Maalivahti on turvamme ja linnamme sekä auttajamme hädän hetkellä

[Ollakseni]

Mitä muita tällaisia tarinoita muistatte, missä keväällä onkin vastuunkanto yllättäen tai vähemmän yllättäen muuttunut?

Washington lähti 2018 pudotuspelien kahteen ensimmäiseen otteluun Grubauer maalilla kun Holtbylla ei runkosarjassa ollut kulkenut. Sitten palattiin Holtbyyn ja Washingtonissa juhlittiin mestaruutta lopulta Holtbyn ollessa viimeinen lukko maalilla. 2006 oli Edmontonin lisäksi myös Carolinassa vähän hämmennystä maalilla kun Gerber vaihdettiin Cam Wardiin parin ottelun jälkeen ja se kannatti kun Ward voitti Conn Smythen.

Penguinsilla oli tietysti omia säätöjä Fleuryn ja Murrayn kanssa 2016 ja 2017 kun oli loukkaantumisia jne. ja jouduttiin asiat sitten menivät kuten menivät.

 

[Jack DiBiase]

. 2006 oli Edmontonin lisäksi myös Carolinassa vähän hämmennystä maalilla kun Gerber vaihdettiin Cam Wardiin parin ottelun jälkeen ja se kannatti kun Ward voitti Conn Smythen.

Niin muuten olikin. Jotenkin muistoissani Ward pelasi kaikki matsit.

Penguinsilla oli tietysti omia säätöjä Fleuryn ja Murrayn kanssa 2016 ja 2017 kun oli loukkaantumisia jne. ja jouduttiin asiat sitten menivät kuten menivät.

Tämä oli hyvä haku. Sama tuli myös mieleeni kuin kirjoittelin Fleuryn tämän kauden otteista. Jonkinasteinen sulaminen tuossa silloin Pensissa kai nähtiin, kun Murray sitten otti vastuun. Mikä muuten Murrayn tilanne on Leafsissa? Vieläkö sieltä nouseekin yllätysmies kannujahtiin?

 

[Bosco]

Wildissa kaiken kokenut Marc-Andre Fleury tuli toiseen matsiin tuomaan kokemusta ja päästi 7 maalia taakseen. Sen jälkeen Filip Gustavsson otti jälleen paikkansa.

Siinä ne varmaan olikin. Saa nähdä tuleeko vielä yllätyksiä, kun kevät etenee. Toki loukkaantumisiakin voi tulla, mutta spekuloidaan nyt lähinnä näillä muilla asioilla. Miten uskotte, kenellä vielä aloittajan palli tutisee keväällä? Tuleeko Swayman ja vie Bruinsin avaajan paikan, jos Ullmark ottaa pari suoraa tappiota alleen?

Wildin ja Bruinsin tilanteet sikäli mielenkiintoiset, että kummassakin oli kauden toinen puolisko käytännössä täyttä rotaatiota maalinsuulla ottelusta toiseen. Ullmark taisi pelata kolmesti kaksi ottelua putkeen kauden toisella puoliskolla, muutoin vuorotteli jatkuvasti Swaymanin kanssa. Minnesotalla käytännössä täysin vastaava kierrätys kauden toisen puoliskon aikana. Sekä Fleurylle että Gustavssonilla oli vain muutama 2-4 ottelun starttiputki alla, muutoin täysi rotaatio maalinsuulla ottelusta toiseen.

Playoffeissa sitten Wild jatkoi tuota kun toiseen otteluun Fleury maalinsuulle, vaikka Gustavsson oli avausottelussa voiton takuumies ja kentän paras pelaaja. Se ei mennyt ihan putkeen sitten, kun Fleuryn taakse seitsemän kiekkoa kakkosottelussa ja sen jälkeen Fleury ei ole kentällä käynytkään. Bostonissa taaseen rotaatiosta luovuttiin playoffien alkaessa, vaikka kolmos- tai nelosottelua ennen oli jotain spekulaatiota Swaymanin peluuttamisesta. Ei tapahtunut, muuta kuin sen yhden ottelun lopussa Ullmarkin saatua ulosajon. Viitosottelussa sitten Ullmark meni ja hävisi ottelun Bruinsille tuolla jatkoajan kiekonmenetyksellään, joten alkaako tässä tulla väsymys vastaan kun ei ole tottunut pelaamaan näin paljoa putkeen?

Eli tässä kaksi joukkuetta jotka kierrättivät pelaavaa maalivahtia kauden toisen puoliskon ajan käytännössä 50-50. Playoffeissa toinen jatkoi sitä alkuun mutta se kostautui heti ensimmäisellä kerralla sitten. Toisessa taas kierrätyksestä luovuttiin playoffien alkaessa, mutta alkaako sekin puolestaan sitten näin pitkässä juoksussa nyt kostautua? No tämän illan ottelu ja Ullmarkin otteet varmaan kertovat siitä enemmän.

 

[Frostburn]

Mikä muuten Murrayn tilanne on Leafsissa? Vieläkö sieltä nouseekin yllätysmies kannujahtiin?

Aivotärähdyksen vuoksi sivussa, joten paluuajankohdasta ei ole oikein kellään tarkkaa tietoa. Samsonov on ollut näissä pleijareissa etenkin kotipeleissä epävarma, joten terveelle Murraylle voisi ollakin käyttöä. Toki Murraylläkin taso heitteli runkosarjassa paljon, joten ei hänkään mikään sateentekijä välttämättä ol.isi Kakkosvahtina on tällä hetkellä Joseph Woll, jota itse pidän rajallisesta kokemuksesta huolimatta tällä hetkellä Leafsin vahdeista varmimpana. Veikkaan tosin, että vaikka Samsonov pelaisi miten huonosti kutospelin niin Keefe ei Wollia uskaltaisi laittaa playoff-debyyttiin seiskapeliin.

 

[Mängimies]

Siinä ne varmaan olikin. Saa nähdä tuleeko vielä yllätyksiä, kun kevät etenee.

Tähän hyvään viestiin lisäisin vielä Vegasin maalivahtitilanteen. Jo ainakin kertaalleen riittämättömäksi todettu ja kauden aikana waiversiin ja AHL:ään heivattu Laurent Brossoit on noussut tuhkasta feeniks-linnun lailla ja kantaa nyt vastuun. Viisi peliä ja neljä voittoa ja toinen kierros odottaa. Voi silti olla, että siellä on herkässä maalivahdin vaihto jos koppi ei tartu. Taustalla kuitenkin odottaa ei yksi vaan kaksi pelikuntoista maalivahtia eli Quick ja Hill. Myös Logan Thompson saattaa kuntoutua pelikuntoon vielä kevään aikana.

 

[Bosco]

Penguinsilla oli tietysti omia säätöjä Fleuryn ja Murrayn kanssa 2016 ja 2017 kun oli loukkaantumisia jne. ja jouduttiin asiat sitten menivät kuten menivät.

2015-16 Fleury oli runkosarjassa Penguinsin selkeä ykkönen kunnes loukkaantui reilua viikkoa ennen playoffeja. Farmissa dominoinut Murray nostettiin ylös ja hänestä tehtiin tuuraaja, ennen kakkosmaalivahtina toiminutta Zatkoffia, mutta Murray meni myös loukkaantumaan runkosarjan viimeisessä ottelussa. Täten Zatkoff oli aloittavana maalivahtina playoffien kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Kolmosotteluun Murray toipui ja laitettiin heti maalinsuulle ja sai pitää asemansa pelaavana ykkösmaalivahtina loisto-otteillaan, vaikka Fleury toipui pelikuntoiseksi kakkoskierroksen avausotteluun. Fleury sai tuona keväänä ainoan mahdollisuutensa sitten konferenssifinaaleissa 2-2 tilanteessa, mutta hävisi ottelunsa ja kuutospeliin joukkue palasi takaisin Murrayhin. Loppu on historiaa.

2016-17 kaudella taas Murray oli edellisen kevään sankaritekojensa myötä ottanut ykkösmaalivahdin paikan ja piti sen hallussaan runkosarjan otteillaan. Meni kuitenkin jälleen loukkaantumaan ihan runkosarjan viime metreillä, juuri ennen playoffien alkamista. Siten Fleury oli aloittavana maalivahtina ja olikin liekeissä kaksi ensimmäistä kierrosta, joten toisen kierroksen seiskapeliin tervehtynyt Murray ei päässyt suoraan heti maalinsuulle. Fleury aloitti konferenssifinaalit hyvin, mutta kolmospelissä epäonnistui täydellisesti ja edelliskevään tapaan se taustalla odottanut tervehtynyt runkosarjan ykkösveskari sai sitten oman mahdollisuutensa seuraavassa pelissä. Murray aloitti erinomaisesti, torjui voiton, ja ei siitä eteenpäin antanut mitään syytä valmennukselle mennä takaisin Fleuryyn. Jälleen loppu on historiaa.

Tuossapa tuo Penguinsin b2b-mestaruuskausien maalivahtipeluutus lyhykäisyydessään.

 

[nuck]

Maksumuurin takana Athleticissa oli juuri muuten tuosta Penguinsin muutaman vuoden takaisesta maalivahtilanteesta juttu:

Yohe: Six years later, the Penguins are broken between the pipes

Once upon a time, the Penguins were locked and loaded in goal, but that suddenly was a long time ago.

theathletic.com

Onhan siellä ollut kyllä kiitettävällä tasolla tuo osasto, mutta hajonnut sitten vähän pala kerrallaan.

 

[Man in the Box]

Tänä keväänä ainakin Devilsissä on yllättäjänä nuori sveitsiläinen Akira Schmid ottanut Vitek "paras ikinä Brodeurin jälkeen" Vanecekiltä vastuun ja on torjunut 3 ottelussa 3 voittoa päästäen vain 2 maalia taakseen. Torjuntaprosentti 97,6 ja GAA 0,63 ja seuraavassa matsissa sarja on katkolla pirupaidoille.

Tämä on muuten hieno tarina. Oletin Schmidilla olevan etunimestään johtuen japanilaisia sukujuuria, mutta taitavat vanhemmat olla anime-faneja mistä nimi "Akira". Hieno trendi, toivottavasti ei mene kauan niin Änärissä nähdään tolppien välissä vaikkapa Tyrion Johansson tai Geralt Korhonen.

Edit: Ilmeisesti Schmid nousi Devilsin pudotuspelien nollapelien jaetulle kakkossijalle tuolla nollapelillään. Kertoo jotakin joukkueen maalivahti-historiasta, sillä tilaston ykkösenä olevalla Brodeureilla on 24 nollapeliä pleijareissa. Toisella nollapelillä Akira nousisi jo yksinään listan kakkoseksi.

 

[Jack DiBiase]

Tähän hyvään viestiin lisäisin vielä Vegasin maalivahtitilanteen. Jo ainakin kertaalleen riittämättömäksi todettu ja kauden aikana waiversiin ja AHL:ään heivattu Laurent Brossoit on noussut tuhkasta feeniks-linnun lailla ja kantaa nyt vastuun. Viisi peliä ja neljä voittoa ja toinen kierros odottaa. Voi silti olla, että siellä on herkässä maalivahdin vaihto jos koppi ei tartu. Taustalla kuitenkin odottaa ei yksi vaan kaksi pelikuntoista maalivahtia eli Quick ja Hill. Myös Logan Thompson saattaa kuntoutua pelikuntoon vielä kevään aikana.

Joo hyvä. Unohdin tuosta Vegasin, koska menivät yhdellä pelaavalla mokella jo jatkoon niin en siinä kohtaa muistanut. Broissoit on hieman yllättäenkin pitänyt ykkösvaltikan, vaikka Quick sinne hankittiinkin. Toki seuraavalla kierroksella vastuskin kovenee surkean Jetsin jälkeen niin Broissoit'kin joutuu koetukseen.

 

[dali]

Tämä maalivahtipeli playoffeissa on aina mielenkiintoista. Milloin varma ykkönen menettää tatsin ja kuuma kakkonen nouseekin yhtäkkiä vastuunkantajaksi. Mieleen tulee vanhemmista ajoista ainakin, kun Wingsissä pelatessaan Hasek menetti vastuun luottosoturi Chris Osgoodille, joka kantoi punasiivet aika kannuun asti. Samoin muistissa on Oilersin finaalikauden maalivahtisäätö, missä Jussi Markkanenkin oli lähellä vielä Öljyt kannulle.

Mitä muita tällaisia tarinoita muistatte, missä keväällä onkin vastuunkanto yllättäen tai vähemmän yllättäen muuttunut?

Tänä keväänä ainakin Devilsissä on yllättäjänä nuori sveitsiläinen Akira Schmid ottanut Vitek "paras ikinä Brodeurin jälkeen" Vanecekiltä vastuun ja on torjunut 3 ottelussa 3 voittoa päästäen vain 2 maalia taakseen. Torjuntaprosentti 97,6 ja GAA 0,63 ja seuraavassa matsissa sarja on katkolla pirupaidoille.

Devilsistä puheen ollen pitää mainita kauempaa historiasta Sean Burke. Hän liittyi Devilsiin Kanadan olympiajoukkueesta kevättalvella 1988, pelasi runkosarjassa 11 ottelua ja valtasi ykkösmaalivahdin paikan ohi Bob Sauvén ja Alain Chevrier'n. Burke oli kevään 1988 tuhkimotarinan avainpelaajia ja pelasi 17 pudotuspeliottelua, kun ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin selvinnyt Devils jäi ottelun päähän Stanley Cupin finaaleista.

Tämä oli myös Burken lähes 20 vuotta kestäneen NHL-uran ainoa pitkä pudotuspelikevät ykköstorjujana. Kevään 1988 jälkeen Burke pelasi yhteensä vain 24 pudotuspeliottelua.

 

[Paridae]

Schmidistä hauska nippelitieto myös, että ainakin itse laskin hänet kauden alussa organisaation 5. kassariksi.

Vanecek, Bernier ja Blackwood ylhäällä.
Daws ja Schmid alhaalla.

Daws oli viime kauden maalivahtikatastrofin kirkkain valonpilkahdus (25 peliä, 3,11 maalia ja 89,3 %), joten pidin häntä varsin selkeästi farmin ensimmäisenä nostettavana. Myös Schmid sai peliaikaa viime kauden ruletissa, mojovin tilastoin: 6 peliä, 4,83 maalia ottelussa ja 83,3 %.

Schmid nousi kauden aikana rankingissa, kun ensin selvisi, että Bernier ei tulisi pelaamaan koko kaudella. Nousu neljänneksi.

Blackwood haparoi ja oli jatkuvasti pienessä loukissa. Tarvittiin varaveskaria ylös. Nousu kolmanneksi.

Viime kaudella liikaa ylhäällä tarvittu, 2020 draftattu Daws haluttiin takaisin oman nuoren uransa kehityskaareen ja pitää siksi farmissa. 2018 viidennellä kierroksella poimittu Schmid tuli penkille. Nousu hätäkakkoseksi.

Schmid oli alusta alkaen vakaan ja rauhallisen pelaamisen ilmentymä. Ensimmäistä kertaa Schmid joutui kentälle marraskuussa Ottawaa vastaan pelatun pelin kolmannessa erässä Vanecekin loukkaannuttua 3-3-tilanteessa. Ottawa oli erän alussa tasoittanut pelin ja hakemassa toisessa päässä haamukoppeja ottaneen Forsbergin avulla ryöstöä. Schmid kesti jatkoille asti, jossa joukkueen parhaimpiin puolustaviin pelaajiin kuuluva Marino sai jäähyn. Ottawa ylivoimalle ja maalissa kylmiltään tullut farmiveska. Ottelun piti olla ohi… mutta Akira Schmid otti estradin. Devils kesti ja voitti ottelun omalla jatkoajan ylivoimallaan.

Schmid voitti ensimmäiset viisi esiintymistään syksyllä, mutta tuhkimotarina sai yhtä tylyn viiden suurinumeroisen ottelun tappioputken siihen perään.

Ottawa-pelin uroteon lisäksi Schmid oli mukana kaatamassa Coloradoa suurinumeroisessa pelissä. Devils voitti 7-5, suurelta osin siksi, että vaihdosta tullut Schmid torjui 18 minuutin peliajallaan kaikki 12 vetoa.

Blackwood ei kyennyt loppukaudesta enää haastamaan kakkosen tontista ja hyvin pelannut Vanecek hyytyi selvästi kauden loppua kohden. Runkosarjan loppu ei todellakaan luvannut hyvää Vanecekin pudotuspeleille, mikä varmasti vaikutti Vanecekin lyhyeen siimaan. Schmid nousi hätäykköseksi.

 

[Caniac]

Niin muuten olikin. Jotenkin muistoissani Ward pelasi kaikki matsit.

Veikkaanpa myös, että kovin moni ei muista, että Martin Gerber pelasi kuitenkin vielä nollapelin itäisen konferenssin finaaleissa Buffaloa vastaan.

Gerber oli selkeä ykkönen koko runkosarjan, mutta ei ollut täydessä kunnossa kun playoffit alkoivat. Mikä näkyikin sitten tulostaululla kahdessa ensimmäisessä ottelussa Montrealia vastaan. Onneksi Wardo oli sitten kaikkea sitä kehuttua "pelaa paremmin mitä kovempi paikka on" -tarinan kaltainen. Mestaruuteen tarvittiin kuitenkin molempia vahteja. Aivan kuten neljä vuotta aiemmin finaaleihin pääsyyn tarvittiin välillä Kevin Weekesiä Arturs Irben tuuraajana.

Wardo ansaitsi toki Conn Smythen hienossa tulokaskauden tuhkimotarinassaan. Mutta kapteenille se palkinto olisi ehkäpä kuitenkin kuulunut.

 

[Ralph]

Vezina-kärkikolmikko on Connor Hellebuyck, Ilya Sorokin ja Linus Ullmark.

 

[Noutolokku]

Vezina-kärkikolmikko on Connor Hellebuyck, Ilya Sorokin ja Linus Ullmark.

Ja kaikki jo ulkona kannujahdista. Niin kuin on toki meidän Saroksemmekin.

 

[Mr. Smith]

Linkki: https://twitter.com/JFreshHockey/status/1656804538957832194?t=o5XOg0ujP13pJWwXiMjxog&s=19

Kai tuo Saros olisi ollut ihan perusteltu finalistikin.

 

[Henkka]

Saros on liian pieni. Ei pysty kehittymään hyväksi NHL-maalivahdiksi.

 

[Ollakseni]

Sorokin, Ullmark ja Hellebuyck olivat joukkueissa jotka pääsivät pudotuspeleihin. Saros ei ollut. Sanoisin, että tuo on se syy miksi Vezinassa ei päässyt kolmen parhaan joukkoon, vaikka se olisikin ollut ansaittua. Toisaalta oliko hän niin paljoa parempi kuin kukaan noista kolmesta että olisi selkeästi pitänyt olla heidän tilallaan?

 

[Nick Neim]

Sorokin, Ullmark ja Hellebuyck olivat joukkueissa jotka pääsivät pudotuspeleihin. Saros ei ollut. Sanoisin, että tuo on se syy miksi Vezinassa ei päässyt kolmen parhaan joukkoon, vaikka se olisikin ollut ansaittua. Toisaalta oliko hän niin paljoa parempi kuin kukaan noista kolmesta että olisi selkeästi pitänyt olla heidän tilallaan?

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää vaihtoehtomaailmassa, että mikäli nimenomaan Saros ja Nashville olisi pullauttanut juurikin Jetsin pihalle pudotuspeleistä, niin olisiko tällä ollut isokin vaikutus Vezinan TOP3-sijoihin äänestyksessä.

Noh, olisihan sillä ollut.

Sinänsä kosmeettista kuka tuossa kolmen joukossa on, kun Ullmark tuon tulee viemään.

 

[Henkka]

Sorokin, Ullmark ja Hellebuyck olivat joukkueissa jotka pääsivät pudotuspeleihin. Saros ei ollut. Sanoisin, että tuo on se syy miksi Vezinassa ei päässyt kolmen parhaan joukkoon

Hellebuyck pystyi tekemään joukkueelleen 18 maalia enemmän mitä Saros, niin siitä se ero maalivahtien välillä tulee.

 

[pahakurki]

Aivan käsittämätöntä paskaa.

 

[Fat Cat]

On kyllä mahtavaa, että Saros on onnistunut raivaamaan tien aivan maailman huipulle. Kyllä sapetti kun aikanaan Jokereiden A-junnujen tähtisikermäjoukkue hävisi finaaleissa HPK:lle ja ärsyttävän hyvälle vaahtosammuttimen kokoiselle maalivahdille. Jo tuolloin ajattelin että noin hyvästä veskasta on pakko tulla tekijä, oli pituus mikä tahansa. Enpä silti olisi ihan tällaiseen tarinaan uskonut.

 

[Mängimies]

Aivan käsittämätöntä paskaa.

Mikä niin?

Veikkaan, että Saros on ollut äänestyksen neljäs ja aika pienillä eroilla Sorokiniin ja Hellebuyckiin. Siinähän tämän kauden kärkinelikko ihan selkeästi on. Ja Ullmark toki vielä ylitse muiden noista neljästä.

 

[pahakurki]

Nojoo.

Pelimäärät toki myös kiinnostava yksityiskohta. Muulla kolmella 62-64, mutta Ullmarkilla vain 49.

 

[larzzon]

Nojoo.

Pelimäärät toki myös kiinnostava yksityiskohta. Muulla kolmella 62-64, mutta Ullmarkilla vain 49.

Muistelisin, että kun Tim Thomas oli aikoinaan ehdokkaana, niin moni oli sitä mieltä, että alle 60 ottelun kaudella ei pitäisi olla mahdollista voittaa. Toisaalta silloin (vain kymmenisen vuotta sitten) oli vielä tyypillistä, että ykköset pelasivat lähemmäs 70 starttia, joku ehkä ylikin.

Myös Rask voitti verrattain alhaisella pelimäärällä.

 

[Toby Dammit]

Bobrovsky on pelaillut viime aikoina ihan kohtuullisella tasolla.

Linkki: https://twitter.com/iyer_prashanth/status/1660267996441346052