Niin, Gerd Mülleristä tekee myyttisen vielä sekin - kuten Lichtenberger soccernet.comin uusimmassa kolumnissaan kirjoittaa - että hän oli pieni ja pyöreä, ei erityisen nopea tai taitava pallon kanssa eikä oikeastaaan vähäisimmissäkään määrin vaarallinen pääpelaaja. Schollin mainitsemat, käsittämättömät ja vertaansa vailla olevat tilastot ovat ja pysyvät siis hämmästyttävinä paitsi tilastollisesti myös käytännön syistä. Toki tuolloin puolustuspelaaminen ei ollut nykypäivän tasolla, mutta ainakin aikalaisiinsa vertaaminen onnistuu suoraan.
Toivon sydämeni pohjasta, että MM-kisojen maalikuninkuus pysyy tämän kaikkien aikojen maalipyssyn hyppysissä. Pahaa kuitenkin pelkään, että ensi kesänä brassit vaikka kantavat pyörätuolineen sen apinan näköisen primadonnan laukomaan ne tarvittavat pari rankkaria, joilla kärkitila irtoaa (vitsillä, varjo, vitsillä).
QUOTE=ranger
Puolustuspelaaminen saattoi olla heikompaa silloin ennen, mutta niin oli tuomarointikin. Ja sen ansiosta nämä aikansa maalitykit olivat varsin brutaalin taklaamisen kohteina. Toinen suuri suosikkini Pele sen tietää omakohtaisesti. Kovia kavereita, jotka olisivat maalipyssyjä minä hyvänsä aikana.
Pele oli toinen maalitykki, mutta hän oli niin paljon muutakin. Täydellinen pelaaja, ja siltä osin omassa kategoriassaan. Tuo avauksen otsikko sopii parhaiten kuitenkin juuri Gerd Mullerille, joka oli nimenomaan maalintekijä eikä mitään muuta ja ne maalit tosiaan tulivat jotenkin selittämättömällä tavalla.