No jaa. Zappa, Lennon, Bowie, Marley, Davis, Coltrane, Parker, Morricone, Fripp, Townshend, Mayfield, Iommi, Waters, Nurmio, Byrne, Waits, Curtis, Alanko, Anderson, Van Vliet, Mömmö, Hayes, Gainsbourg, Gabriel, Hendrix...
Van Morrison, Lynne, Brooker, Cobain, Yorke, Bush, Amos, Robertson, Finn, Hannon, Sundqvist, Mould, Hart, Seymour, Tennant, Lowe, Black, McAloon, Mercury, Stipe, May, Harrison, Simon, Ian Brown, Mayers (!), Crenshaw, Cuomo...
Mitä sitten.
Dylan ei ole suosikkiartistini, ja juuri siksi uskallan sanoa häntä kaikkein tärkeimmäksi. En pidä herra Zimmermanin persoonasta, ja pitkään hyljeksin hänen musiikkiaankin. Vasta Blonde on Blonden läpi kuunteleminen aikoinaan herätti minut.
Tiesitkö muuten, että Dylan on hauska? Niin, en minäkään, sillä hänen musiikkiaan tärkeämpää ihmisille tuntuu olevan sen kailottaminen, että Dylan on yliarvostettu. Ja että se narisee ja on daideellinen.
Minä en tajua juuri mitään Dylanin sanoituksista, enkä kiinnitä niihin ainakaan liikaa huomiota. Silti tunne välittyy. Ja ne sävellykset ovat loistavia.
Hienoja pop-kappaleita. Ei mitään koukeroista progeilua (jossa taas sinänsä ei ole mitään vikaa).