Sku daa
Tulipa tosiaan nähtyä ja koettua tuo maamme läntisin kolkka, vaikka näkö- ja havaintokyky tuppasikin illan mittaan heikkenemään. Mistä lie johtunut. Itse reissusta ei ole pahaa sanottavaa, kun jääkiekkokin (tiettävästi) oli mukavaa katseltavaa ja niitä maalejakin tuli enemmän kuin keskimäärin 0,5 per matsi. Pelejä (ja muitakin sattumuksia) on tosiaan pohdittu muutamaan otteeseen, mutta pistetään nyt kerta kiellon päälle.
Keskiviikon pelissä vastassa oli Kålmårdens IF…tai jotain sinnepäin. Pelissä riitti vauhtia ainakin katsojan silmiin. Se tietysti saattaa myös johtua verovapaista laivatuliaisista tai sitten siitä faktasta, ettei Maarianhaminan monitoimiareena mahdollistanut hirvittävän etäistä sijaintia itse pelitapahtumista. Positiivista oli, etenkin hjallis-cupiin verrattuna, että tällä kertaa vauhdin lisäksi pelissä oli jo järkeäkin, eikä kiekkoa pitänyt kuljettaa yksityisyritteliäisyydellä vastustajan alueelle, vaan eteenpäin mentiin jopa syöttämällä kiekkoa pelaajalta toiselle.
Eniten esitystään ärrä-cupista oli parantanut Simicek, joka oli hyökkäyksen ykkönen. Liikettä oli tullut lisää ja syötöissä oli tarkkuutta ja laidassahan Romanilta ei tunnetusti kiekkoa niin vaan viedä. Ärrä-cupin jälkeiset pienet epäilykset ainakin hälvenivät mielestäni.
Koko ykköskenttä vaikuttaisi muutenkin säilyttämisen arvoiselta koostumukselta. Kuhta on vireessä, mutta latoihan Kibe viime kaudellakin treenipeleissä maaleja lähes joka peleissä. Täytyy siis toivoa, että vire säilyy tällä kertaa liigan alun jälkeenkin. Pärssinen ei vieläkään säväyttänyt mitenkään erikoisesti, mutta parannusta oli hänelläkin havaittavissa. Peli Färjestadia vastaan oli parasta näkemääni Pärää tähän mennessä IFK-paidassa. Muutaman kerran ruotsalaisia vietiin melkein kuin Karalahtea aikoinaan. Ainoa, mikä hiukan epäilyttää ykköskentässä, on kavereiden puolustusinnokkuus. Kuhtaa, Pärssistä eikä Simicekiä ole varsinaisesti puolustusosaamisestaan tunnettu.
Draperillä ei Djurgården-peli mennyt oikein putkeen. Toisaalta puolustus sähläsi muutamassa maalissa oikein urakalla jättäen Draperin yksin tukholmalaisten kanssa. Vastustajan maalissa Gage otti monta huipputorjuntaa, joten kontrasti oli melkoinen. Färjestadia vastaan Tompalla sujuikin jo paremmin, vaikka osallistuikin muun joukkueen mukana toisen erän puolen välin koomaan. Vastakkaisessa päädyssä pelannut Mikael Gerden imuroi lahjakkaasti Viitaluoman 3-0 –maalin lähes nollakulmasta. Muutama muukin maali meni helpohkosti. Taitaa Sinuhe Wallinheimo saada ykkösveskarin postin Karlstadissa.
Puolustuksessa Söderholm jatkoi varmoja otteitaan, Kantor pelasi hyvin, kun ei tarvinnut enää leikkiä Z:taa oikean ollessa työpaikallaan. Marek oli hiukkasen näkymätön. Hedberg oli ok, kuten Ilmalassakin. Erityismainintana loistava vaihto FBK:ta vastaan, jossa Jörgen Jönsson sai tuta Niken taklauksen IFK:n maalin takana ja löysi itsensä ilman kypärää ja kiekkoa, jonka Hedberg toi vastustamattomasti hyökkäysalueelle ja parin syötön/reboundin jälkeen kiekko oli verkossa.
Pelit jättivät positiivisen tunteen pintaan. Varsinkin voitto Färjestadista on kovan luokan suoritus, sillä vastaavaa luistelua, mitä värmlantilaiset esittivät on harvoin nähty. Parin minuutin (tosin tehottomia) pyörityksiä IFK:n alueella nähtiin muutamaan otteeseen. Toisaalta IFK:n pelissä oli huomioitavaa, että omalta alueelta tultiin todella nopeasti hyökkäykseen ja ruotsalaispakeilla oli useasti suuria vaikeuksia pysyä mukana. Onko se sitten sitä paljon puhuttua nopeata suunnanmuutospeliä. Ruotsin viime kauden ylivoimaiseen mestariin se näytti ainakin tehoavan.
Ulkojääkiekollisista asioista sen verran, että täytyy kehua ystäväämme Å. Hanne Böögiä. Hän jaksoi useasti ilahduttaa meidän fanien elämää, josta me hänet äänekkäästi palkitsimmekin. Myöskään unohtaa ei sovi tuomaritarkkailijaa. Taitaa olla linjatuomaritausta, sillä pilkkiminen oli todellakin hallussa. Jalkapallo-ottelusta vielä, että voittajan on helppo hymyillä, varsinkin, jos voitto-osuma on lähtenyt omasta lapikkaasta. Miinuksia puolestaan VR:n ravintolavaunuhenkilökuntaan kuuluneelle täti-ihmiselle, jonka mielestä ei ollut sopivaa harrastaa korkealentoista yhteislaulantaa ravintelivaunussa. Ja Marko Jantuselle suosittelemme vähemmän kireää pipoa.
Loistava reissu, vaikka turun kautta jouduttiinkin matkustamaan!