Aika säälittäväksi menee täälläkin. Ollaan tyytyväisiä että mv pelaa huonosti että sen takia ole pelkoa menettää häntä Nhl:ään. Ette te tuu koskaan voittaan mitään jos asenne on tuolla tasolla. Teillä on vastassa yksi kenttä ja mestis-tason maalivahti ja sitten ollaan tyytyväisi kun saadaan ainakin pelata pronssista. Nyt olisi kaikki saumat menneä finaaliin mutta mitä voi vaatia pelaajilta jos fanieenkin asenne on tuota luokkaa. Ja älkää tulko sanomaan mitään Hifkistä sillä se ei ole kritiikiltäni säästynyt.
Tavallaan mixu:n kritiikki osuu ihan oikeaan, voittavalla organisaatiolla pitää olla oikea asenne ja voittamisen kulttuuri. Näitä ei Espoossa ehkä vielä ole, mutta niitä rakennetaan. Kuten kaikki mainiosti tiedämme, rakentaminen on hidasta ja pohja on luotava hyvin ja
pitkäjänteisesti.
Itseäni korpeaa tässä kaikessa fanien koohotuksessa se, että unohdetaan totaalisesti se, että kiekkojoukkuetta rakennetaan ja johdetaan pitkäjänteisesti. Yhden kauden ihmeitä tulee ja menee, mutta ainoastaan pitkäjänteisellä työllä korjataan hedelmiä edes hieman pidemmällä aikavälillä kuin yksi kausi. Tästä mainiona esimerkkinä on nähtävissä Jukka Jalosen HPK ja myös Kärpät. Molemmat joutuivat harjoittelemaan voittamista ennen kuin varsinaisesti pääsivät nauttimaan siitä. HPK teki sen toki pidemmän kautta, mutta ovathan myös resurssit jokseenkin eri tasolla. Toki on lyhyellä tähtäimellä toimivia joukkueita, kuten Jokerit ja ehkä IFK sekä Blues ennen, jotka syytävät isot kasat rahaa joukkueeseen ja tekevät suuria muutoksia joka vuosi.
Espoossa on tehty muutama vuosi erinomaista työtä muutoksen eteen. Kari Heikkilä aloitti kaksi vuotta sitten luomalla pohjan pelaajien hyvälle harjoittelulle ja kurinalaiselle toiminnalle. Jukka Holtari on luonut erinomaisen pohjan taloudelliselle toiminnalle, kun voidaan hankkia halpoja pelaajia, jotka lyövät itsensä läpi Bluesissa. Esimerkkejä ei tarvinne esitellä. Tämän päälle Matikainen ja Marjamäki luovat hyvää pelisysteemiä yhdistettynä Holtarin ja valmennusjohdon rohkeaan näkemykseen nuorten pelaajien sisäänajamisesta.
Tälle pohjalle rakennetaan hyvä ja pitkälle oman organisaation junioreiden varaan rakennettu "kestävän kehityksen" jääkiekkojoukkue. Kärpät on nähdäkseni rakennettu varsin samalla kaavalla, joskin näyttäisi hieman siltä, että heidän omien johtajien tuotanto on hieman ehtymässä tai heille ei ainakaan ole uskallettu antaa rohkeasti vastuuta. Iso kysymys onkin, että uskaltavatko he antaa uudelle sukupolvelle mahdollisuuden nousta aikanaan avainpelaajiksi vai ostetaanko avainpelaajat jatkossa? Timo Vertalan ja Kristian Kuuselan kaltaisten hyökkääjien hankinnat kielivät hieman jälkimmäisestä. Sitä olen välillä pohtinut, että mitä Jukka Jalosen aikaisen Kerhon organisaatio saisi aikaan Jokerien resursseilla?
Yleisestikin on mielestäni erittäin yllättävää, että liigassa käytetään niinkin vähän ammattiosaamista pelaajien hankinnassa. Kuinkakohan monta Holtarin kaltaista ammattimaista pelaajien hankkijaa liigassa on? IFK:n Nybondas on uusi kasvo, mutta montaa organisaatiota ei tule mieleen.
Jotta päästäisiin itse ketjun aiheeseen, totean että Brückler opettelee sitä voittamista aivan samalla tavalla kuin muukin joukkue. Ei ole pienintäkään epäilystä, että ensi kaudella Brückler ja valmennusjohto ovat selkeästi valmiimpia pelaamaan välieräkiekkoa. Itse näkisin, että siihen Jokerien selkein etu Bluesia vastaan kiteytyy. Toki taitoa on enemmän yms., mutta kokemus (etenkin avainpelaajien kokemus) on luonut valtavan eron, jonka avulla Jokerien peli on parantunut jatkuvasti.