Aika voimakas mielenilmaus nationalismia vastaan, joka kuitenkin kai määritteellisesti on enemmänkin kansallisen identiteetin ja itsemääräämisoikeuden puolustamista?
Jos ei pidä kansallista identiteettiä ja itsemääräämisoikeutta arvossaan ja haluaisi edelleenkin elää osaa Neuvostoliittoa, ymmärrän hyvin kunnioituksen puutteen Suomen lippua ja Maamme-laulua kohtaan.
Itse liitän nationalismiin vahvasti minusta valheellisen ajattelun että meidän kylä/heimo/maa on parempi kuin kaikki muut kylät/heimot/maat. Aikoinaan heimot mm. savolaiset, hämäläiset ja saamelaiset olivat se isoin juttu. Sitten lanseerattiin ajatus suomalaisesta identiteetistä kun vielä heimotkin ovat pääosin sekoittuneet. Ehkä seuraava vaihe on, että kansallisvaltiot sekoittuvat ja korostetaan eurooppalaista identiteettiä mikä on looginen porras matkalla inhimilliseen identiteettiin. Toisaalta edelleen osa korostaa asuinkaupunkiaan ja on valmiita leimaamaan toisen kaupungin ihmiset jonkin stereotypian tai olettaman mukaan.
Mitä tekemistä Neuvostoliitolla on asian kanssa? Ideaali tilanne minusta olisi, ettei maailmassa olisi ainuttakaan kansallisvaltiota vaan maapallon resurssit olisi oikeasti valjastettu edistämään kaikkien menemistä eteenpäin. Utopistinen näkemys, mutta tiettyjä esiaskeleita on jo otettu EU ja AU esimerkkinä.
Suomen lippu tai Maamme-laulu on yksi symboli muiden joukossa. Jos jääkiekko-ottelussa halutaan soittaa Maamme-laulua tai vaikka Du gamla, du friaa, niin tapahtumajärjestäjä viime kädessä päättää. Toiseen osaan sanat, toiseen en ja kumpaakin kuuntelee. Enemmän minusta yhteislaulu luo tunnelmaa kuin se mitä lauletaan. Kyllä intissäkin oli kiva laulaa rekan takaosassa Eppuja yms. "kaikki osaa" biisejä.