Reilut puoli vuotta tuli ihmeteltyä Glenn Fallsin elämää. Kaupunki on väkiluvultaan noin Nastolan kokoa, mutta hyvin nopean matkan päässä New Yorkista. Mielestäni oisin voinut pelata hieman enemmänkin. Toisaalta kehitystä on ilmeisesti tullut. Varaustilaisuuden jälkeen minulle kerrottiin, että Philly pakistossa on noin 20 jätkää minun edellä. Tammikuun lopussa sain manageriltani, Keravalta, sekavan puhelun. Sen verran sain selvää, että minulla on tunti aikaa pakata kamani, koska pelaisin vielä samana iltana Flyersin kokoonpanossa Tampa Bayta vastaan.
Itse pelissä kunnostauduin ottamalla neljä kakkosta, liiasta mailankäytöstä. Tampan tehosentteri, tämä Diggler, aiheutti sen verran hankaluuksia siinä pelissä. Sen jälkeen istuin yhden pelin hodariostastolla, kunnes meinasin tukehtua nakkiin ja aiheutin paniikkitilanteen katsomossa. Kolme vanhusta tallaantui sairaalakuntoon kaaoksessa. Epäonnekseni se oli vielä kotipeli. Tämän jälkeen valmentaja on peluuttanut minua joka pelissä, koska "sinusta on on varmasti vähemmän vahinkoa jäällä"
Playoffeissa peliaikani väheni dramaattisesti. Ekalla kiekalla tuli Idän ykkönen Carolina Hurricanes vastaan. Menimme yllättäen jatkoon, mutta Buffalo oli liian kova. Pääsin tekemään avausmaalini Buffaloa vastaan. Lämäsin viivalta sumppuun, kiekko pomppasi Tyler Myersin munasyndien kautta jäähän, jään kautta ylärimaan ja rimasta Millerin takaraivoon ja siitä sisään. Huh sitä fiilistä, kun melkein 20 000 ihmistä huutaa kurkku suorana. Kyllä tää homma pitää alkaa ottaa tosissaan, lätkä on hieno laji.
Sain sellaista vinkkiä, että kesällä kantsii ettiä kämppä Philadelphian alueelta. Nyt hyvin ansaitulle lomalle, jotta jaksan syksyllä raastaa itelleni pelipaikan.
Ja sellasia terveisiä tutuille Suomeen, että jättäkäähän se mun missisisko, Inari "Kohumouho" Mouho, rauhaan.
Mouhoblogi - M.Mouho