Lukko on nyt yhden voiton ja kolme pistettä rikkaampi, mutta eipä peli tosiaan ollut vauhdikasta viihdettä. Mutta en minä ainakaan tästä mitään Lukon murskavoittoa odottanutkaan, joten enpä voi sanoa olevani pettynytkään.
Alku oli semmoista tunnustelua, ja pari kertaa pääsi Pelicanskin Lukon alueelle pirteästi pörräämään, mutta noin kahdeksan minuutin pelin jälkeen Lukko sai dieselin käymään ja sen jälkeen pelattiinkin yhtä maalia. Lukolla oli lukuisia maalintekopaikkoja mutta vierasjoukkueen maalivahti Jaakko Suomalainen pääsi hyvin peliin mukaan ja oli itse varmuus napaten kaikki Lukon vedot jotka kohti tulivat, luvattoman pajon vetoja meni taas maalin ohi ja ylikin kyllä. Mutta paras maalintekopaikka oli Shayne Toporowskilla, joka näppärästi pyörähti laidan vieressä ja pääsi vapaasti nousemaan maalille, senkin Suomalainen torjui vaikka Topolla oli minusta jopa aikaa katsoa kun maalivahti meni jäihin. Eli paljon näistä Suomalaisen hyvistä torjunnoista menee myös Lukon piikkiin, varmoissa paikoissa ruvettiin leikittelemään ja monesti vielä haettiin sitä yhtä viimeistä syöttöäkin vaikka kenties laukaus olisi ollut parempi keino.
Toisen erän alussa Pelicans oli pelissä mukana hieman yli kolme minuuttia, ennen kuin Lukko otti ohjat käsiinsä. Maalintekopaikkoja oli vaikka millä mitalla mutta Suomalaisesta oli tulossa iso peikko Lukolle, jälleen tuli mieleen että ihan turhaa ne pojat tuolla kikkailevat sen sijaan että rupeaisivat pelaamaan. Lopuksi siinä hiukan ennen avausmaalia ylivoimapelissä Lukon laukauksetkin olivat jo niin onnettomia että järjestään ne kilpistyivät ensimmäiseen vastassa olevaan sinipaitaan. Ja oliko se taas Niskala joka tupeloi siinä ylivoiman lopussa Pelikaanin läpiajoon, onneksi Roloson torjui. Ja sitten kohta kun Pelicans tuli täyteen niin kiekko olikin jo maalissa, Gill veti siniseltä ja Porkka ohjasi maaliin.
Ei se kolmas eräkään aikakirjoihin minään huippujuttuna jää, sen verran kumminkin Lukko ryhdistäytyi että onnistui kahdesti maalin teossa. Niskala laukoi maalivahdin torjuman kiekon jonkun pompun kautta verkkoon ja Toporowski ohjasi taitavasti maila jalkojensa välissä kiekon Suomalaisen längistä verkkoon. Molemmat maalit tulivat ylivoimalla. Tässä kolmannessa erässä Lukolla ei oikeastaan noiden maalien lisäksi juuri huippupaikkoja ollutkaan, ja lopussa saikin sitten jännittää vaan sitä että pitääkö Roloson nollan? Ja pitihän se, helpostikin.
Muuta hyvää en nyt keksi kuin sen että Roloson piti nollan ja kukaan ei loukkaantunut, Siivonenkin selvisi siitä avauserän tällistään säikähdyksellä. Joku siinä ihmetteli miksi porukka taputtaa vaikka kaveri loukkaantuu, piti oikein valaista asiaa miehelle että se taputus tarkoittaa sitä että kaveri ei loukannut pahasti itseään kun omin avuin jäästä nousee ja luistelee vaihtoon.
Kovin oli surffailevalla tuulella Lukko siis. Larouchen ketju oli pirtein, mutta mitäpä sitä toisaalta turhaan reuhoamaan kun vähempikin riittää. Ja kyllähän tämäkin parituntinen kai yhdestä treenikerrasta käy jollei muusta.
Pelicansin eväät on syöty. Vaikkei joukkue nyt koskaan Raumalla mitään taitavaa kiekkoa ole pelannut, niin ei se kyllä näin surkea minusta ennen ole ollut. Nyt ei onnistunut mikään: yleensä Pelicans on pelannut murhaavaa ylivoimaa Raumalla, nyt ei toiminut, kuten ei toiminut alivoimakaan. Lukko teki kaksi ylivoimamaalia, ja purkukiekot jäivät järjestään Lukolle ennen siniviivan ylitystä, niin alivoimalla kuin tasakentällisinkin. Jaakko Suomalainen on kyllä hyvä maalivahti, ainoa Pelicansin pelaaja joka kannattaa nimeltä mainita.
Semmoista. Huomenna Lukko saa vetää toisen parituntisen samaa tahtia, sillä mitään panosta ei HIFK-pelissä enää ole. Kun vaan ei tulisi siinäkään pelissä mitään loukkaantumisia.
