Maailmankaikkeuden kaunein biisi?

[passenger]

Tori Amos - Winter ..liveversio vuodelta 1992. On aivan uskomaton biisi!!

 

[obi-wan]

Tällä hetkellä se on Radioheadin Fake Plastic Trees

 

[Pappa1]

Theme for Mr. Bean

Ecce Homo

Ehdottomasti ykkönen!

 

[olkikuukkeli]

Pain of Salvation - Sisters
http://www.youtube.com/watch?v=gCra5y2OzNg

Lyriikat hämmentävät, mutta onhan tämä aivan hemmetin kaunista. Secret Garden-tribuutti?

 

[banaaninviljelijä]

Pain of Salvation - Sisters
http://www.youtube.com/watch?v=gCra5y2OzNg

Lyriikat hämmentävät, mutta onhan tämä aivan hemmetin kaunista. Secret Garden-tribuutti?

Eilen kuuntelin tämän ensimmäisen kerran, hyvä. Mietin vain mikä siitä tuli mieleen. Tämä tuli mieleen, erittäin kaunis viisu Pussaa, ku huules on viel punaset

 

[Humpauttaja]

En tiedä onko jo tässä ketjussa mainittu, mutta mielestäni tämä on aika kaunis. Lepää rauhassa Ronnie James Dio.

Linkissä Youtubea.

 

[Big Daddy]

En nyt tiedä onko kaunein, mutta Claptonin "Tears in heaven" on aika koskettava.

 

[Pappa1]

Esa Pakarinen - Hullu Hanuri

 

[ufon_kaakao]

Tämä sen täytyy olla, herkkää: Squealer.

 

[laiska]

Lieköhän jo mainittu mutta kyllähän Johanna Kurkela ja Rakkauslaulu on iskelmää kauneimmasta päästä. Eikä eisttäjän ulkonäössäkään ole moitteen sijaa... :)
(Linkissä biisi esitettynä juutuupissa)

 

[-OO-]

Tämä ansaitsee kyllä tulla mainituksi tässä ketjussa: Tom Morello (The Nightwatchman) - The garden of Gethsemane

 

[Sambody]

Aijjai. Rakastuin Peppersin Venice Queen biisiin, kun sain tietää sen merkityksen. Sitten, kun vielä perehdyin tarkemmin sanoihin ja melodiaan niin on pakko todeta, että kyseessä on ehkä hienoin laulu, joka on tehty kuolleesta ystävästä.

Biisihän on kertoo Peppers solisti Kiedisin hyvästä ystävästä Gloria Scottista, joka kuoli keuhkosyöpään. Viimeisinä vuosinaan he ostivat Glorialle talon Venice Beachilta, koska tämä oli aina halunnut asua meren rannalla, mutta joutunut asumaan sisämaassa. Lopulta sairaus vei voiton ja Gloria hiipui pois Venice Beachilla. Viimeinen kolme minuuttia kolahtelee aika pahasti johonkin kolkkaan sydämmessäni.

We all want to tell her
tell her that we love her
Venice gets a queen
best I've ever seen
We all want to kiss her
tell her that we miss her
Venice gets a queen
best I've ever seen

I know you said you don't believe
in God do you still disagree
now that it's time for you to leave
G-L-O-R-I-A
is love my friend

Your stylish mess of silver hair
a woman of your kind is rare
your uniform returns to fur
G-L-O-R-I-A
is love my friend

And now it's time for you to go
you taught me most of what I know
where would I be without you Glo
G-L-O-R-I-A
is love my friend

I see you standing by the sea
the waves you made will always be
a kiss goodbye before you leave
G-L-O-R-I-A
is love my friend​

 

[Lutakon Leijona]

Muutamaa J. Karjalaisen biisiä tulee silloin tällöin fiilisteltyä.

J. Karjalainen "Myrskypääsky"

J. Karjalainen "Mä käännyn hiljaa pois"

Linkit kyseisiin kappaleisiin youtubeen.

 

[Cemetery Gates]

Jotenkin tuo Lady Antebellumin 'Need You Now' iskee meikälle kovasti, nimenomaan laulajatar Hillary Scottin (ei se pornostara) ääni toimii erinomaisesti. Kaiken kukkuraksi kultakurkku (ei se pornostara edelleenkään) on helkutin hyvännäköinenkin vielä.

 

[Tumpe]

Ei varmaan nyt se kaikista kaunein, mutta erittäin koskettava biisi eli Lynyrd Skynyrdin laulaja Johnny Van Zantin muistokappale "Brickyard Road" hänen veljelleen Ronnielle, joka oli vuoteen -77 asti Lynyrd Skynyrdin karismaattinen vokalisti, mutta menehtyi traagisessa lento-onnettomuudessa vuonna 1977.

70-luvulla osattiin nämä maailmankaikkeuden kauneimmat. Yhtä yksinäistä biisiä ei kyllä millään ole yli muiden, mutta monta hyvää. Lynyrd Skynyrdin Free Bird on yksi niistä. Varsin eeppinen biisi ja hyvä nousu loppua kohti, niin kuin biisin kuuluukin mennä. Ja maailmankaikkauden kaunein biisi ei millään voi kestää alle 5min. Mitä pidempi, sen parempi. Free Bird venyy livevetoina helposti 13-14min kestäväksi ralliksi.

Youtube: Lynyrd Skynyrd - Free Bird
Youtube: Conan O'Brienin vastine samalle biisille

70-luku oli myös progen kulta-aikaa ja proge lajina luo parhaat mahdollisuudet maailmankaikkeuden kauniimman biisin syntyyn. Varsinkin Pink Floyd osasi luoda näitä ilmavia ja eeppisiä mestariteoksia, suurimpana ehkä konseptialbumi The Dark Side of the Moon. Konseptialbumit ovat noin yleisestikkin paras tapa tehdä levy. 70 minuutissa saa rakennettua aikamoisen taideteoksen. Yksittäisiä eeppisiä biisiä Floydillä toki myös on. Hyvinä esimerkkejä ovat Echoes ja Shine On You Crazy Diamond. Jälkimmäinen ehkä oma suosikkini.

Youtube: Pink Floyd - Echoes (pt1) liveveto 2006
Youtube: Pink Floyd - Echoes (pt2) liveveto 2006
Youtube: Pink Floyd - Shine On You Crazy Diamond (pt1) liveveto

Tosi kovat biisit ei näemmä mahdu kestoltaan ees yhen youtube-clipin sisään... Tubesta löytyy myös 2001: A Space Odysseyn tahtiin synkattuna Echoes, kantsii tsiigata.

80-luvulla ei jostain syystä enää osattu tehä eeppisiä biisejä. Semi-eeppisiä kyllä oli esimerkiksi Metallican One, Orion ja The Call of Ktulu.

90-luku oli progen uutta nousua ja Dream Theater pukkasi vuosikymmenen lopulla ulos todella eeppisen konseptialbumin, Metropolis pt2: Scenes From A Memoryn. Koko albumi kannattaa kuunnella sellaisenaan vaikka Spotifystä, mutta varsinkin kyseiseltä albumilta Home säväyttää. Harmittavasti tubesta löytyi vain pätkitty sinkkuversio. Argh.

Pakko vielä mainita yksi Dream Theaterin biisi. Suht surkealta Octavariumilta löytyy levyn nimibiisi, joka on yli 20min pitkä. Viittauksia Floydiinkin löytyy ihan mukavasti.

Youtube: Dream Theater - Octavarium

Heitetään lopuksi vielä vähän bonuksena Sabbathin eeppisin:

Youtube: Black Sabbath - Heaven and Hell (live)

 

[ernestipotsi]

Pakko vielä mainita yksi Dream Theaterin biisi. Suht surkealta Octavariumilta löytyy levyn nimibiisi, joka on yli 20min pitkä. Viittauksia Floydiinkin löytyy ihan mukavasti.

Tätä Octavarium-dissausta en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Mun mielestä Octavarium on DT:n paras 2000-luvun julkaisu. Ei tietenkään Scenes from a memoryn tasoinen lätty, mutta ei siihen yllä muutkaan DT:n albumit.

Progesta itsessään vielä sen verran, että nykypäivänä kyseinen genre on aika vahvasti miehitetty skandinaavibändeillä. Ns "Suuren maailman proge" elää tällä hetkellä jonkinasteisessa aallonpohjassa. Suuret stadionesiintymiset ja brittien tai jenkkien listaukset ovat nykyään täynnä "jotainvitunlinkinparkkeja". Tosin progea ei kaupalliseen tarkoitukseen yleensä tehdäkään. Anyway, pointti oli se, että proge elää ja voi hyvin tänä päivänäkin.

 

[haunted shores]

Tätä Octavarium-dissausta en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Mun mielestä Octavarium on DT:n paras 2000-luvun julkaisu.

Ei nyt sentään paras, mutta toiseksi paras. Parashan on tietenkin Train Of Thought, jonka edelle kiilaa koko tuotannossa vain Images And Words & Awake kaksikko.

Dream Theaterilla saattaisi olla edelleen kohtuullisen paljon annettavaa, mutta oma vankka mielipiteeni on se, että Jordan Rudessista olisi päästävä eroon ensitilassa. Kaikki mitä miehellä oli tarjottavaa (ja vähän ylikin) tuli jo puserretuksi Scenes From A Memorylle ja sen jälkeen mitä pienempää roolia miehen soitanta on näytellyt, sen parempi. Kevin Moorea on edelleen ikävä sinne koskettimiin.

Mistä tulikin mieleeni, että tähän ketjuun DT-biiseistä kuuluu Wait For Sleep.

 

[Jarvis]

80-luvulla ei jostain syystä enää osattu tehä eeppisiä biisejä. Semi-eeppisiä kyllä oli esimerkiksi Metallican One, Orion ja The Call of Ktulu.

Tähän väliin heittäisin
HELLOWEEN - Keeper Of The Seven Keys ja Halloween
IRON MAIDEN - Seventh Son of a Seventh Son ja Rime of the Ancient Mariner

 

[secord]

Erään elokuvan soundtrackilta poimittu palanen ansainnee maininnan...

Sakamoto Ryuichi - Merry Christmas Mr. Lawrence (Live)

Todellakin! Hyvät ihmiset tämä ketju voidaan lukita. Ihana, koskettava, intense, epic, ihan miten päin vaan. Kaunein! Muistaakseni vielä ihan hyvä elokuvakin kyseessä oli. Kiitos tästä näin jälkikäteen!

 

[Mielikuvitushahmo]

Johanna Kurkela - Prinsessalle

Aika haikia.

 

[Kanto kaskessa]

Voiko parin minuutin mittainen lapsellinen popralli olla maailman kaikkeuden kaunein biisi tällä hetkellä? Kyllä voi, sillä ihastuin pohjattomasti Best Coastin "Boyfriend" -biisiin. Siinä kiteytyy kaikki mikä on parasta iloisessa popmusiikissa 60-luvun tyttöbändien, Beach boysin, Ramonesin ja Blondien hengessä. Vaikka tämä surf-popmusa on juuri nyt hävettävän trendikästä, makean mahtipontista ja hyväntuulista voimapoppia ei tehdä koskaan liikaa.

Oikeastaan vain Glasvegasin popmusiikki on tehnyt viimeisen parin vuoden aikana samanlaisen vaikutuksen kuin "Boyfriend"-biisi. "Geraldine" on eräs Glasvegasin kauneimmista helmistä.

 

[Kommentaattori]

Aina ja ikuisesti palaan tähän, The Clash: London calling

Onhan tämä hieno biisi. *snif*

 

[Hypnotised]

Kyllä se on ehdottomasti Twin Peaks -sarjan tunnarinakin tunnetuksi tullut Julee Cruisen Falling. Twin Peaksissa on kyllä muutenkin todella hienot musiikit.

 

[DR_J]

Guns N Roses- This I Love
Aivan uskomattoman hieno kappale. Biisin kitarasoolo on jotain aivan maagista. Tätä kuunnellessa valahtaa tippa sekä silmäkulmaan, että housunpunttiin.

 

[Iker]

Guns N Roses- This I Love
Aivan uskomattoman hieno kappale. Biisin kitarasoolo on jotain aivan maagista. Tätä kuunnellessa valahtaa tippa sekä silmäkulmaan, että housunpunttiin.

On kyllä ihan helvetin hieno biisi.

Onneksi tuli tuokin kuultua livenä Käpylän illassa kesäkuussa, Axl veti mielestäni sen helvetin komeasti ja karvat jäi hetkeksi pystyyn biisin jälkeen.