Tällaisen listan tekeminen on suorastaan vituttavan vaikeaa. Pää halkeaa miettimisestä, eikä selvyyttä tule siltikään. Rehellisesti sanottuna olen nyt parina päivänä puntaroinut aihetta, kun se täällä esiin nostettiin, joten listaani ei ole tehty suinkaan hätiköiden. Täysin mahdotonta on koko homma, mutta tarjotaan nyt jotain:
Creedence Clearwater Revival: Born on the Bayou (paikan päällä kuultuna lievästi sanottuna elämys)
Dire Straits: Telegraph Road
Fleetwood Mac: Man of the World
Hendrix/Dylan: All Along the Watchtower
Pink Floyd: Comfortably Numb
Procol Harum: As Strong As Samson (“Often the impression of restrained power is more exciting than the vulgar demonstration of that power” (John Peel). Hyvin sanottu)
R.E.M.: World Leader Pretend
Rolling Stones: Paint It Black
Bruce Springsteen: Darkness on the Edge of Town
U2: Until the End of the World
Viestin lähetti finnishninja
9. Pink Floyd - As
Mikäs biisi tämä on? Pink Floydin paras eikä minun levyillä ole koko kappaletta. Selitä, pliis.
Viestin lähetti Milhouse Nixon
Särmätön, sieluton ja liian hidastempoinen kappale. Stairway to heaven on yksinkertaisesti mainettaan huonompi kappale. Sen sijaan mainettaan parempiin kappaleisiin voi lukea ainakin biisit Celine Dion: My heart will go on ja Bryan Adams: Everything I do I do it for you.
No voi hyvää päivää, putosin melkein jakkaralta. Bryan Adams, tämä lahjaton vätys ja kliseisen stereotyyppirokkarin parodia, mainittu samassa yhteydessä Zeppelinin kanssa. Haluaisin vielä tässä yhteydessä kiittää Bryan Adamsia elämäni turhanpäiväisimmän rock-konsertin järjestämisestä. Kiitos Bryan, olisinpa tajunnut sijoittaa rahani mieluummin vaikka Kankkulan kaivoon. Celinen Titanic-jollotus taas menisi luullakseni lähelle kärkeä kaikkien aikojen ärsyttävimpien kappaleiden listalla.
Mutta toisaalta, makuasia, sanoi koira kun muniaan nuoli.
