Maailman yliarvostetuimmat elokuvat

[olkikuukkeli]

Tällainen ketjunaihe tuli mieleen kun viimeistelin eilen Star Warsin wanhan kolmikon. Elokuvasarja, joka on edelleen joillekin uskonto ja kovan kulttisuosion kohde. Miksi? Pettymys oli kyllä suuri elokuvat katsottuani, "ihan kivaa" seikkailupätkää aikakauteen nähden mukavilla tehosteilla, mutta ei mitään erikoista. Juoni on tuikitavallisen tylsä, henkilöhahmot ohuita ja näyttelijätyö joiltain osin väkinäistä.

Sama nostalgian tuoma "tästä on pakko tykätä"-painolasti heiluu tietysti useidenkin elokuvien harteilla, varsinkin jos kyseessä on esim. genren uudisraivaaja tms. Oman lapsuutenikin elokuvia välttelen yleensä katsomasta, etteivät hyvät muistot pirstoutuisi. Voi sitä pettymyksen määrään kun laski Burtonin ensimmäisen Batmanin levylautaselle... Oliko tämä oikeasti tällainen!?

Ketjun aiheena on siis listata mielestäsi yliarvostetuimpia elokuvia hyvin tai huonoin perustein ja tietenkin tapella siitä, ovatko ne sitten niitä yliarvostetuimpia, jäikö joltain vain pointti näkemättä ja niin edelleen.

Oma top 5:

1. Kill Bill-saaga. Ei vain pysty ymmärtämään sitä hypetystä, jota
nämä aikoinaan saivat. Tarantinon tuotannosta sieltä kehnosta päästä.
2. Star Wars. Melko lapsellisia seikkailuelokuvia, joiden palvonta on kritiikitöntä.
3. Mulholland Drive. Twin Peaks on kaikkien aikojen parhaita TV-sarjoja, mutta MD:stä moni taitaa "pitää" vain sen takia, että siitä pitää pitää. Tarkoituksellisen juoneton elokuva ei iske ainakaan minuun, elokuva ei antanut minkäänlaista katselunautintoa. Nerokkuudestakin voidaan olla montaa mieltä.
4. Slumdog Millionaire. Tähän voisi kai lisätä useampiakin tämän lajityypin elokuvia. Ylihypetettyjä, ylikorrekteja elokuvia, joita ei missään nimessä jaksaisi katsoa uudestaan.
5. Shutter Island. Juoni, jonka hyvyys perustuu seikalle jonka kokeneempi elokuva-katsoja saattaa tajuta jo elokuvan ensimmäisen viidenneksen aikana. Jälleen kerran se hypetyksen määrä...

 

[Rinksu]

The Departed.
Ylipitkä, ylihypetetty ja ylinäytelty (Nicholson varsinkin) tylsä leffa. Leo on ollut uskottava viimeksi 90-luvun teini-idolina ja leffalla lohdutusoscarin saanut Scorsesekin pystynyt paljon parempaan. Pitäisi joskus vilkaista se alkuperäinen, ihan vaan vertailun vuoksi.

 

[alwahla]

Woody Allenin elokuvat tulevat ensinnä mieleen. Kriitikot rakastavat, mutta eivätpä ne ainakaan suurta yleisöä näytä kiinnostavan. Poikkeuksia on toki nähty (siis suosiossa, ei pahemmin laadussa).

 

[benicio]

5. Shutter Island. Juoni, jonka hyvyys perustuu seikalle jonka kokeneempi elokuva-katsoja saattaa tajuta jo elokuvan ensimmäisen viidenneksen aikana. Jälleen kerran se hypetyksen määrä...

Tästä täysin samaa mieltä, uskomaton pettymys kun koko leffan odottaa sitä twistiä, jota ei sitten koskaan tule (tai siis tulee, mutta se on se alusta asti ilmeisin).

Hiukan kokeilen kepillä jäätä, ja kysyn, olisiko Epäillyt mistään kotoisin ilman loppukohtaustaan? On kyllä yksi suosikkielokuviani.

 

[Lunatico]

1. Kill Bill-saaga. Ei vain pysty ymmärtämään sitä hypetystä, jota
nämä aikoinaan saivat. Tarantinon tuotannosta sieltä kehnosta päästä.

Höpö höpö, KillBillit ovat loistavia elokuvia ja täysin ansainneet arvostuksensa. Tarantinon parhaimmasta päästä ehdottomasti.

 

[Paul Kemp]

1. Forrest Gump - Elokuva jossa on hyvää ainoastaan muutamat taustalla soivat rock'n roll klassikot. Muuten kyseessä on uuvuttava mukahassuttelu, jossa keskiverto näyttelijä Hanks esittää kehitysvammaista ja lespaa ärsyttävästi. Taustalla pyörivät historian mullistukset yrittävät tuoda tiettyä vakavuutta tähän ylipitkään kammotukseen, mutta turhaan. Siis ihan hirveää paskaa, jota en voi suositella pahimmalle vihamiehellenikään.

2. Kaikki mihin Quentin Tarantino on edes koskenut. Kyseessä mielestäni keskivertoa verisempiä toimintarainoja, joissa väitetään muka olevan jotenkin poikkeuksellisen hyvää dialogia jne. Ai jaa, no enpä ole huomannut ja lähinnä on jokaisen elokuvan aikana toivonut sen pikaista loppumista. Pelkkä Tarantinon naamakin alkaa nykyään vituttaa, mutta hei pakkohan sen on olla siististi cool, kun se on Tarantino!

3. Laitakaupungin valot(ja monet muut Kaurismäet). Täytyy varmaan todellakin olla elokuvakriitikko omassa norsunluutornissaan ennen kuin tajuaa kaurismäkeläisyyden syvimmät salat ja tämänkin leffan hienouden. Tuijottelua, kökköä dialogia, koko ajan tupakkaa ja ankeita luuserihahmoja joka puolella. Mutta hei, otetaan punkkua ja nautitaan, sillä tämä on sitä kulttuuria. Le Havren olen lupautunut mennä leffaan katsomaan, mutta jos sekin on samaa linjaa, niin luovutan kyllä edes vähäiset yritykseni ymmärtää Kaurismäen visioista yhtään mitään.

4. Tuntematon Sotilas Siis se 1950-lukulainen ja rillumarein tahtiin etenevä pusikkofarssi, jossa nelikymppiset ukot esittävät kaksikymppisiä menemässä suon yli niin, että heilahtaa. Ei enää, ei enää. Perääntyminen lopussa suon yli toki hieno yksittäinen kohtaus.

5. Slummien miljonääri. Taas yksi ryysyistä rikkauksiin tarina söpöllä päähenkilöllä ja voi vittu. Näitä mahtuu kolmetoista tusinaan ja hype on aina samaa luokkaa.

 

[Teloch]

Näitä miettiessä tulee aina ensimmäisenä mieleen Fight Club. Etenkin kaveripiirissä tuota hehkutettiin jonain messiaan toisena tulemisena, mutta piti oikein taistella että jaksoi rainan loppuun asti. Lopun "huikea käänne" ei onnistunut nostattamaan edes kulmakarvaa, joten käteen jäi se pari tuntia elämästä, jota en saa enää takaisin. On pitänyt yrittää katsoa tuo uudestaan tässä männävuosina, mutta niin tylsää ei vielä sitten kuitenkaan ole ollut.

 

[ms.qvist]

Höpö höpö, KillBillit ovat loistavia elokuvia ja täysin ansainneet arvostuksensa. Tarantinon parhaimmasta päästä ehdottomasti.

Kill Bill'it on hienoja elokuvia mutta eivät (minusta) missään mielessä Tarantinon parhaimpiin tuotoksiin kuuluvia pätkiä. Edelleen Tarantinon uran alun elokuvat ovat vakuuttavampia, Kunniattomia paskiaisia lukuunottamatta, se kuuluu top joukkoon kyllä.

***

Mitkä sitten olisivat näitä yliarvostetuimpia elokuvia?

En ole koskaan lämmennyt suomi-filmeille, lähes kaikki Talvisotaa ja paria muuta (esim. Prinsessa, uusi Tuntematon - vanhemmalla on statuksensa mutta itse elokuvana se on aika kömpelö) lukuunottamatta ovat b-luokan elokuvia. Suomalaiset eivät siis osaa tehdä katsottavia elokuvia - tai sitten minulla on liian paha asenneongelma.

vlad.

 

[Vanha Len]

Elokuvasarja, joka on edelleen joillekin uskonto ja kovan kulttisuosion kohde. Miksi?

No varmaan siksi, että moni meistä eli tuon silloin teininä erittäin kovana juttuna. Silloin kun ei ollut vielä nettiä, tietokonepelejä tai mitään muutakaan mullistavaa viihdeteknologiaa. Star Wars jäi meille 60-luvun lapsille melko tärkeäksi SciFi-saagaksi. Melko pöljä olet jos et tätä kykene ymmärtämään.

Star Wars oli tehosteiltaan yli ymmärryksen omalla aikakaudellaan. Aikana jolloin asiat tehtiin pitkän kaavan kautta pienoismalleilla eikä helposti tietokoneilla kuten nykyisin. Kaikkihan niitä nykyisin käyttää mutta aivan turha mollata kyseistä sarjaa siitä, että on edelleen meidän vanhempien kulttisuosion kohteena...aikana jolloin sä maalasit paskalla pöydänjalkoja.

 

[Paul Kemp]

No varmaan siksi, että moni meistä eli tuon silloin teininä erittäin kovana juttuna. Silloin kun ei ollut vielä nettiä, tietokonepelejä tai mitään muutakaan mullistavaa viihdeteknologiaa. Star Wars jäi meille 60-luvun lapsille melko tärkeäksi SciFi-saagaksi. Melko pöljä olet jos et tätä kykene ymmärtämään.

Star Wars oli tehosteiltaan yli ymmärryksen omalla aikakaudellaan. Aikana jolloin asiat tehtiin pitkän kaavan kautta pienoismalleilla eikä helposti tietokoneilla kuten nykyisin. Kaikkihan niitä nykyisin käyttää mutta aivan turha mollata kyseistä sarjaa siitä, että on edelleen meidän vanhempien kulttisuosion kohteena...aikana jolloin sä maalasit paskalla pöydänjalkoja.

Itse olen 80-luvun lapsia, mutta Stars Wars kolisi silti vielä oikein lujaa ja pidän niitä suuressa arvossa yhä edelleen. Hyvää scifiä, jonka maailma ja tapahtumat on luotu samalla sopivan futuristisiksi kuin myös realistisiksi. Erona esim. Star Trekiin kaiken maailman teleporttaukset ym. epäuskottavat yksityiskohdat on karsittu minimiin.

 

[Näkkäri]

Elokuvasarja, joka on edelleen joillekin uskonto ja kovan kulttisuosion kohde. Miksi?

Ilman sarvia ja hampaita kysyn, että katsoitko tuon nyt ensimmäistä kertaa? Näin ainakin ymmärsin.

Itselleni Star Wars on paljon enemmän kuin pelkkä elokuva. Se tunnelma, joka alkaa jo ensimmäisistä sekunneista luo fiiliksen, joka vie minut takaisin lapsuuden Star Wars leikkeihin ja "vanhoihin hyviin aikoihin".

Voi olla, että se on jonkun elokuvakriitikon mielestä väärä peruste arvostella elokuvaa, mutta eipä niin vitusti kiinnosta. Minulle loistavan ja hyvän elokuvan ero tulee siitä, että ensin mainitun jaksaa katsoa 27 kertaa ja aina tulee jotain fiiliksiä sitä katsoessa. Itse asiassa voisikin taas kaivaa dvd-boksin esiin ja aloittaa kaikki taas alusta.

 

[olkikuukkeli]

Silloin kun ei ollut vielä nettiä, tietokonepelejä tai mitään muutakaan mullistavaa viihdeteknologiaa. Star Wars jäi meille 60-luvun lapsille melko tärkeäksi SciFi-saagaksi. Melko pöljä olet jos et tätä kykene ymmärtämään.

Siis totta kai ymmärrän Star Warsin suosion nimenomaan ajallisessa kontekstissaan. Mutta sitä en ymmärrä, ettei sen elokuvallisia heikkouksia tänäkään päivänä saa tajuta. Suuri kulttisuosio on tehnyt siitä koskemattoman.

Elokuva voi olla tärkeä ja sen uudisraivaushenkeä voi arvostaa, mutta se ei ole sama asia kuin hyvä elokuva.

Ilman sarvia ja hampaita kysyn, että katsoitko tuon nyt ensimmäistä kertaa? Näin ainakin ymmärsin.

Kyllä. Minulla ei ollut mitään tunnesuhdetta ko. elokuvasarjaan kuin odotus siitä, että "tämän täytyy olla hyvä kun tästä pidetään niin paljon".

Nostalgia on nostalgiaa.

 

[Uleåborgir]

Citizen Kane, jonka nauttima suosio perustuu pitkälti kognitiiviseen diskurssiin ja joukkohysteriaan.

 

[ms.qvist]

Pentuna tuli Star Wars'it katsottua mutta jo tuolloin ne vaikuttivat elokuvina kovinkin köykäisiltä. Olihan niissä seikkailua sun muuta mutta jo tuolloin henkilöhahmojen ohuus pisti silmään, sekä se, että pääsääntöisesti raja hyvien ja pahojen välillä oli todella selkeä - se oli kuin betonimuuri.

Ensimmäisin alkuperäisistä oli lapsenmielinen ja siinä oli seikkaulullista yritystä mutta siihen se sitten jäikin. Elokuvana olen aina pitänyt parhaimpana Imperiumin vastaiskua ja elin jopa hetken siinä luulossa, että kolmanteen osaan - Jedin paluu - saadaan tasoa nostettua vieläkin korkeammalle mutta kaikkea kanssa. Kaiken huipentumana olivat ne ewokit.

Ei, uudelleen katsoessa leffasaaga ei kolise tippaakaan vaan on puuduttava ja vaivalloinen kokemus. Sitä katsoessa ei herää ahaa-elämystä, enkä koe olevani aikamatkalla teiniaikoihini, en, koska kokemukset jo niiltä ajoilta olivat kovin kahtiajakoiset.

Joten kyllä, Star Wars on yliarvostettua lapsenmielisille tarkoitettua hyvän ja pahan taistelua, jossa juonikuviot ovat kovin ennalta-arvattavia.

vlad.

 

[olkikuukkeli]

Ensimmäisin alkuperäisistä oli lapsenmielinen ja siinä oli seikkaulullista yritystä mutta siihen se sitten jäikin. Elokuvana olen aina pitänyt parhaimpana Imperiumin vastaiskua ja elin jopa hetken siinä luulossa, että kolmanteen osaan - Jedin paluu - saadaan tasoa nostettua vieläkin korkeammalle mutta kaikkea kanssa. Kaiken huipentumana olivat ne ewokit.

Täysin vastaavanlainen kokemus muuten minullakin. Imperiumin vastaiskussa sellainen tietty synkkyys toimi ja asetti rimaa korkeammalle seuraavaa osaa kohtaan. Ehkäpä juuri siksi - kun Jedin paluu ei täyttänytkään lainkaan odotuksia - maku suussa oli entistäkin huonompi kun lopputekstit pärähtivät päälle.

 

[Vanha Len]

Pentuna tuli Star Wars'it katsottua mutta jo tuolloin ne vaikuttivat elokuvina kovinkin köykäisiltä.

Mutta nyt pitääkin muistaa, että sinä olet multitalentti elokuvienkin suhteen. Jo 5-vuotiaana olit nähnyt puolet ranskalaisista ja italialaisista taideleffoista. Pentuna olit analysoinut Bergmanin tuotokset ja Kaurismäen kokeelliset teokset olivat jotain sivuhavinaa syksyisessä lehtiruskassa.

Toimintaleffat ja muut pöljät sekä aivottomat tuotokset ovat kevyttä kauraa argenttiinalaisten kauhuelokuvien suhteen ja onhan Siperiassakin ulostettu kiinnostavaa dokkaria juustosta, joka on säilötty pikkupoikien virtsaan.

Oot sä vaan kunnioitettu palstatietäjä:D

 

[Cloaca Maxima]

Matrix-elokuvat. En edes kunnolla pysty perustelemaan tätä, onhan se erilaista joo ja oma genrensä, mutta jostain syystä en vain millään pysty näkemään mitään sen kaiken hypetyksen arvoista tässä elokuvasarjassa.

 

[J.Petke]

Ajattelin tässä taannoin täyttää aukon sivistyksessäni ja katselin Shawshank Redemptionin. IMDB:n listalla ykkösenä ja jotenkin oletin, että siinä olisi se kaikkien aikojen elokuva. Aika pettymys oli kyllä kun sen sitten lopulta katselin. En todella ymmärrä mikä tuosta elokuvasta saa ansaittua sen listan piikkipaikan. Ihan katsottava elokuva mutta aika hohdoton odotuksiin nähden.

Yliarvostettu tosiaan.

 

[Cemetery Gates]

Kyllä. Minulla ei ollut mitään tunnesuhdetta ko. elokuvasarjaan kuin odotus siitä, että "tämän täytyy olla hyvä kun tästä pidetään niin paljon".

Totta munassa Star Wars -leffat on pitänyt nähdä ensimmäistä kertaa muksuna ja nimenomaan sellaisena aikana, kun nykyisen kaltaisia erikoisefektejä ei ollut vielä käytettävissä. Nykyajan penskat kun ovat jo tätä 3D-sukupolvea, niin eipä tietenkään kolahda enää mikään 'Imperiumin vastaisku', kun siinä on niin alkeelliset efektit. Eihän kukaan mitään iälleen mahda, mutta kyllä meikäläiselle nuo aidot ja alkuperäiset Star Wars -rainat ovat hieno muisto lapsuudesta ja siitä, miten vaikuttunut sitä olikaan tieteiselokuvasta. Star Wars on pullollaan hienoja hahmoja, vaikken toisaalta koskaan ole pahemmin digannut Mark Hamillista Luke Skywalkerina. Yhtä kaikki, nerokkaita leffoja.

 

[ernestipotsi]

Matrix

En ole tuosta saagasta nähnyt kuin sen alkuperäisversion ja en voi käsittää sen suosiota. Täysin keskinkertainen tekele sano kenenisa bekele

Uusista leffoista Inception, Avatar ja Twilight-leffat.

 

[olkikuukkeli]

Totta munassa Star Wars -leffat on pitänyt nähdä ensimmäistä kertaa muksuna ja nimenomaan sellaisena aikana, kun nykyisen kaltaisia erikoisefektejä ei ollut vielä käytettävissä.

Vielä kerran ja sitten SW-keskustelua saavat jatkaa muut. Yo. on nimenomaan se syy, minkä takia Star Wars löytyy listoiltani. Hyvä elokuva on hyvä elokuva, aivan sama kuka sen katsoo ja milloin. Tähtien Sota vaikuttaisi olevan elokuva, jonka suurin merkitys ei ole itse elokuvassa vaan nostalgiassa. Se on eräänlainen meissä kaikissa esiintyvän primitivismin muoto, ajan kultaama muisto menneisyyden kulta-ajasta...

Omalla kohdallani vastaavassa asemassa on varmaan Jurassic Park. Se se vasta oli pikkupojalle jotain.

 

[JZZ]

Citizen Kane, jonka nauttima suosio perustuu pitkälti kognitiiviseen diskurssiin ja joukkohysteriaan.

Tästä on pakko olla eri mieltä. Mielestäni edelleen juonellisesti hyvä elokuva, jonka lisäksi mm. valaistuksella ja kamerakulmilla tunnelman luominen on nykypäivänkin elokuviin verrattuna todella korkealla tasolla. Siinä mielessä yliarvostettu, että ei nyt ehkä maailman paras elokuva kuitenkaan mutta kuuluu silti kaikkojen aikojen parhaimpiin. Vanhat elokuvat kärsivät turhaan siitä, että näyttelytyyli on aikojen saatossa muuttunut erilaiseksi, vanhat leffat tuntuvat ylinäytellyiltä. Siltikin Citizen Kane ei tuollakaan saralla missään nimessä pahimmasta päästä ole.

Avatar on mielestäni todella yliarvostettu. Jos siitä riisuu sinänsä hienot 3D-efektit pois, jää jäljelle todella kömpelö ja kliseinen leffa.

 

[pyhimys]

Kourallinen dollareita

Aivan uskomatonta kuraa. Ennakko-odotukset elokuvaa kohtaan olivat lähinnä "ihan kiva länkkäri" tasolla, mutta nekin odotukset olivat liikaa. Ainut hyvä puoli elokuvassa oli musiikki. Näyttelijäsuoritukset olivat jotain luokattoman ja huonon välillä (pl. Eastwood, joka oli ok). Erikoismainintana näistä näyttelijäntaidoista mainittakoon pikkupoika, joka näyttelyllään saa salattujenelämien näyttelijät näyttämään Oscarien arvoisille näyttelijöille. Piti oikein tsempata, että jaksoi katsoa tämän loppuun. Hieman ihmettelen, että miksi tämä on niin suosittu, mutta kai tämä on aikanaan ollut uraauurtava elokuva jne.

Melkein tekisi mieli sanoa tähän myös Blade Runner, mutta sille voin antaa vielä toisen mahdollisuuden. Tästä voi mielipide muuttua vielä toisella katselukerralla, mutta ensikatsominen oli pahan luokan pettymys suhteessa elokuvan saamaan hypetykseen.

Hieman olen sitten eri mieltä näistä yliarvostettuina mainituista asioista (tarantinot, Mulholland Drive, DiCapion näyttelijänlahjat, Matrix, Fight Club), mutta se on toinen asia se. Jokaisella on oma elokuvamakunsa ja oma makuhan se on tunnetusti paras. Muut on vaan väärässä.

 

[Rocco]

Avatar menee tähän kategoriaan aivan totaalisesti. Aivan täydellisen ennalta-arvattava leffa, jonka suosio perustuu vain huippuefekteihin ja *sniff*, rakkaustarinaan. Leffana yhtä lättänä kuin muurinpohjalettu.

 

[lake79]

The Hurt Locker aikas selvästi.

En tajua vähää alusta tämän vain ok-tasoa olevan leffan hypeä.