Langkow'n heikkous yläkulmavetojen suhteen vieläpä korostuu moneen muuhun perhostyylin maalivahtiin verrattuna, koska miehen hanskakäsihän on korkeintaan keskinkertainen. Siinä missä jotkut muut veskarit vielä perhostellessaankin ehtivät nopealla hanskallaan pelastamaan jonkun yläkulmavedon, Scottie ei aina ehdi haromaan edes tyhjää. Ja onhan noita vetoja uponnut hanskakäden yläkulmaan miehen ollessa ihan pystyasennossakin. Scottielta ei vain löydy kunnon kobrakättä.
Hyvin vastustajat ovat nämä heikkoudet scoutanneet, ja etenkin Lukko on kyennyt asian myös hyöyntämään lähes täydellisesti. Mutta on ihan selvä, että tuo asia menee myös puolustuspelaamiseen piikkiin. Esim. valtaosassa Lukon maaleistahan Ässien puolustus on laskenut liki Langkow'n syliin Saarelan tai jonkun muun liukuessa melkoisen vapaasti b-pisteen kaarelle. Silloin helähtää, eikä vika ole pelkästään maalivahdissa.
Tv:n välähdysten perusteella noissa Bluesinkin maaleissa hyökkääjät saivat nousta paikkoihinsa hyvinkin vapaasti, jonka päätteeksi onnistuneet kudit Langkow'n heikkoon kohtaan. Hyökkääjän hyvyyttä, maalivahdin heikkoutta sekä ennen kaikkea oman puolustuspelaamisen pettämistä.
Kenttäpelaajien on vain pystyttävä omalla pelaamisellaan minimoimaan nuo Scottin heikkoudet. Ei helvetti sentään mitään Saarelaa saa päästää rauhassa virittelemään b-pisteen kaarelle. Ja toki Ässät keskimäärin on tuossa asiassa kohtalaisesti onnistunutkin. Esim. HPK-pelissä kerholaiset eivät väitetystä yli 30 maalipaikastaan huolimatta lopulta juurikaan saaneet mahdollisuutta kiskaista yläkulmiin Langkow' n perhostellessa. Tosin eipä kerholaisten laukausien laadukkuudella olisi yläkulmia edes tavoitettu.
Onneksi keskiverto SM-liigapelaajan laukaisutaito on aika keskinkertainen, joten se seikka kyllä lieventää Langkow'n heikkouden vaikutusta Ässien menestykseen. Loppukaudella tuo voi kääntyä heikompaan suuntaan, mikäli Pohjois-Amerikasta saapuu entistä enemmän pelaajia, jotka oikeasti jopa osaavat laittaa läheltä voimalla ja tarkkuudella ylös. Silloin soi muutenkin kuin Lukkoa vastaan mikäli puolustuspelaaminen antaa siihen mahdollisuuden.
Thomasiin Langkow'ta on toisaalta aika turha verrata. Thomasin asema jokerimaalilla on kuitenkin aika paljon helpompi, mistä kertoo sekin, että hän kykenee kaikki pelit pelaamaan. Osa peleistä taitaa käydä Thomasille vain hyvästä harjoituksesta, kun taas Langkow'n on joka pelissä venyttävä parhaimpaansa. Näistä lähtökohdista Thomasin on näytettäväkin tasaisemmalta.
Mitä tulevaisuuteen tulee, niin aika lailla on yhdyttävä TosiFanin epävarmuuteen. Maalivahteja maailmalla tietysi riittää, mutta ihan turha kuvitella, että puoli-ilmaiseksi saataisiin jotain ihmemiehiä. Langkow saatiin aikoinaan varmasti tasoonsa nähden hyvinkin halvalla, mikä johtui kaiketi pitkälti siitä, että mies oli NHL:n kakkos-kolmosveskarista ja AHL:n huippuveskarista vajonnut aina UHL-tasolle saakka. Tuo vajoaminen sisälti Ässien kannalta varmaan pienen riskinkin, mutta tuskinpa tuollaista mahdollisuutta on joka kevät tarjolla.
Kyllä siinä saa taaloja ihan kunnolla pistää tiskiin jos haluaa takuuvarman huippuvahdin esim. juuri AHL:stä. Ja silloinkin on vielä epävarmuus sopeutumisesta ja ammattimaisesta asenteesta. Noita seikkoja ajatellen Langkow on puolestaan ollut erinomainen hankinta, mutta kovallakin hinnalla riesaksi saattaa ilmaantua joku motivaatio-ongelmainen kehäraakki, tai sitten joku maailmanmies, jota Porin talvinen synkkyys vain alkaa ahdistaa.
Siinä mielessä pitäisin kyllä Langkow'lle yhä ovia auki jatkonkin suhteen. Jos hinta laskee niin mikä ettei. Jos ei laske, niin sittenhän ei auta kuin miettiä strategiaa millä maalivahtitilanteeseen suhtaudutaan. Yksi kallis huippu, vaiko esim. Nissinen ja hänelle tasavertainen kilpakumppani. Itse kyllä nojautuisin mieluummin selkeään ykkösvahtimalliin.
Takko tulee tässä varmasti olemaan isossa asemassa, mutta ennen kuin luotetaan siihen osaamiseen sokeasti niin muistetaan kuitenkin, että edellisen kerran ässävahtia valitessaan Takko teki jatkosopimuksen Jim Hrivnakin kanssa, "savustaen" samalla Mika Lehdon ulos seurasta. Eikä Jimbon vaihtoehtona ollut Erikssonkaan nyt niin erikoisen kova värväys olisi ollut. Ja kakkosvahdiksi Takko vielä löysi itsensä Ari Vapolan. No, toki olosuhteet olivat silloin toisin, ja valintaan vaikuttivat paljolti ympärille olleiden ihmisten suositukset. Varmasti Takon ammattitaito ja suhteetkin ovat noissa asioissa petraantuneet.
