Jännityksen ja tapahtumien osalta eilinen peli oli parasta mitä olen Kupittaalla tällä kaudella nähnyt. Paljon maaleja, rangaistuksia, kovaa peliä, eli kiekkoviihdettä koko rahan edestä. Peli olisi voinut kääntyä kummalle tahansa, mutta ehkä TuTo oli sitten kolmannessa erässä terävämpi, ja KooKoo jotenkin lannistui TuTon kolmannen erän maaleista.
KooKoo oli pirteämmällä päällä ottelun alussa, TuTo hieman seisoskeli. Toisessa erässä TuTo alkoi hallitsemaan peliä. 3-2 maaliin olisi Lohtanderille voinut antaa lohdutukseksi toisen syöttöpisteen, sillä hän syötti kiekon maalin takaa suoraan Jokilan lapaan, joka jatkoi Pulliaiselle, jonka vetoon Lohtander ei kerinnyt kunnolla. Uskoin KooKoon taistelun pikkuhiljaa hiipuvan tähän maaliin ja maalivahdin vaihtoon, mutta väärässä olin. Nopea kuitti, ja sitten vielä omituisesta rangaistuksesta ylivoimalla maali, ja TuTo oli jälleen maalin takaa-ajoasemassa.
Itseasiassa alkoi pieni pelko hiipimään puseroon, josko tämä Härmä torjuisi vielä voiton KooKoolle. Edellisellä Turun vierailulla Lohtander päästi 9 maalia, ja maaliin vaihdettu Härmä oli paljon vakuuttavampi. Toisaalta taas uskoin eilen, että TuTo pystyy kyllä rutistamaan ne tarvittavat maalit vaikka väkisin. Siksi oli tärkeää, että tasoitus saatiin heti kolmannen erän alkuun. TuTon päästessä kahden maalin johtoon kolmannessa erässä, alkoi vieraiden usko hiipua, ja kotijoukkue alkoi varmistelemaan voittoa. Maunula päätti sitten laittaa pelin vielä jännäksi alustamalla KooKoon viidennen maalin. Käsittämätön virhe, mutta onneksi ei tällä kertaa maksanut liikaa.
Iirolla oli soidinmenot käynnissä vastustajan pelaajan kanssa. Kyllä siinä kypärillä puskettiin puolin ja toisin, mutta silti olin ihmeissäni kun jäätä alettiin yhtäkkiä putsaamaan vaihtoaitioiden edessä.