Tuossa
@Ikävänkantaja kirjoitti, että miten muistaa tosta biisistä ajan ja paikan, jossa kuuli biisin ekan kerran. En nyt aivan varma ole, että oliko eka kerta, mutta tästä biisistä on jäänyt voimakas muisto teinivuosilta. Silloin oli koko latu ja maailma auki, ei huolta huomisesta, sekä kaikki edessäpäin. Aina oli jotain uutta ja jännittävää edessä. Kevään ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet ja pussikaljaa juomaan ulos. Koko ajan, kuin olisi pienessä nousuhumalassa. Ja sittenhän se taivas vasta aukesi, kun täytti 18 vuotta ja pääsi baareihin.
Olen jo sen verran vanha, että tuota ajanjaksoa ei oikein konkreettisesti pysty enää elämään, niin siitä tulee koko ajan vain enemmän nostalgisempaa. Tavallaan sääli, koska ei sitä tuolloin tajua, kuinka nopeasti tuon ajan ja sen vapauden menettää. Aikuisuudessakin on omat hyvät puolensa, mutta ei semmoista tunteenpaloa koe enää oikein mistään. Ne teinivuodet oli kyllä huikeaa aikaa, vaikka mahtuihan sinne joukkoon sitä sontaakin. Mutta kelläpä ei toisaalta näin olisi.