Kotikisojen kirous murtuu vihdoinkin 26 vuoden jälkeen...
...ja mestarina on toinen kisojen isäntämaa Ruotsi. Sillä kaipa yhteiskisoissa voidaan laskea kumpikin isäntämaa kotikisamaaksi, vaikka finaalit tänä vuonna Suomessa pelataankin?
Ennustan siis, että Tukholman lohkossa nähdään todellista MM-kisatunnelmaa, lehterit ovat täynnä koska Ruotsi-Venäjä -tasoisiin otteluihinkin pääsee yli kolme kertaa halvemmalla kuin Suomen kamppailuihin Ranskoja ja ynnä muita vastaan ja sinikeltaiset jyräävät väkevästi ensin alkupelit ja sitten puolivälierät. Ruotsalaisille kotikisoissa pelaaminen on ilo ja ylimääräinen voimanlähde, sen jälkeen on mukava lähteä hyvin fiiliksin lahden yli ja mennä näyttämään välierissä ja finaaleissa miten voittavaa kiekkoa pelataan Suomen maaperällä.
Suomen lohkossa sen sijaan kotikisat eivät ole Suomelle voimanlähde ja ainutlaatuinen kokemus, vaan helvetinmoista tuskaa ja painetilaa aiheuttava puristus, jossa jokaista virhettä, takaiskumaalia tai tappiota kytätään haaskalintumedian, kiekosta mitään tietämättömien karjalalippisten sekä kiekosta vielä vähemmän tietävien mutta toisin kuvittelevien nettifoorumien kiekkokirjoittajien toimesta. Jos Suomi-Ranska päättyy 6-1, niin alkaa jo saatanallinen mollaaminen siitä, kuinka Pesonen/Granlund/Jokinen/(tähän oma inhokki) tuhlasi silti maalipaikkoja, kuinka maalit olivat rumasti tehtyjä ja kuinka surkea oli Lehtonen/Vehanen/Rämö, koska päästi yhden maalin.
Joukkueelle ei anneta myöskään lepoa eikä rauhaa, sillä haaskalintumedia vainoaa pelaajia näiden nukkuessa. Vessakäyntien sisältöjäkin analysoidaan ja päivystävä dosentti kertoo televisiossa, mitä Mikko Koivun aamupaskan väri ja koostumus kertoo pelaajan valmiudesta kohdata Kazakstan.
Kaikesta kohusta huolimatta kulissien takana tehdään vimmatusti töitä sen tosiasian peittämiseksi, että vain harva Suomen peli on loppuunmyyty ja muiden joukkueiden peleissä katsomot ammottavat tyhjyyttään. Lopulta jaetaan yrityksille, yhteiskumppaneille ja kelle tahansa Kokoomuksen jäsenkirjan omistavalle kravattikaulaiselle pukupellelle ilmaisia lippuja, jotta edes joku tulisi peleihin. Kummola ja Sulin myhisevät ja möhisevät, eivätkä anna suoraa tai totuudenmukaista vastausta kun heiltä kysytään otteluiden täyttöasteesta tai kisojen tuomista tuloista.
Puolivälieräthän pelataan lohkon sisäisesti, ja Suomi saa niissä sitten vastaansa Kanadan, joka lopettaa Leijonien MM-kotikisat puolivälieriin 5-1. Tämän jälkeen alkaakin julkinen välienselvittely ja känninen riitely.
Ruotsi ei siis Suomea kohtaa välierissä, vaan taistelee Venäjää vastaan finaalissa. Etukäteen lipun ostaneet suomalaiskatsojat sekä pöhöttyneet isoherrat eivät hämmennyksissään osaa päättää, kumpaa oikein kannustaisivat, joten peli pelataan hiljaisuudessa ja Ruotsi voittaa jatkoajalla mestaruuden. Sitten iltapäiväsaastalehdet kirjoittavat happamia otsikoita, kuinka "hannuhanhet taas voittivat satumaisella tuurilla".
Pronssipelissä Kanada häviää odottamattomasti rankkarikisassa kisojen yllätysmaalle Yhdysvalloille, joka selvisi ensin puolivälieristä saamalla niissä vastaansa Sveitsin ja häviämällä sitten Tukholman lohkon välierävastukselleen. Tämän jälkeen nettifoorumeilla julistetaan, että nämä kisat eivät olleetkaan oikeat MM-kisat eikä lopputuloksella ole merkitystä, koska "parhaat eivät olleet mukana eikä Kanada voittanut". Vain silloinhan MM-kisoilla on ilmeisesti arvoa kun Kanada voittaa, silloin ei kukaan kyseenalaista joukkueiden tai kisojen tasoa.
Lopputulos siis:
1. Ruotsi
2. Venäjä
3. USA
4. Kanada
Suomen sijoitus seitsemäs.