Nordiksella, paikanpäällä keskiviikkona. Mikäs sen kivempi paikka olisi viettää omaa syntymäpäivää?
Viisi penniä on hyvä paikka aloittaa työpäivän jälkeen, keski-ikäistyvien miesten peli-iltaa. Siellä on ihan hyvä hinta-laatusuhde, sekä myös oikein hyviä oluita (jos sellainen maistuu). Matkaa hallille on ehkä 300m. Joten aikaa ei siirtymiin tuhraannu liikaa.
Itse peliä voi seurata paineettomasti. Viimeaikaiset otteet kuvastavat hyvin tilannetta ja avaan niitä vähän seuraavassa.
Tilanne nyt vaan on se, että Lukon pelin katsominen on kuin Linnanmäen vuoristorata.
- Ensinnäkin se haisee vähän rautatielle, jonka tuoksu tuo mukanaan lapsuuden muistoja, kun kiskoilla metsän siimeksessä leikittiin.
- Hajuhan on kreosoottia, jonka sisältämät PAH yhdisteet voivat aiheuttaa jopa syöpää. Pelin katsominen on siis ihan täysin omalla vastuulla.
- Ylä- ja alamäkeä luvassa. Kiskot nitisee, natisee ja kolisee. Välillä mennään lujaa ja toisaalta mennään kuin mummo hangessa.
- Lämsä toimii jarrumiehenä. Ei ole varmuutta, tietääkö Tomi, kummin päin sitä keppiä kuuluu käyttää? Kaasu ja jarru voi mennä sekaisin.
- Kaljatiskille on pitkä jono, kuten vuoristorataankin. Hinnat vähän hirvittävät molemmissa paikoissa.
- Rasvaisen popparin tuoksu tunkeutuu joka paikkaan.
- HIFKin kuuluttaja on varmaan yhtä vanha, kuin Lintsin vuoristorata. Toimii kuitenkin säällä kuin säällä.
Jälkipelit sitten jossain, mutta ei kovin myöhään. Illan päätteeksi hotelliin koisaamaan, koska taksi maksaa kotiin niin pirun paljon. Aamulla brekun jälkeen viettämään vapaapäivää ja pitkää viikonloppua, sekä itsenäisyyspäivää.
Näillä mietteillä kohti keskiviikkona.