Pitääpä nyt sitten kysyä, kuinka kauan sen homman saaminen kasaan oikein kestää? Kun katsoo vaikkapa Kärppien tai Kalpan tarvitsemaa aikaa divarista menestyväksi SM-liigajoukkueeksi ja molemmilla taitaa jo sitä kulttuuriakin löytyä, niin ihmetyttää vuosikymmenien tarponen Espoossa keskeneräisyyden keskellä. Resursseista sen ei luulisi olevan kiinni,vai?Yhtä kaikki, meillä Espoossa homma on vielä pahasti lapsenkengissään. Sepä olikin aikanaan minulle yksi suurimpia syitä liittyä Blues-jengiin. Haluan olla mukana tekemässä kiekkokulttuuria sen sijaan että istuisin valmiiseen pöytään josta voisin polleana huudella perinteistä ja vittuilla muille niiden puuttumisesta.
Tuohon liittymiseen valmiiseen pöytään en osaa ottaa kantaa, sillä en edes muista, kuinka pieni olin, kun HIFK kipinä syttyi. Sen voin Espoolaisena kertoa, että yhtä tai kahta lukuunottamatta kaikki kaverini käänsivät takkia kun K-Espoo nousi liigaan. He siis hylkäsivät HIFK:n "valmiin pöydän". Eipä heitä ole tullut pidettyä minään tosikannattajina sen koommin. Mistäs sen tietää, kun taas "kyllästyvät" ja alkavat kannattamaan jotakin muuta joukkuetta. Että sellaisia uraa uurtavia kulttuurinluojia ja K-Espoo/Blues kannattajia. Omille pysytään uskollisena kävi miten kävi, aallon harjalla tai kaudesta toiseen kontaten, se on sitä kulttuuria, ainakin meilläpäin.
Et sinä kulttuurista taida muutenkaan tietää mitään jos ylpeys omasta joukkueesta ja sen menestyksestä on polleutta (negatiivisessa mielessä, kuten annat ymmärtää). Toisekseen omien vahvuuksien ja toisen heikkouksien hyväksi käyttäminen niin kentällä kuin fanikulttuurissa on kuulunut lajin henkeen niin kauan kuin itse jaksan muistaa. Olkoot sitten vittuilua tai ei, näin se tässä kulttuurissa vaan menee (vrt. kunka paljon me saamme kuulla jotain väsynyttä hurriläppää, vaikka voin esim. omalta kohdalta todeta, etten edes osaa ko. kieltä).