Luottavainen olo oli ennen ottelua, joskaan ihan tällaista näytöstä ei osannut odottaa. Pientä selkärangan nitkumista oli kuitenkin aistittavissa Tepsin ryöstöretken jälkeen.
Mitäs tuosta itse pelistä nyt sanoisi, harvoin tällaista on saanut olla ainakaan pudotuspeleissä todistamassa. Jyppi panosti kaiken ottelun alkuun ja pyörittikin aika pahannäköisesti, mutta kun jaloissa ei ollut enää potkua niin ottelu kääntyi väkisin Tepsille. Kolmas erä pelkkää pelailua, tai no mitä muutakaan se olisi voinut olla numeroiden ollessa 6-1.
Peli pysyi siistinä, tuomarilinja toimi tällä kertaa kohtalaisen hyvin minun silmiini, vaikka joitakin selkeitä JYP-jäähyjä jäi viheltämättä, ottelun lopun JYP-poikittainen räikeimpänä.
Ihan OK sekin, että finaaleissa pelataan 12 000 katsojaa vetävässä hallissa, varmaan SM-liigankin kannalta.
Kiitos, Suikkanen ja TPS, sekä kiitos JYP tiukasta sarjasta.