Ma 19.3.2007 3. puolivälierä Tappara-Blues

[Sides]

Noin munatonta playoff joukkuetta en ole koskaan nähnyt, hävettää!

Anteeksi off-topikki, mutta et varmaan nähnyt Ilvestä tänään!? Jatkakee...

 

[JuVii]

Olipa komea voitto! Täältä suunnalta kuuluu huutonaurua Hiitelää kohtaan. "Hyvin sä vedät!"

Blues oli tänään yksinkertaisesti parempi. Ykkösketju palaa tasolleen ja jälki on tuhoisaa. Toki ylivoimamaalien vähäinen määrä harmittaa. Ja muutenkin Blues otti paljon "turhia" jäähyjä.

Peltonen meni siis paskaksi ja ei pelaa huomenna.

Reijo nyt oli mitä oli, lähinnä naurattaa vain nuo vihellykset ja linjan muutokset. Ehkä illan huikein suoritus oli Joni Töykkälän 2min jäähy "estämisestä". Tilanteessa Töykkälä siis karvasi kiekkoa, Tapparan pelaaja koukki Töykkälän nurin ja tämä liukui Nikkilää kohti kaataen tämän. Ringbom ei nähnyt edes tilannetta, mutta kun Nikkilä oli kaatunut niin tietty siitä jäähy tuli.

Tässä kohdassa tulee Uraman kokemattomuus esille, kuinka potkia joukkueeseen taistelutahtoa ja asennetta kun huomenna pitäisi taistella täysin uudella ilmeellä.

Bluesilta toimivat kaikki ketjut hyvin. Jokainen hoiti hommansa kunnialla.
Mutta miksi helvetissä sitä Kariyaa peluutettiin silloin jo kun peli oli selvä. Ei mitään järkeä!

Huomenna meno taas jatkuu ja pakko painaa.

 

[Pascal Lemoix]

Sarjahan menee jo 4-1 Bluesille, mutta voisi pohtia, miksi niin käy.

Suuri syy on varmaankin tämä, että puoli Tapparaa muuttaa ensi kaudeksi Bluesiin. Ruokkivaa kättä ei pidä mennä puremaan.

Uraman ketjuruletti on johtanut kauden aikana siihen, että Tapparalla ei ole tärkeimpien pelien kohdalla YHTÄÄN kunnon ketjua, hyvä jos edes yhtään toimivaa tutkapria. Syksyllä Tappara hetken eli ketjusta Laine-Hancock-Öhman, mutta kun he hyytyivät, ei jäänyt mitään.

Maalintekijöitä ei joukkueeseen hankittu ja nyt tärkeimmissä peleissä niitä ei ole yhtäkään. Yksi maskimies on ja kaksi pakkia, jotka joskus onnistuvat laukomaan maalia kohti.

Henkinen murentuminen. En syyttäisi Lehtoa tai Nikkilää, vaan enemmänkin näyttäisi mun silmään, että herrojen Kauppinen ja Aalto mailat tärisevät niin kertakaikkisen paljon, ettei mikään onnistu. Paniikilta näyttää katsomoon.

Ylivoima. Kukaan ei tiedä, mitä tehdään. Vastuuta siirretään.

Taistelun puute. Olipa Rautakorven viime kauden orkesteri miten rampa tahansa, niin ei se ainakaan näin helposti lopettanut pelaamista.

Näihin kaaduttiin tänään ainakin ja melkein kaikki merkit ovat olleet esillä myös runkosarjan jossakin vaiheessa. Nähtävästi Tappara on muodostumassa playoff-pelien automaatiksi. Mestaruuden jälkeen on voitettu 1/5 sarjasta, jos tämä(kin) hävitään.

 

[Henkka]

Täydellinen mahalasku

Jääkiekko ja urheilu ylipäätään on mielenkiintoista puuhaa. Olisi hauska tietää mitä Tappara ja Blues ovat tehneet eri tavalla näiden kahden ottelun välissä, kun toinen joukkue sekosi aivan totaalisesti ja toinen jatkoi siitä mihin sarja jäi espoossa.

Jos aloitetaan vierailijoista, niin Blues oli pari pykälää parempi kuin 1. kohtaamisessa (2. peliä en nähnyt). Joukkue puolusti varmemmin, mutta ennen kaikkea oli luovempi ja vaarallisempi hyökkäyksessä. Nyt myös pelätty ykkösketju Martin Kariyan johdolla alkoi aiheuttaa Tapparalle päänvaivaa. Ennen sarjaan näyteltiin hauista, mutta tänään Blues pelasi selvästi vähemmän fyysisesti. Niin ikään molarin huitominen, rottailu ja jälkipeli oli tipotiessään ensimmäiset 55min, kunnes aivan pelin lopussa Heikkilä keksi heittää vähän löylyä turhaantuneiden Tapparoiden kiukaalle. Kovat otteet eivät takaa voittoa - epätoivoisen oloinen Tappara voitti taklaukset suurinpiirtein 3:1 suhteella ja taklasi myös sääntöjen rajamailla. Tulostaululla tämä ei näkynyt, tai sitten näkyi... Yhteenvetona Bluesin pelistä, että varsin eheä esitys ja peli on parantunut askel kerrallaan, kuten pitkässä sarjassa pitääkin.

Tapparan esitys oli sitten sitäkin mielenkiintoisempi. Heti alkuun nähtiin luokaton flegu-vaihto, jonka ansiosta Blues pääsi soittamaan alkusoitot jo ensimmäisessä vaihdossa. Tapparakin pääsi pikkuhiljaa peliin mukaan ja sai ylivoimalla aikaiseksi hyvää painettakin. Valitettavasti YV-päättyi nolosti, kun Dale Clarke (joka oli jäällä ainakin 3. ekan maalin aikana) teki jotain käsittämätöntä: Dale nousi viivalta kohti kulmaa, jonne tuli rännikiekko, mutta Clarke ei ottanutkaan kiekkoa vaan keksi päästää sen eteenpäin paikalle josta hän itse oli juuri noussut pois. Uhlbäck hyökkäykseen ja kiekko reppuun. Vähemmän mairittelevan 1. erän kruunasi kolmas maali aivan erän loppusekunneille ja peli oli käytännössä ohi.

Kerrankos sitä hävitään kiekkopeli reiluin numeroin, ei siinä mitään, mutta Tapparalaisten on syytä kantaa syvää huolta siitä tavasta miten se tapahtui. Ensinnäkin Tapparassa on omituista löysyyttä ja vetelyyttä, ihan kuin ei yritettäisi kunnolla - mistä se voi johtua tässä vaiheessa kautta? Pettääkö kuntopohja? Toisekseen Tapparan kehuja keränneestä kiekollisesta pelitavasta ei ollut jälkeäkään. Päästyään vauhtiin joukkue kirmaili ja kurvaili vailla järjen häivää. Miten pelitapa voi seota totaalisesti tässä vaiheessa kautta? Kolmas huolenaihe on se, että osa joukkueen kärkipelaajista pelaa tällä hetkellä aivan päin persettä. Mm. Stefan Öhman ja Dale Clarke ovat tällä hetkellä niin paskoja, että ei todellakaan tule ikävä tämän kauden jälkeen, ellei tahti muutu dramaattisesti. Syyttävä sormi osoittaa myös montaa muuta pelaajaa, eikä onnistujia ja tason nostajia löydy kuin kourallinen koko porukasta.

Huominen voi toki kaiken muuttaa ja voitolla tämä mahalasku olisi kuitattu, mutta juuri tällä hetkellä sarjassa on vain yksi ylivoimainen suosikki ja se on se joukkue jonka oma peli on kunnossa ja kehittyy tiiviin pelaamistahdin kautta. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa kumpi näistä kahdesta se on.

Oikeastaan aika täydellinen analyysi tuosta ottelusta.

Koko homma kiteytyi jo ensimmäiseen vaihtoon, joka alkoi laiskalla flegmaattisuudella, käsitti Öhmanin kiekonmenetyksen (syötti muutenkin kolme Espoon osumista, pitäisiköhän jo kaivaa jo joku salaliittoteoria esiin), Kauppinen-Clarke -pakkiparin sekoamisen ja pisteenä iin pääle sitten vielä Nikkilän hörppäys. Maila alkoi koko jengillä puristaa heti ja koko ottelu oli vain tuon ensimmäisen vaihdon toisintoa. Käsittämättömän heikko esitys henkisesti.

Enpä ole koskaan nähnyt näin surkeaa esitystä Tapparalta kauden tässä vaiheessa. Koko kauden heikoin esitys. Jumalauta, Tapparalaiset perinteet velvoittaa olemaan keväällä parhaimmassa iskussa ja nyt on semmoinen olo, että on tullut petetyksi pahemman kerran.

Tänään lähdetään Espooseen katsomaan ja odottamaan ihmettä ja jos tuo vässykkälauma ei nyt ala edes taistella sata lasissa, niin kuin Tapparan perinteet velvoittaa, niin vihellyskonsertti omia kohtaan tulee olemaan taattu.

Espoolta hyvä esitys ja jos Tappara ei nyt ala taistella kunnolla teitä vastaan, niin olen vilpittömästi onnellinen, kun te menette tästä ottelusarjasta jatkoon.

EDIT:

Mika Lehdolle on nyt ainakin pedattu se mahdollisimman kova paikka suorittaakseen ihmetemppunsa. Valitettavasti se edessä "taisteleva" joukkue on tällä hetkellä niin paska, että melkoinen MacGyver saa Lehto olla, jos tämän ottelusarjan meille vielä voitoksi kääntää.

 

[polvipetteri]

Reijo nyt oli mitä oli, lähinnä naurattaa vain nuo vihellykset ja linjan muutokset. Ehkä illan huikein suoritus oli Joni Töykkälän 2min jäähy "estämisestä".

Illan huikein esitys Ringbomilta oli sen puhtaan perstaklauksen tuomitseminen estämiseksi. Älkää yrittäkö viedä meiltä pelin ainoata onnistumista, joka sitten tuomarin toimesta epäonistuneeksi julistettiin. Hei, mikä laji tää on?

Ei tarvitse sitten Kontiolan miettiä Ameriikan matkaa. Noin ylimielistä ja turhaan kikkailevaa Tosipelien alisuorittajaa ja joukkuekavereille kiukuttelijaa ei mikään huippujoukkue halua riveihinsä. Minä olisin miehen viltittänyt jo ensimmäisessä erässä. Samoin kuin Hancockin, Öhmanin, Venäläisen, Ojasen, Laineen... ööh, ketäs meille jäikään?

Mikä se oli siinä 5-3 -ylivoimassa toisessa erässä, kun Ojanen ja Kontiola pelasivat liki koko kaksiminuuttisen Bluesin maalin TAKANA?! Siis ylivoimalla vedellään kiekko hyökkäjältä hyökkääjälle maalin takana. No, ei siinä ainakaan vastustaja tule kiekkoa ottamaan, kun niitä maaleja harvemmin tehdään siltä puolelta. Varmaan oikein huolella harjoiteltu kuvio.

Mutta mitä tekee Urama? Moni valmentaja olisi vaihtanut 0-2 -tilanteessa tai viimeistään ensimmäisellä erätauolla molaria, Rauli sen sijaan vaihtaa toisella erätauolla, pelin ollessa vaatimattomasti 1-6. Vielä noustaan, pojat... Okei, haki varmaan Lehdolle pelituntumaa tätä iltaa varten tai Nikkilälle lepoa, miten vaan, mutta josko mentäisiin silti peli kerrallaan.

Näyttäisi siltä, että Uraman kikkalaari on huvennut jo. Vastustajien avainpelaajiin ei kohdistettu pelin ratkettua (1-5 -tilanteessa) minkäänlaista painetta. Ennen pelin ratkeamista porukkaan ei haettu millään keinolla ryhtiä. Pelin jälkeen Rauli kehui Kiilholman ketjua. Miksi se Kontiolan surffausketju sitten sai niin paljon peliaikaa? Tai Hancockin? Miksei peluutettu kuumia miehiä? Ai niin, säästeltiin täksi illaksi. Noh, enää ei tarvitse säästellä kuin kaksi peliä.

Jos tässä sarjassa halutaan vielä edes yrittää taistella voitosta, täytyisi keskittyä pelin kääntämiseen. Siten kuin se tehtiin syyskaudella. Sen sijaan, että kikkailaan omassa päässä pakki-pakki-hyökkääjä-maalin takaa kierto, avataan keskialueelle vauhtiin hyökkääjälle (ja pidetään se Kontiola siellä penkillä). Enemmän, paljon enemmän laukauksia maalille, paikasta kuin paikasta ja ukkoa perään. Ei haittaa, vaikka siellä maalilla olisi niitä ukkoja jo ennen vetoa. Nytkin ne kaksi-kolme reboundia tökittiin niin pehmeästi, että tuomari olisi hyvin voinut viheltää jäähyn pelin viivyttämisestä.

Eilisestä pelistä yksi yksinkertainen esimerkki. Bluesin toinen maali: Uhlbäck laukoo vauhdissa Tapparan pakin heittäytyessä eteen ja kiekko menee maaliin. Hetken päästä Kiilholma pääsee jäähyltä ja etenee Bluesin hyökkäysalueelle, aivan kuten Uhlbäck hetkeä aiemmin. Kiilholma ei lauo, vaan pysähtyy, katsoo keskialueelle ja huomatessaa olevansa yksi kääntyy laitaan päin ja jäädyttää pelin siihen. Nyt kysynkin, että kummallako tavalla se kiekko olisi voinut mennä maaliin: laukomalla vai survomalla se luistimen ja laidan väliin?

Bluesin pelin arvostusta heikentävät pelaajat kuten Manderville, joka on kaikissa tilanteissa kippurassa kontaktien jälkeen ja mussuttaa tuomarille koko ajan. Ja sitten sieltä tulee niitä iskuja käsille ja kyynärpäätä naamaan. Ja Rajamäki joka ajelee kädet ylhäällä vastustajia häkki päässään. Mokoma ämmä.

 

[Stevie]

Joo mitäpä tässä voi sanoa, Blues vei ja Tappara vikisi. Oliskohan nyt paikka pistää Lehto maaliin ja tehdä samat temput kun 2003 keväällä.. Tänään olis sitten sarja tasoitettava Espoossa mutta vaikeeta tulee olemaan.

 

[Bandana]

Sellanen peli. Täytyy kyllä sanoa, että lauantain voitto oli huomattavasti nautinollisempi. Ei tällaiset 7-1-pelit oikein kuulu tämän tason pudotuspelisarjoihin eikä niistä loppupeleissä oikeastaan kukaan pysty nauttimaan - paitsi tietysti voittajajoukkueen fanit siinä maaliruiskun alkupäässä.

Blues liikkui, puolusti ja syötteli todella hyvin, eikä Tapparan huonous ole mitään Bluesilta pois, mutta kyllä ihmetyttää Tapparan vaisuus. Nikkilä ja Kontiola olivat ensimmäisestä vaihdosta asti keppi perseessä. Yleensä niin rutiinivarma viisikkopuolustus oli aivan kuralla, tästä hyvänä esimerkkinä Uhlbäckin maalit, jotka tosin toisaalta olivat hienoja yksilösuorituksia.

Mitä on tapahtunut Tapparalle? Onko Uramalta hävinnyt ote joukkueeseen? Vai oliko eilinen pelkkä työtapaturma, johon itse osaltani uskon.

7-1 voitto playoffseissa on kova juttu Bluesille, ja todennäköisesti ennätys, jota tuskin koskaan tullaan rikkomaan. Uskon kuitenkin, että tänään tiistaina on jo ihan uusi peli. Jotkut Tappara-fanit ovat jo luovuttaneet, mikä on mielestäni aika typerää. Sarja on vasta 2-1. Eikös silloin kevään 2003 sarjassakin Blues voittanut ensimmäisen pelin 5-1 ja Tappara neljännen pelin samoin lukemin, mutta silti mentiin seitsemään peliin.

Vielä jos positiivisia asioita haetaan eilisestä Bluesista, niin Uhlbäckin hyvän pelin lisäksi toki voi nostaa esiin ykkösketjun ja pelaajat, kuten Hurme, Kalto ja Tolsa. Pirun hyvää peliä kaikilta. Ovat pelanneet koko playoffsit aivan uudelle tasolle runkosarjaan nähden, ja se on hienoa se. Brücks otti myös hyvällä prosentilla koppeja niissä Tapparan ylänurkkavedoissa.

Peltosen loukkaantuminen on tietysti ikävää, mutta ainakin eilen Gusse paikkasi hyvin. Toivottavasti myös tänäänkin.

Tuomarista vielä sen verran, että Reijolta karkasi mopo jo heti alussa. Ihan älyttömiä vihellyksiä ja viheltämättä jättämisiä, ja toki vielä typerämpiä hyvittelyjä. Onneksi joukkueiden tasoero eilisessä ottelussa oli niin selvä, ettei Reijon huonoudella ollut mitään väliä lopulta. Se on kuitenkin harmi, että tämän ottelusarjan kolmesta tuomarikokelaasta yksikään ei ole onnistunut.

 

[TBK]

Reijo nyt oli mitä oli, lähinnä naurattaa vain nuo vihellykset ja linjan muutokset. Ehkä illan huikein suoritus oli Joni Töykkälän 2min jäähy "estämisestä". Tilanteessa Töykkälä siis karvasi kiekkoa, Tapparan pelaaja koukki Töykkälän nurin ja tämä liukui Nikkilää kohti kaataen tämän. Ringbom ei nähnyt edes tilannetta, mutta kun Nikkilä oli kaatunut niin tietty siitä jäähy tuli.

Nämähän oli näitä ovikellon tasoitusjäähyjä. Ensin vihellettiin Grönvallille koukku toisessa päässä, missä Bluesin pelaaja hyppäsi kivasti. Seuraavassa vaihdossa sitten tasotetaan jäähyt viheltämällä hepponen jäähy. Siittä Viinasen taklauksesta vihelletty jäähy oli todella hupaisa. Todella komea perstakli, lisää näitä, ei jäähyjä. Grönvall taklasi Peltosta aika kovaa ja sinne se Peltonen jäi happea haukkaamaan. Puhdas taklaus ei siinä mitään, ikävää jos siittä nyt tuli loukkaantuminen. Mitä tuli fyysisyyteen ylipäätään, niin se oli ainoa asia, jossa Tappara oli edelle. Blues pelasi todella rautakorpikiekkoa, missä vältettiin virheitä. Keskialue tukkoon ja iskettiin lähinnä kiekonriistoista ja vastustajan virheistä. Blues ei varsinaisesti peliä tehnyt. Blues hyödynsi paikkansa todella kovalla prosentilla, sillä niitä paikkoja ei oikeasti ennen pelin ratkeamisti ollut kun about 7, mistä tuli 5 maalia.

Tappara alitti riman todella lujaa. Nikkilää ei oiken maaleista voi syyttää, sillä ne kaikki ratkaisevat tulivat ylivoimahyökkäyksistä, missä Nikkilällä ei ollut juuri mahdollisuuksia. 0-2 oli ainoa maali, jonka olisi voinut ottaa, mutta siinäkin oli kyseessä todella laadukas laukaus suoraa luistelusta ja vielä 2-1 -hyökkäyksessä.

Nyt tuli esiin se kokemus, mitä Kakella on. Kake osaa pelata playoff-pelejä. Ei turhia höntyillä ja oman pään kautta...