Ihan aluksi on todettava että Kalpa pelasi hyvin ja järkevästi, omia vahvuuksiaan hyväksi käyttäen. Kalpa luisteli ja luisteli, mailahäirintä oli juuri rajoilla ja kun Ringbom aina sopivin väliajoin arpoi jostain jäähyjä niin ei sillä juuri ollut väliä mistä mikäkin jäähy tuli puolin ja toisin. Erittäin hyvin Kalpa myös taklasi ja painoi hifkiläiset kulmiin, lisäksi vielä kun Oksa pelasi hyvän pelin ottaen ne harvat pahat paikat kiinni, niin lopputuloksessa ei ole ihmeteltävää. Taktiikan, tekniikan ja tahdon voitto järjettömästä koohotuksesta.
Aikoihin ei ole noin surkealta näyttänyt IFKoon peli. Tämän kauden alkuotteluiden vauhdikas ja innostunut peli on muuttunut nyt ainakin kahdessa viime pelissä tosi merkilliseksi. Käykääpä lukemassa, jos ette ole sitä jo tehneet, Liljaniemen kolumni "Pienestä kiinni".
HIFKin peli on nyt juuri tuota pelaamisen pelkäämistä. Pakit jäävät hieromaan kiekkoa eivätkä anna heti nopeita oivaltavia syöttöjä eteenpäin. Lyhytsyöttöpeli, jota noissa alkupeleissä nähtiin, on totaalisesti hävinnyt. Nyt yritettiin sheddenmaisesti omalta b-pisteeltä syöttää seisoville jaloille vastustajan siniviivalle. Eikä edes saatu syöttöjä kiinni. Sama yv-pelin kanssa, seisoskellaan paikallaan, syötellään kunnes joku laukoo ja aina ekan vastustajan jalkoihin tai kauas plekseihin. Puolustuspeli on aivan katastrofaalista häsläilyä ja vain tuurilla jäätiin vain kahteen takaiskumaaliin. Pa(r)h(a)immillaan alivoimalla oli kolme hifkiläistä kontallaan jäällä. Välillä kaverit törmäilevät toisiinsa. Totaalisekoilua siis. Tuntuu kuin koko jengillä olisi aivot ja kädet jäässä sekä koivissa lyijypuntit.
Baxter antoi pelin jälkeen aikamoisen läksytyksen joukkueelle sekä kopissa että lehdistötilaisuudessa.
Huomenna on uusi peli.