Väkisin yrittämisen maku oli pelissä. Ensimmäinen erä oli hyvää kiekkoa, ja päästiinkin ansaitusti johtoon. Toinen erä alkoi hyvin, mutta sitten joku kaaliperhonen lipsahti maaliin, minkä jälkeen huomasi, että jengi on aivan lyöty. Takaraivoon hiipi ajatus, että me saatetaan hävitä tälle nimettömälle puukäsijoukkueelle.
Ässät oli avauserän jäljiltä luovuttaneen oloinen, mutta johtomaalin jälkeen näki, että usko palautui ja joukkue alkoi puolustamaan huolellisesti. Lopussa tuli odotetusti pari mokaa, mutta Tarasov piti pystyssä torjunnoillaan.
Päätöserään Lukko tuli ihan ok vaihteella, mutta Ässät puolusti tiiviisti eikä takaa-ajo enää ottanut tuulta alleen. Vika ero miekkailtiin pois alta ja lopussa pari kosmetiikkamaalia Ässille.
Kaiken kaikkiaan kuriton ja sekava esitys, josta ei ehkä Pospisilia lukuun ottamatta voi kukaan olla ylpeä. Näin käy toisinaan, kun pelissä ei ole rakennetta ja kärsivällisyyttä. Ässät hyökkäsi harvoin, mutta joka kerta kun he pääsivät sinisen yli, oli tuloksena joku ärhäkkä ylärimakuti tai Setäsen hapuilu. Lukko hallitsi pelin virtausta mutta ei päässyt vaarallisille paikoille kuin satunnaisesti. Yv oli heikkoa.