden varaan rungon voi kasata tuleviksi vuosiksi. Miesten puolellahan tuleekin enemmän kiire, kun runko alkaa vähitellen ikääntymään. Tosin Heikkinen ja Nousiainen taitaa olla vasta kolmekymppisiä, joten Nousiaisen selän kestäessä, ovat vielä mukana sen 4 vuotta.

 

[Barnes]

http://yle.fi/urheilu/kowalczyk_osallistuu_vain_kahdelle_matkalle_mm-falunissa/7541953

Kowalczyk jättää vapaan matkat välin Falunin MM-kisoissa, mikä onkin ihan ymmärettävää, koska Justynan vapaa on ollut erinäisistä syistä edellisinä vuosina todellista tervanjuontia. Mitkähän ovat Kowalczykin suunnitelmat liittyen Tour de Skiihin jossa vapaan matkoja taitaa taaskin olla runsaasti?

 

[Espoon Siniset]

Tulevan talven Tour de Ski ei näytä olevan erityisen vapaa-voittoinen. Naisilla perinteistä 25 ja vapaata 27 kilsaa+sprintit. Miehillä 40 ja 48+sprintit.

 

[Taitopelaaja]

Otan itselleni kunnian avata tämän uljaan talviurheilulajin kausiketjun ja samalla kannan niskassani järkyttäviä paineita, koska edelliset kausiketjut ovat Taitopelaajan komeasti avaamia ketjuja. Toivottavasti et pahastu! Tämä avaus on kunnianosoitus maastohiihdolle sekä Taitopelaajalle.

Kilpailukalenteri

29-30.11 Kuusamo,Suomi
5-7.12 Lillehammer,Norja
13-14.12 Davos,Sveitsi
20.12 La Clusaz,Ranska
Tour de Ski
3-4.1 Oberstdorf,Saksa
6.1 Val Mustair,Sveitsi
7.1 Toblach,Italia
8.1 Cortina-Toblach
10-11.1 Val di Fiemme
Tour päättynyt
17.1 Otepää,Viro
23-25.1 Rybinsk,Venäjä
14-15.5 Östersund,Ruotsi
MM-KISAT Falun, Ruotsi:18.2-1.3
7-8.3 Lahti,Suomi
11.3 Drammen,Norja
14,3 Oslo,Norja

Kiitos loistavasta alustuksesta. En todellakaan pahastu, hienoa vain että joku muukin jaksaa näitä tehdä!

Täällä on tullut hyviä pohdintoja tulevaa kautta kohden ja Barnes oikeastaan pankin tyhjensikin aika hyvin. Teen myöhemmin oman analyysini tulevaan kauteen liittyen, mutta nyt kommentoin vain kilpailukalenteria. Melko tylsältä kalenteri tänäkin vuonna näyttää ja kausi päättyy jälleen aikaisin. Joulukuu vedetään hyvällä sykkeellä ja Touri on aina Touri. Sen jälkeen on hiljaisempaa maailmancupin osalta, mutta ainakin Suomen Cupia hiihdetään ja SM-kisat ovat muistaakseni tammikuun ja helmikuun vaihteessa. MM-kisojen jälkeen kausi saisi jatkua kansainvälisesti vähän pidempään.

 

[Barnes]

Kiitos loistavasta alustuksesta. En todellakaan pahastu, hienoa vain että joku muukin jaksaa näitä tehdä!

Täällä on tullut hyviä pohdintoja tulevaa kautta kohden ja Barnes oikeastaan pankin tyhjensikin aika hyvin. Teen myöhemmin oman analyysini tulevaan kauteen liittyen, mutta nyt kommentoin vain kilpailukalenteria. Melko tylsältä kalenteri tänäkin vuonna näyttää ja kausi päättyy jälleen aikaisin. Joulukuu vedetään hyvällä sykkeellä ja Touri on aina Touri. Sen jälkeen on hiljaisempaa maailmancupin osalta, mutta ainakin Suomen Cupia hiihdetään ja SM-kisat ovat muistaakseni tammikuun ja helmikuun vaihteessa. MM-kisojen jälkeen kausi saisi jatkua kansainvälisesti vähän pidempään.

Kiitos kehuista ja onhan kalenteri tylsä. Esimerkiksi Norjassa voitaisiin isompaa kierrätystä tehdä näiden kilpailupaikkakuntien välillä, ovathan esimerkiksi Sjusjöen tai Beitostölen järjestäneet aiemminkin kisoja. Kierrätys toisi vaihtelua kalenteriin, mutta mikä on kaikista kummallisin asia, niin Rybinsk jonka kisoissa on aina järkyttävä kato huippuhiihtäjien osalta, mutta viimevuotinen Skralska Poreban kisa oli surkuhupaisa, koska Norja, Suomi sekä Ruotsi jäivät ainakin parhaimmistonsa kanssa pois.

Kautta todellakin voitaisi pidentää. Milloinkohan Lahdessa 2017 paluun tekevä takaa-ajo tulee ensimmäisen kerran maailmancupeihin, ellei tour-kilpailuja lasketa? Harmi,että FIS torppasi Falunin tavoitteen pitkästä väliaikalähdöstä. Sensijaan siellä nähdään 50 km:n ja 30 km:n massalähdöt joista etenkin ensimmäinen on kammottava.
Eikö arvokisoihin voitaisi tuoda naisille esimerkiksi 25 kilometrin ja miehille 30-35 kilometrin väliaikalähtökilpailut. Niissä sattumankin osuus korostuu johtuen peesiavusta jota vaikkapa minuutin Aleksander Legkovin edellä lähtevä Sami Jauhojärvi voisi hyödyntää. Jos Legkov voittaa, on Mustikin yllättävän korkealla(Nämä siis ainoastaan esimerkkejä). Tätähän nähtiin etenkin 50 km:n väliaikalähdöllä kisailtaessa.

 

[Taitopelaaja]

Suomen Cup starttaa huomenna Vuokatissa perinteisen sprinteillä. Sunnuntaina ohjelmassa ovat viestit vapaalla hiihtotavalla, joten hiihdon ystävät pääsevät nauttimaan hienoista suorituksista koko viikonlopun ajan.

Perinteisen sprintti on mielenkiintoinen avaus kaudelle ja jännä nähdä, millä tavalla harjoituskausi on eri tahoilla kulkenut. Martti Jylhä otti harppauksen viime vuonna kohti maailman terävintä kärkeä (joskin lähinnä vapaalla tekniikalla), joten mielenkiintoista nähdä onko kehitys ottanut lisää tuulta purjeisiin. Anssi Pentsinen on panostanut valtavasti hiihtoon viimeiset vuodet, mutta tulokset eivät viime vuonna olleet niin hyviä kuin odottelin. Olisikohan tänä vuonna Pentsisen vuoro lyödä itsensä kunnolla maailman huipulle? Sami Jauhojärvi on aina tasaisen kova perinteisen sprintteri, vaikka pääasiassa normaalimatkoja hiihtääkin. Hän varmasti kiusaa "ammattisprinttereitä" tuttuun tyyliin. Ville Nousiainen hiihti viime kaudella entistä enemmän myös sprinttejä, joten mielenkiintoista nähdä myös miten Nousiaisen vire on kehittynyt kesän treenipoluilla.

Matias Strandvall, Juho Mikkonen ja Toni Ketelä ovat omissa papereissani myös sellaisia nimiä, joita kannattaa pitää mielessä. Unohtamatta Ristomatti Hakolaa tai Ari Luusuaa.

Naisten puolella sävelet ovat selkeämmät, sillä Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski (ent. Lähteenmäki) ja Mona-Liisa Malvalehto ovat sprintin puolella ne suurimmat suosikit. "Aikku" olisi varmasti kova nimi, mutta hän ei vielä lähtöviivalla ole. Sarasoja-Lilja ja Mononen ovat mielenkiintoisia haastajia tuolle kärkinelikolle. Vaikea uskoa, että heidän takaa kukaan nousisi palkintopallille.

 

[Taitopelaaja]

Osa kärkihiihtäjistä ei tänään ollut mukana, mutta etenkin miesten puolella saatiin mukavaa tuuletusta tuonne kärkikolmikkoon! Anssi Pentsisellä ja Matias Strandvallin hiihto oli vähän tahmeaa tänään ja molemmat melkein jäivät ulos finaalista. Pentsinen itse asiassa jäikin, mutta "Matun" paukut eivät myöskään riittäneet palkintopallille. Juho Mikkonen oli ylivoimainen ja äärimmäisen vakuuttava. Nuori Joni Mäki sivakoi upeasti toiseksi ja kolmanneksi hiihti kokenut Ville Nousiainen.

Naisten puolella pidin "Kepaa" suurimpana suosikkina, mutta Malvalehto jaksoi tällä kertaa kaikki erät ja vei ykköspaikan. Niskanen nousi loppusuoralla toiseksi väsähtäneen Sarasoja-Liljan edelle. Kärkikolmikko oli aivan ylivoimainen, eikä kansallisen tason hiihtäjät pystyneet järisyttämään marssijärjestystä.

 

[Barnes]

En varmastikaan ole ainoa tällä palstalla, joka haluaisi uudistaa maastohiihdon kilpailumatkoja. Nyt hiihdossa on ihan liian tylsä matkavalikoima, mikä ei lajille uusia katsojia pahemmin tuo.

Oma ehdotukseni tulevaisuuden kilpailumatkoista(arvokisoissa) olisi tällainen;

Sprintit molemmilla tyyleillä, ja matka olisi 800-1000 metriä, jotta kisoissa nähtäisiin ihan oikeita sprinttejä eli sprintin ja normaalimatkojen välille tehtäisiin selkeämpää eroa.

Jos hiihdossa on oltava massalähtö, voitaisiin naisten kymppi ja miesten 15 kilometrin matka muuttaa massastarteiksi. Ymmärrän, että kyseessä on varsin perinteikkäät, nimenomaan väliaikolähdölle pyhitetyt kilpailumatkat, mutta nuo matkat sopisivat hyvin yhteislähtökilpailuksi,koska matka ei olisi hirvittävän pitkä.

Vanha kunnon takaa-ajokilpailu, mikä onneksi tekeekin paluun Lahdessa 2017, kuuluu ehdottomasti arvokisoihin. Takaa-ajon avausosuus voisi olla oma kilpailunsa, kuten vielä 1990-luvulla olikin eli perinteisellä kisattu avausosa oli myös mitalin arvoinen kilpailu.

Palauttaisin hiihtoon naisten 15 km:n ja miesten 30 km:n kilpailut väliaikalähtönä.

Pitkät matkat, naisten 30 ja miesten 50 kilometriä, täytyy kisata väliaikalähtönä. Tämä lisäisi myös tuurin ja yllätysten osuuksia johtuen peesiavusta, mikä on yllättävän tärkeä noinkin pitkillä matkoilla.

Viestit pitäisin ennallaan, koska nämä matkat ovat toimivia. Toki sprinttiviestin osallistumisprosentti ehdottomien huippujen kohdalla on aina arvoitus.

 

[Pascal Lemoix]

Ehkä pitäisi lisätä matkoja hiihdon arvokisoihin. Voisi olla erikseen massakilpailut ja väliaikakilpailut. Massalähtökilpailut ovat ani harvoin mielenkiintoisia. Usein ne ovat varsinkin miehillä täysin mielikuvituksetonta perässähiihtämistä, kun kaikki luulevat olevansa poikkeuksellisen hyviä kirissä ja harva oikeasti on.

Ja sprinttikisoistakin voisi nyppäistä sen välierävaiheen pois. Kuusi erää, voittajat finaaliin ja näkemiin. Usein toisesta välierästä menee neljä kuudesta jatkoon, niin se ei oikein karsi mitään ja koko kisa on aika sekava ja puuduttava tapahtuma.

 

[erku]

Minusta nykytilanne kisamatkojen suhteen on hyvä. On eripituisia kisoja, erilaisilla tavoilla ja sopivasti molemmilla tyyleillä. Itse olen kai liian liberaali, kun minusta yhteislähtökisat ovat mielenkiintoisia ja monin osin parempia kisoja kuin väliaikalähtökisat. Väliaikalähtökisoissa onnen merkitys korostuu omaan makuuni liikaa. Esimerkiksi Sotshin miesten 15 km pertsan kisassa alkupään lähtijät hyötyivät selvästi suhteessa loppupäähän lähtijöihin, koska latu kisan edetessä vettyi ja tuli hitaammaksi. Vielä pahempi esimerkki on Sapporon MM-kisojen miesten 15 km vapaan kisa, jossa kesken kisan alkoi roima lumisade. Numerolla kaksi hiihtänyt Valko-Venäjän hiihtosuuruus Leonid Karnejenka hyödynsi tämän hiihtämällä hopealle ja ampumahiihtäjänä paremmin tunnettu Lars Berger nappasi kultaa lähdettyään myös melko alkupäässä. Kisan moraalisena voittajana kaikki saattoivat pitää pronssille hiihtänyttä Angereria, joka oli yksi pahimmista olosuhteiden uhreista.

Myös sitä näkee valitettavan usein väliaikalähtökisoissa, että aiemmin lähtenyt pääsee hiihdettyään ensimmäisen lenkin jonkun huippunimen peesiin, kun tämä on lähtenyt ekalle kierrokselle. Viime talvena Toblachin maailmancupin 15 pertsan kisassa Dario Cologna roikkui kymmenen kilsan ajan Martin Sundbyn perässä ja sen avulla hiihti kakkoseksi. Sundby oli tietyllä tapaa tekemättömän paikan edessä, koska selvää oli, että liki mahdotonta on hänen hiihtää viiminen lenkki kovempaa kuin mitä Cologna hiihti ensimmäisen. Eli periaatteessa voittaakseen kisan hänen olisi pitänyt kyetä tekemään joku irtiotto, jolla karistaa Colognan. Minusta tämä ei oikein istu väliaikalähtökisan henkeen, jossa periaatteena kuitenkin on tehdä se oma suoritus ja jakaa vauhti itselleen sopivalla tavalla.

Minusta yhteislähtökisoissa ei ole näitä ongelmia. Siinä kaikki lähtevät yhtä aikaa liikkeelle ja hiihtävät kisan täsmälleen samoissa olosuhteissa ja nopein voittaa. Jokainen saa valita itselleen sopivan taktiikan. Totta kai rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä kisamuoto suosii etenkin miesten puolella vahvoja kirimiehiä, mutta toisaalta kaikki matkan aikana tapahtuvat ratkaisut tehdään ylämäissä, missä taas kevytrakenteiset "millikoneet" ovat vahvoilla ja Northugin kaltaiset isolihaksiset hiihtäjät kusessa. Viime vuosinahan yhteislähtäspesialistina aiemmin tunnettu Northug on oikeastaan pärjännyt paremmin väliaikalähtökisoissa kuin massalähtökisoissa.

Nostalgiasyistä haluan kuitenkin edelleen pitää väliaikalähtökisan ohjelmassa ja kyllähän siinä tietyllä tapaa korostuvat erilaiset ominaisuudet kuin yhteislähtökisoissa tai sprinteissä.

 

[Barnes]

Onhan väliaikalähdössäkin ongelmansa eli käytännössä tuo onnen merkitys suoritukseen. Mutta onnekkaasta peesiavusta huolimatta, tekee jokainen oman suorituksensa eikä vain pyri vatvomaan sitä oikeaa hetkeä. Väliaikalähdössä korostuu hiihtäjän vauhdinjako ja sen todella tärkeän taidon omaaminen, mistä minä pidän kovasti . Toki massalähdöt, etenkin naisten 30 km ja miesten 50 km ovat todella kovia ja rankkoja suorituksia ihan maailmankärkihiihtäjillekin, mutta noilla matkoilla hiihtäjä kykenee jakamaan vauhtinsa ja energiansa helpommin, sillä hän tietää koko ajan tilanteen.

Mutta ehkä kilpailumatkoja tärkeämpi seikka on maailmancup ja sen asema. Hiihtäjät osallistuvat todella vaihtelevasti maailmancupin kilpailuihin, joka ei ole minun nähdäkseni maailmancupin arvolle sopivaa. Osasyynä varmastikin on Tour De Ski ja sen vaativuus. Ampumahiihdon puolella tätä ongelmaa maailmancupin kanssa ei ole, mutta siihen varmasti vaikuttaa lyhyemmät ja helpommat hiihtolenkit. Jos palataan hiihtoon, luultavammin isoin ongelma maailmancupissa on matkojen monimuotoisuus ja se, että sprinttejä järjestetään niin helvetisti. Kannattaako arvokisoihin panostavan normaalimatkojen huippuhiihtäjän raahautua cupviikonloppuun, jos siellä kisataan vain yksi normimatka?

 

[erku]

Norjassa ja Ruotsissa on hiihtokausi avattu tänään perinteiseen tyyliin Beitostölenissä ja Bruksvallarnassa. Norjan puolella naisten kympin pertsan kisan voittoon hiihti Johaug. Kakkonen oli Björgen ja kolmonen Weng. Suurimpana yllätyksenä saattaa pitää Astrid Jacobsenin surkeaa hiihtoa, sillä hän oli vasta kahdetoista jääden 2,5 minuuttia keulaan. Norjan naisten kärki on tietysti hirmuisen kova, mutta tason leveys näyttää hiipuneen kovasti muutaman vuoden takaiseen verrattuna, jolloin Norja esimerkiksi otti kerran kauden maailmancup-avauksessa kahdeksan paikkaa kymmenen parhaan joukosta. Nyt Skofterud on sairastellut ja jättää kauden kokonaan väliin, Steira kärsi jostakin lannemurtumasta ja kunto lienee täysi arvoitus sekä Kristoferssen on ollut alamaissa jo parin kauden ajan. Nuoria tulijoitakaan ei normimatkoille ole ollut hirvittävästi näkyvissä Wengin jälkeen.

Miesten 15 km pertsan kisan voitti Sundby, kakkonen oli nuori Tönseth ja kolmonen Northug. Tämä antaisi viitteitä siitä, että Nortti on ihan hyvässä iskussa, vaikka harjoituskaudella olikin kohua hänen kämmäilyjen takia. Ruotsin puolella Olsson voitti miesten kympin pertsan kisan marginaalisella 0,4 sekunnin erolla Calle Halfvarssoniin nähden. Lars Nelson oli kolmas ja Daniel Richardsson neljäs. Naisissa Kalla oli hyvin ylivoimainen, kun repi vitosen matkalla yli puolen minuutin eron kakkoseen, joka oli ainakin itselleni tuntematon Sofia Henriksson. Kolmas oli Anna Haag, joka jäikin Kallalle jo 50 sekuntia. Joka alkutalvi tuntuu olevan sama laulu. Ruotsin naiset ovat tyystin Kallan varassa normimatkoilla, mutta kuitenkin sitten arvokisoissa muut nostavat tasoaan ja he nappaavat viestistä vähintään hopeaa.

Huomenna Suomessa kisataan Rovaniemellä vähän oudot matkat, kun naiset hiihtävät 7,5 km vapaalla ja miehet 12,5 km samalla hiihtotavalla.Naisissa suurimmat ennakkosuosikit ovat mielestäni Niskanen ja Pärmäkoski, miehissä taas Heikkinen ja Nousiainen. Riitta-Liisa Roponen avaa huomenna ilmeisesti kautensa ja hän onkin melkoinen mysteeri, kun on harjoitellut koko kesän ja syksyn omillaan maajoukkueen ulkopuolella. Kovin skeptisesti suhtaudun hänen pärjäämiseen tällä kaudella, mutta mielelläni olen väärässä.

 

[Barnes]

Norjassa ja Ruotsissa on hiihtokausi avattu tänään perinteiseen tyyliin Beitostölenissä ja Bruksvallarnassa. Norjan puolella naisten kympin pertsan kisan voittoon hiihti Johaug. Kakkonen oli Björgen ja kolmonen Weng. Suurimpana yllätyksenä saattaa pitää Astrid Jacobsenin surkeaa hiihtoa, sillä hän oli vasta kahdetoista jääden 2,5 minuuttia keulaan. Norjan naisten kärki on tietysti hirmuisen kova, mutta tason leveys näyttää hiipuneen kovasti muutaman vuoden takaiseen verrattuna, jolloin Norja esimerkiksi otti kerran kauden maailmancup-avauksessa kahdeksan paikkaa kymmenen parhaan joukosta. Nyt Skofterud on sairastellut ja jättää kauden kokonaan väliin, Steira kärsi jostakin lannemurtumasta ja kunto lienee täysi arvoitus sekä Kristoferssen on ollut alamaissa jo parin kauden ajan. Nuoria tulijoitakaan ei normimatkoille ole ollut hirvittävästi näkyvissä Wengin jälkeen.

Kiitokset erkulle ansiokkaista raporteista Ruotsin ja Norjan FIS-kisoista. Aika odotetullaisia tuloksia Vuonomaassa, paitsi tietty Jacobsenin käsittämättömän heikko hiihto. Hyvä huomio tuo Norjan leveyden väheneminen. Kun kokeneet, kymppisakin kilpailijat Skofterud, sekä Steira ovat kärsineet näistä terveysongelmista, ensimmäisen jopa jättäessä tämän kauden väliin höystettynä Kristoferssenin hivenen heikoilla suorituksilla, saattaa Norja olla viestijoukkueensa kanssa pienissä ongelmissa. Weng, Björgen sekä Johaug nyt hiihtänevät ehdottomasti viestin, mutta kuka on se neljäs, jos Steiran kunto ei olekaan kohdillaan? Jokohan olisi Martine Ek Hagenin läpimurron aika?

Jos on Norjan naisten normimatkojen tilanne hivenen outo, sprinttiin taas löytyy laittaa enemmän hiihtäjiä kuin olisi edes tarve.

 

[erku]

Aika odotetullaisia tuloksia Vuonomaassa, paitsi tietty Jacobsenin käsittämättömän heikko hiihto. Hyvä huomio tuo Norjan leveyden väheneminen. Kun kokeneet, kymppisakin kilpailijat Skofterud, sekä Steira ovat kärsineet näistä terveysongelmista, ensimmäisen jopa jättäessä tämän kauden väliin höystettynä Kristoferssenin hivenen heikoilla suorituksilla, saattaa Norja olla viestijoukkueensa kanssa pienissä ongelmissa. Weng, Björgen sekä Johaug nyt hiihtänevät ehdottomasti viestin, mutta kuka on se neljäs, jos Steiran kunto ei olekaan kohdillaan? Jokohan olisi Martine Ek Hagenin läpimurron aika?

Ek Hagen oli tänään neljänneksi paras norjalainen, joskin yli 40 sekuntia Wngiä hitaampana. Viidenneksi paras norski Barbro Kvåle jäi taas 20 sekuntia Ek Hagenille, joten isot on tasoerot tämän päivän perusteella. Tietysti tuo kärkikolmikko on niin jäätävä, että vähän keskinkertaisemman yhden osuuden se normaalisti kestää, mutta jos on sairastelua tai sitten voiteluongelmia Sotshin tapaan, niin ei norskien asema naisten viestin suhteen ole enää niin suvereeni kuin joskus aiemmin.

Toki rehellisyyden nimissä on sanottava, että ei Suomenkaan tilanne erityisen vakaa ole. Niskanen ja Pärmäkoski lienevät selviä ja luotettavia nimiä viestiin, mutta Saarinen ja Kyllönen ovat kärsineet vaivoista siinä määrin, että kunnon rakentuminen on arvoitus. Roposen tilanne myöskin on samankaltainen, kun harjoittelun muutokset ovat olleet niin radikaalit. Sarasoja-Liljan viime kausi oil erittäin surkea ja Fiemmen MM-viestin ankkuriosuuden romahdus ei myöskään luottoa häneen nosta viestihiihtäjänä. Mäkäräinenkään tuskin on saatavilla MM-kisoihin, kun hänen fokus lienee täysin oman lajinsa kotikisoissa, jotka käynnistyvät noin viikkoa myöhemmin suhteessa maastohiihdon MM-viestiin.

 

[Toppeli]

Suomen cupia on taas hiihdetty. Naisten puolelle ei suurempia yllätyksiä. Pikkuisen plussan puolelle meni Roposen ja Monosen hiihto. Ehkä pieni pettymys oli Sarasoja-Lilja.

Miesten osalta huojentavaa on, että Heikkisen hiihto kulki. Myös aika odotettu kärkikolmikko. Vähän harmittaa useamman nuoren sippaaminen kesken matkan, mutta jossain välissähän niitä oppirahoja on maksettava. Hyvänä ja huonona uutisena Mustin hiihto. Hyvänä siksi, että jopa vähän yllätyin miten pieni ero Mustilla oli kolmanteen sijaan vaikka vapaa ei ole oikeastaan viime vuosina kulkenut. Huonoahan tuossa on se, että ei välttämättä menty maailman kärkitasoa kun ero on niin pieni. No ensi viikollahan sitä tasoa päästään vertaamaan maailman kärkeen, joten sitten osaa sanoa enemmän suomalaisten tasosta.

 

[Lert]

Olin paikanpäällä Ounasvaaralla ja silmääni pisti se, että miehissä meillä näyttää olevan lupaavampia nuoria hiihtäjiä kuin naisissa. Iivo Niskanen tietysti kärjessä.

Heikkiseltä älyttömän fiksu hiihto. Siinä kyllä huomasi,,että miehellä on kokemusta paljon.

 

[erku]

Pärmäkoskelta tuli tänään kova hiihto. Mielestäni meno oli sen näköistä, että hän nousee nyt vihdoin uudelle tasolle ja aidosti haastamaan Björgeniä, Kallaa, Kowalczykia ja Johaugia. Kerttu Niskanen hiihti tänään hieman alavireisesti ja jäi yllättävän paljon helpolla radalla Pärmäkoskelle. Mononen, Kyllönen ja kumppanit olivatkin sitten jo niin kaukana, että Rukan maailmancupin vastaavalta matkalta ei jäännöspisteitä enempää ole odotettavissa.

Miehissä Iivo oli ylivoimainen ja ainoa, joka hiihti kansainvälistä vauhtia. Jauhojärven ja Nousiaisen uskon petraavan selvästi, jahka harjoitusjumit hölläävät. Juho Mikkoselta tuli taas erittäin kova hiihto ja hänen sprinttisuorituksiaan maailmancupissa odotan innolla. Hän on siitä poikkeuksellinen suomalainen rintteri, että on parempi erähiihdoissa kuin aika-ajossa. Aiemmin ei ole vauhti oikein riittänyt aika-ajosta jatkoon, mutta nyt on perusteltua odottaa, että asia on muuttunut. Erävaiheessa Mikkonen todennäköisesti on Suomen kovin sprinttihiihtäjä tällä hetkellä.

Norjassa kisattiin tänään perinteisen sprintit ja Petter Northug voitti miesten kisan. Toinen oli Sondre Turvoll Fossli ja kolmas Johan Kjölstad. Neljänneksi hiihti Päl Golberg ja olympiavoittaja Hattestad jätettiin kuudenneksi. Naisten puolella Barbto Kvåle otti yllätyvoiton, perässään Kari Vikhagen Gjeitnes, Kathrine Harsem ja Ingvild Flugstad Östberg. Kovista nimistä Weng oli seitsemäs ja Saksan Herrmann yhdeksäs. Björgen ja Johaug eivät kisanneet sprintissä.