Maailmankaikkeuden kaunein biisi?

[ranger]

When Love And Death Embrace

Kirjoitin allaolevan viestin aikoinaan erääseen toiseen ketjuun, mutta menköön tännekin.


Jälleen kerran, vaihtoehdot ovat lukuisat. Olen musiikin suhteen hyvin kaikkiruokainen, joten seuraavat eivät ole edes itselleni mikään absoluuttinen totuus.


Oikeassa mielentilassa otsikossa mainitsemani HIM:n mestariteos vyöryy ylitseni, mykistävänä, kauniina, vastustamattomana, ihanana, runollisena, suloisena, puhuttelevana ja koskettavana. Uskomaton kappale. Yksi parhaista, mitä suomalainen bändi on koskaan tehnyt. Sitä oikeaa, Wanhaa, alkuperäistä Villeä.

Erityismaininnan saa luonnollisesti myös AC/DC:n ainoa balladi Ride on.

Kevyemmistä - jos kertakaikkiaan on joku löydettävä - vastaukseni on Stingin Fields of Gold. Saisivat tosin soittaa vähemmän radiossa pyhittäen sen oikeille hetkille, kyllääntymisreaktio on herkässä.

Suomalaisten bändien osalta on pakko mainita Hanoi Rocksin Don't You Ever Leave Me, joka sattuneesta syystä on itselleni ja rakkaalleni erityisen tärkeä.

Suomeksi laulavien biisilistoilta löytyy myös lukemattomia hivelevän kauniita kappaleita, kärsivällisyyteni ei juuri nyt kuitenkaan riitä valitsemaan.


Sokerisemmista juolahtaapi mieleeni November Rain by Guns N' Roses.




Ranger

 

[Rod Weary]

OT: AC/DC

Viestin lähetti ranger
Erityismaininnan saa luonnollisesti myös AC/DC:n ainoa balladi Ride on.

Haluaisin korjata kaksi asiaa tuohon liittyen.

a) Ride on ei ole mielestäni balladi.

Ja toiseksi, Love Song on. Ko. biisi ei liene niitä helpoimpia metsästettäviä, mutta on kuitenkin olemassa. Pitäisi tipahtaa sähköpostiini tuota pikaa, jos kaveri pitää lupauksensa ;)

 

[Footless]

Nyt löytyi taas uusi.

Radiohead - How to disappear completely. Itseasiassa koko Kid A -levy on loistavan kaunista tunnelmamusiikkia, johon pitää todella syventyä. Amnesiac ei ole mielestäni niinkään 'taideteos', vaikka sekin hyvä on.

 

[ranger]

Ossi

Olen aina käsittänyt balladin tarkoittavan musiikkikielessä surumielistä ja hidastempoista laulutarinaa. Kenties olen ollut väärässä.


Rakkauslaulun edellytykset sen sijaan täyttää Love Songin lisäksi useakin AC/DC:n biisi, vaikka bändi niistä onkin kaikkea muuta kuin kuuluisa. Suurimmat ansiot ovat toki jossain aivan muualla.

Tarkistin verkkosanakirjasta: "balladi: kertomaruno tai sellaiseen perustuva laulu".


Lyriikat Googletettuna ja copy-pastettuna eräältä nettisivulta (virheet mahdollisia, en jaksanut tarkistaa):


Ride on

It's another lonely evening
And another lonely town
But I ain't too young to worry
And I ain't too old to cry
When a woman gets me down

Got another empty bottle
And another empty bed
Ain't too young to admit it
And I'm not too old to lie
I'm just another empty head

That's why I'm lonely
I'm so lonely
But I know what I'm gonna do -

I'm gonna ride on
Ride on
Ride on, standing on the edge of the road
Ride on, thumb in the air
Ride on, one of these days I'm gonna
Ride on, change my evil ways
Till then I'll just keep dragging on

Broke another promise
And I broke another heart
But I ain't too young to realize
That I ain't too old to try
Try to get back to the start

And it's another red light nightmare
Another red light street
And I ain't too old to hurry
Cause I ain't too old to die
But I sure am hard to beat

But I'm lonely
Lord I'm lonely
What am I gonna do -

Ride on
Ride on, got myself a one-way ticket
Ride on
Ride on, going the wrong way
Ride on, gonna change my evil ways
Ride on, one of these days
One of these days

Ride on
Ride on
I'm gonna ride on
Ride on, looking for a truck
Ride on
Ride on, keep on riding
Riding on and on and on

By AC/DC


Enpä tuota ainakaan rakkauslauluksi tulkitsisi, vaan nimenomaan surumieliseksi laulelmaksi - jollaista kuvittelin balladin tarkoittavan - ja siksi puhuin "AC/DC:n ainoasta balladista". Niin tai näin, makuasioita.

Loistava ja kaunis kappale joka tapauksessa.




Ranger

 

[Rod Weary]

Ride on

Hidastempoinen ko. kappale tosiaan on, mutta mielestäni se on ihan silkkaa bluesia. Onhan sekin surumielistä laulaa siitä, kun koira on kuollut yön aikana ja vaimo jättänyt, mutta ei se laulusta vielä balladia tee ;)

 

[ranger]

OK

Bluesin ainekset löytyvät, sehän on selvä. Siitä ei ole ollut epäilystäkään missään vaiheessa.


"Onhan sekin surumielistä laulaa siitä, kun koira on kuollut yön aikana ja vaimo jättänyt, mutta ei se laulusta vielä balladia tee."

Totta tämäkin, kyänäino.


Kuten sanoin, ehkä kirjoittamani nimitys oli huono. Mainittu nimitys on tosin ollut aivan yleisessä käytössä kappaleen yhteydessä, kenties siis väärin perustein.




Ranger

 

[tant gredulin]

Edellämainittujen lisäksi olen vaikuttunut omassa elämässäni mm. seuraavista:
Blood, Sweat & Tears: You made me so very happy
Seals & Croft: Summer Breeze
Diana Ross & Supremes: Reflections
Jimi Hendrix: The wind cries Mary
ja miljoona muuta. Call me ihan mikskä vaan, mutta tunnustan pitäväni Eminemin 'Lose yourself' istäkin.

 

[gordion]

Makuja on monia. Listalla on mainittu monia sykähdyttäviä kappaleita, mutta ainakaan minun silmäni eivät erottaneet sieltä kahta helmeä.

Vesa-Matti Loiri: Lapin kesä

Teema elokuvasta Kummisetä

Iso mieskin saa itkeä - ja itkeekin.

 

[forrest]

Lisätäänpä jo mainittujen monenmoisten hienojen laulelmien listaan vielä joitakin, joita en nopealla silmäyksellä vielä löytänyt:

Secret Garden: Nocture (norjankielisenä)
Juha Vainio: Albatrossi
Alan Silvestri: koko Forrest Gump -elokuvaan sävelletty tuotanto
J. Karjalainen: Myrskypääsky
Tehosekoitin: Maailma on Sun
Frank Sinatra: My Way
Dune: Who Wants To Live Forever

Jos näistä pitäisi joku yksi valita, niin varmaankin se olisi Nocturne.

 

[MiikaL]

Laitetaanpa pari, joukossa sitten myös niitä, joita kuuntelee, kun vituttaa ja harmittaa joku juttu.

Sonata Arctica: Tallulah
Zen Cafè: Todella kaunis
Scorpions: Wind of changes
Bryan Adams: Everything I do I do it for you
Eminem: Stan
Eminem: Sing for the moment
Kapasiteettiyksikkö: Kenest sä puhut
Red Hot Chili Peppers: Otherside
Puff Daddy: I'll be missing you
Will Smith: I gotta go home
HIM: Funeral of hearts
Hanoi Rocks: In my darkest moment
Alannas Myles: Black Velvet
Bon Jovi: Always
Nelly feat. Kelly Rowland: Dilemma

Listasta tulikin aika pitkä, ja tosiaan sellaisiakin mukana, mitä kuuntelee jos harmittaa kovin. Ei kuitenkaan sellaisia vihan purkamis- biisejä, elikkäs kunnon tykitystä, vaan vähän herkempiä vain.

 

[Gren]

Maailmakaikkeuden kaunein biisi... Ah.

Monet liittyvät tietenkin aikaansa ja paikkaansa, mutta on yksi joka vain aina menee ohi järjellisen ajattelun ja se on Noitalinna Huraan Pikkuveli. Se on vaan niin perkeleellisen kaunis ja riipivä kappale.

Toinen hieman "kummallisempi" vingutus on Konsta Jylhän Vaiennut viulu. Saa olla melko kyyninen jos ei hiljaisuudessa kosketa.

Lontoon kielisen popin puolelta ihokarvoille kivaa tekee Big Countryn Where the Rose is Sown, jossa nuori mies lähtee urhona sotaan:

"Songs of men who stand like gods
we give life to feed the cause
and run to ground our heathen foe
our name will never die
this time will be forever"

ja sitä suoraan seuraava Come Back to Me, jossa leski muistaa nuorta urhoaan:

"I will always be here
fading by the day
I will wash the bloody hands
and cast the bowl away
as the years hang on me
you will always be young
and one day I will lie down
where the rose was flung".

Snif.

Kauniita ovat sitten seuraavat:

Purcellin Musiikkia kuningatar Maryn hautajaisiin. Rumpuja.

Blackin Wonderful Life ... melankolista poppia parhaimmillaan, verrattavissa lähinnä sellaisiin mestarisuorityuksiin kuin Roxy Musicin Avalon, Japanin Nightporter ja Talk Talkin Renee ja Such a Shame.

Muinaisina aikoina jokin Depeche Moden Blasphemous Rumours tai Eurythmicsin Jennifer kolisivat ja kovaa.

Nyt kaunista musiikkia haluttaessa kuunnella on sitten aika helppo kaivaa ylähyllyltä David Sylvianin Weatherbox ja valita ihan mikä tahansa viidestä CD:stä ja pistää soimaan.

Rankemmalla kädellä soitettaessa kauneusarvoja edustavat sitten Bauhaus ja Rammstein, joiden Mutterilta löytyy yksi jos toinen kaunis kappale.

 

[Hese]

Viestin lähetti Miika-90
Scorpions: Wind of changes

Jep, ja samalta poppoolta vielä Still loving you. Joskus tulee kuunneltua kun jotain jutskia pyörii mielessä..

 

[lintu]

Tuli yksi taideteos mieleen, nimittäin:

Jethro Trullin: Aqualung.

Tämä ei ole enään biisi, se on taideteos. Biisi ei varmaan kolahda ekalla kerralla vaan noin 15 kerran jälkeen. Loistava kokonaisuus!

 

[Everton]

Viestin lähetti Gren

Monet liittyvät tietenkin aikaansa ja paikkaansa, mutta on yksi joka vain aina menee ohi järjellisen ajattelun ja se on Noitalinna Huraan Pikkuveli. Se on vaan niin perkeleellisen kaunis ja riipivä kappale.

Erittäin kaunis kappale. Suomen ehdotonta eliittiä sarallaan. Myös "videossa" on jotain kummaa vetovoimaa - siinähän ei siis tapahdu mitään, ja huuli/soitinsynkka on taattua sen aikaista tasoa, mutta kuitenkin. Silmäkulma meinaa kostua kun biisin luulee, varsinkin kuvan kanssa. Varsinkin kun itsellä on vanhempia siskoja.

Jostain muistan lukeneeni, että osa bändistä tekee nykyään lastemusaa (olikohan Tohtori Zorf vai mikä), mutta mitäköhän muille mahtaa kuulua, onko tietoa?

 

[Kolmas Johannes]

Lenni-Kalle Taipale: Myrskyluodon Maija
Suede: The Wild Ones
Suede: Still Life
CMX: Talvipäivänseisaus
Absoluuttinen Nollapiste: Pyhä nynny
Blur: The Universal
Zen Café: Todella kaunis

Nämä tulivat näin äkkiseltään mieleen. Tuntemukset vaihtelevat silti mielialan mukaan. Näistä ykköseksi pistäisin tällä hetkellä kai Pyhän nynnyn.

 

[Stonecold]

Minun sydämessäni kaunein on Finlandia hymni. Siinä yhdistyy Sibeliuksen sävellys ja V.A. Koskenniemen teksti mykistävän kokonaisvaltaisesti muodostaen kauniin teoksen.

Toisella tapaa kaunis kappale on Sibeliuksen Jääkärimarssi. Rohkaiseva kait sopii kuvaamaan sitä, mikä voi olla myös yksi kauniin kappaleen ilmentymä.

Ulkolaisista tulee ensimmäisenä mieleeni Louis Armstrongin What a wonderful world. Elviksen Love me Tender on myös tähän kategoriaan sopiva, samoin Elton Johnin Candle in the Wind.

 

[straiter]

Listataan nyt maailmankaikkeuden kauneimmat biisit näin
pikaisella perstuntumalla:

-Chicane vs. Dj Tomski : Love will come
-Freefall feat. Jan Johnston : Skydive

Kokonaisuudessaan hienoin koskaan kuulemani levy
on ehdottomasti Orkidean Unity vol. 9. Pöksyt meinaa
kastua jokaisella kuuntelukerralla.

 

[Jindebyne]

Dj Tiesto ft. Jan Johnston-Close to you

Todella kaunis biisi!

 

[Tj]

Eppu Normaali - Voi kuinka me sinua kaivataan
Miljoonasade - Lelukaupan häät
Sir Elwoodin Hiljaiset värit - Viimeisellä rannalla
Beatles - Eleanor Rigby
Kerkko Koskinen - Mayday

Siinä ainakin aluksi. Ehkä kaikkein kaunein kappale jonka olen kuullut on Phil Collinsin Another day in paradise. Sen kuullessaan tulee aina jotenkin harras ja rauhallinen olo, ja lyriikathan ovat hyvin koskettavat tuossa biisissä.

 

[acidjam]

Justin Sane - 61c days turned nights
Smashing Pumpkins - Disarm
John Lennon - Imagine

Siinäpä noita. No further whining.

 

[ms.qvist]

Tällainen ketju näemmä jäänyt vaille huomiota minulta. Maailma on täynnänsä kauniita biisejä, tähän hetkeen en edes kykene nimeämään yhtä ja ainoaa mutta muutamia mieleen juolahtavia nostan esille, (perusteluja taidan sitten lisäillä myöhemmin, hetkenä jolloin ajatus juoksee jouhevammin).

Bruce Springsteen: The River.

En voi muuta sanoa kuin uskomattoman kaunis kappale. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä tätä kuunnellessa.

Bruce Springsteen: Streets of Philadelphia.

Sykähdyttää.

Yö: Joutsenlaulu.

Abba: Winner takes it all.

Kolahtaa tällaiseen "luuseriin" aina ja kaikkialla. Tiettyinä hetkinä parasta mitä musiikki voi tarjota.

Queen: We are the champions.

Yksiselitteisesti 1996!

Klassisen puolelta poimin nyt vain yhden ainoan kappaleen, Sibeliuksen Finlandian. Näinä aikoina tuntuu todella upealta - paljon paremmalta kuin eräs "juomalaulu". Sinänsä tämä lista ei tee oikeutusta klassiselle musiikille kohdallani koska kyseiseltä saralta löytyy kymmeniä todella upeita ja sykähdyttäviä kappaleita, mutta nehän eivät olekaan "biisejä".

vlad#16.

 

[eh]

Noitalinna huraa!:n Pikkuveli on tosiaan hirvittävän kaunis. Kylmät vireet menevät pitkin selkärankaa ja kyynel tulee silmäkulmaan aina kun tuon kuulee.

Toinen ehdokkaani on Oral Grooven Girl in the Record Store. Räkärodeota kuunnelleet tietänevät. Muut eivät varmasti tiedä, eivätkä valitettavasti koskaan saa tietääkään.

 

[cosmic_rodeo]

Kahdeksan tai yhdeksän kaunista kappaletta epäjärjestyksessä.

DAVID BOWIE : Space Oddity ja Starman

Avaruusmies ja miehen legenda ovat olleet tuttuja jo pitkään, mutta musiikki on tullut tutuksi vasta viime kuukausina joululahjaksi saadun kokoelman perusteella. Ja voi luoja, kaikkea sitä onkin kehdannut missata vain ja ainoastaan tiukan ja tinkimättömän hevimiehen asenteen vuoksi. Ennen tämä hevimies ei suostunut edes sylkäisemään 70-luvun rokkikukkojen, 80-luvun poppiukkojen ja muiden kameleonttien suuntaan. Avoin mieli kannattaa aina!

Space Oddity alkaa hämyisellä surinalla ja lähtölaskennalla, mutta kertosäkeistössä kuulijan polvet valahtavat jugurtiksi.

Starman on hieman menevämpi kappale, jonka säkeistö kuulosti minusta ensimmäisellä kerralla Blurilta. Kertosäkeistö on kuin kaataisi kermalikööriä korvaan. Siis positiivisessa mielessä.

THE SMITHS : There is a light that never goes out

Upeaa kasaripoppia, kenties jopa oma ehdokkaani kaikkien aikojen kauneimmaksi kappaleeksi. Tosin tällaisia asioita ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Kitarat helisevät ilmavasti, bassokuvio on rytmikäs mutta hillitty ja Morrissey inisee koskettavasti. Koko homman kuorruttaa järjettömän hyvin sovitettu jousikuvio. Sanat ovat kaikessa angstissaan hellyyttävän koomiset. The Queen Is Dead on muutenkin vitun hieno levy.

THE CLASH : Lost in the supermarket

Onkohan mikään toinen punk-orkesteri tehnyt näin kaunista biisiä? Uskallan epäillä. Intron kitara saa miehen kuin miehen lähes kyyneliin. Voisi luulla, että kappale, joka kulkee eteenpäin lähinnä irstaan diskokompin ja laukkaavan bassokuvion saattelemana on kaukana kauniista, mutta toisin se vaan on. Elämä on ihmeellistä.

KOTITEOLLISUUS : Satu peikoista

Ei listaa ilman kotimaista. Kaikissa Kotiteollisuuden biiseissä tuntuisi olevan sama rakenne, mutta mitäpä noista, varsinkaan tämän hellän jättiläisen kohdalla. Äijämusiikkia, joka saa äijät vähintäänkin nieleskelemään, itse melkoisen nössönä jätkänä itkin vuolaasti tämän ensikertaa kuullessani. Tosin korkkasin tämän kappaleen Kotiteollisuudelle sopivasti laskuhumalassa, sillä voi olla osuutta asiaan. Sanat elämän potkimista peikoista koskettavat, vaikka muuten en sympatiaa minkäänlaisia röllejä kohtaan tunnekaan.

TYPE O NEGATIVE : Love you to death

Myös amerikan hevimachot osaavat käsitellä asioita sensuellisti. Loistavan October Rust -levyn avausraita on parhaimmillaan juuri ennen kertosäkeistöä tulevassa osassa, jossa kitara (vai mikä syntikka onkaan) vinkuu helvetin korkealta säröbasson soittaessa jännää kuviota taustalla. Myös laulusuoritus kaikkine kuoroineen on melkoinen.

MANIC STREET PREACHERS : Motorcycle emptiness

Manic Street Preachers on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista bändeistä. Orkesterin tuotannosta löytyy useitakin kaunokkeja, mutta Motorcycle emptiness ei näköjään kulu kovassakaan käytössä. Kappalehan on eeppinen järkäle, joidenkin mielestä ehkä jopa ylipitkä. Itse en osaa enää edes suhtautua koko kappaleeseen lainkaan realistisesti, tämä ei ole biisi, tämä on ihan oma ulottuvuutensa. James Dean Bradfield soittaa rokkitilutusta niin kauniisti kuin sitä vaan voi tehdä ja laulaakin ihan kohtalaisesti. Lisäpisteitä hienon kuuloisesta sanoituksesta, vaikken siitä mitään tajuakaan.

TORI AMOS : Winter

Punapäisen pianistikeijukaisen debyytti on edelleen musiikkihistorian hienoimpia ensilevytyksiä. Heikkoa biisiä ei muuten tuolta levyltä löydy. Tori laulaa selkäpiitä hivelevän kauniisti ja käsittelee pianoa upealla dynamiikantajulla. Mukaan liittyvät jouset räjäyttävät potin lopullisesti.

FAITH NO MORE : Just a man

Faith No More on RHCP:n kanssa ehdoton syyllinen nykyään jo onneksi laantumaan päin olevaan nu-metal-buumiin, mutta ainakin minä annan tuon pikkuseikan anteeksi joka kerta kun bändin musiikkia kuulen. Just a man on sinänsä yllätyksetön FNM-biisi, että se sisältää paljonkin kaikkea yllättävää ihan gospel-kuoroa myöten. Ja Mike Patton ei ole varmaan koskaan laulanut huonosti.

Näihin en kyllästy koskaan.

Järjettömän pitkä viesti tuli, anteeksi kaikille, onneksi kukaan ei sentään lue tätä.

 

[Arnold]

Viestin lähetti Arnold
Kaupallisen musiikin suurkuluttajahörhö tässä taas hei! Heitänpä tähän väliin muutaman oman suosikkini.

Crash - Sugared
CosmicMan - I Love You (jossa lainataan erinomaisesti "Sugaredin" säveltä)
Bryan Adams - Heaven
DJ Sammy & Yanou - Heaven (BA-cover)
DJ Visage feat. Clarissa - The Return (Time To Say Goodbye) (jossa lainataan Sarah Brightmanin TTSG:tä)
Jan Hammer - Crockett's Theme
Alphaville - Forever Young
Andrew Loyd Webber - Phantom Of A Opera
Sibelius - Finlandia

Lisätään muutama tähän listaan:

Bach - Air
Maankorvessa kulkevi lapsosen tie (kuka esittäjä?)
Samuli Edelmann - Sininen sointu
Kim Wilde - Cambodia
DISCO - Levottomat tuulet (tyttöystävän kanssa ollaan sovittu, että tämä olisi "meidän kappale")

 

[Ilmestyskirjanpitaja]

Tässä muutama, joka saa raavaan miehen kyynelten partaalle:

CMX: Talvipäivänseisaus
Älkää ihmiset ikinä kuunnelko tätä juuri ennen nukkumaanmenoa. Itku tulee

CMX: Ruoste
Järisyttävän herkkää

Kotiteollisuus: Satu Peikoista
"Kun hukun itkuuni, toivon että jää edes kauniin kukan nimi tänne elämään"

Chris Isaak: Wicked Game
Kuinka kenelläkään voi olla näin kaunis ääni?

Tapio Rautavaara tms.: Sunnuntaina sataa aina tjms.
Olen tainnut n. kolme kertaa kuulla tämän. Aina itkettää. Kerran kuulin myös Tuomari Nurmion (?) esittämänä jollain tribuuttilevyllä.