Meinasi siinä vaan sitten käydä niin kuin pelkäsin, mutta onneksi Lukolla on jo nyt sen verran rutiinia että nämä pakkopullat haukataan, vaikka sitten nikotellenkin. Ei tästä pelistä kyllä paljon ole jälkipolville kerrottavaa.
Avauserässä Lukko oli ylivoimainen. En muista koskaan ennen vastustajan olleen näin pahasti alakynnessä kuin Pelicans oli ensimmäisen 20-minuuttisen aikana. Lukko olisi huolellisemmalla maalineduspelaamisella tehnyt hyvinkin 5 maalia, mutta osansa siihen että erä oli maaliton oli myös Kalle Grahnilla, joka tänään oli mielestäni kaukalon paras ja näkyvin sekä vakuuttavin pelaaja. Sitä siinä erän aikana puheltiin, ettei jääkoneen kannata siellä Jokelan päädyssä paljon kääntymässä käydä, mutta erän lopussa Pelicans sentään ylivoimalla pääsi yli keskiviivan, minkäänlaisesta ylivoimapelistä ei voi puhua. Mutta jääkiekko on tämmöistä peliä, yksi Lukon maalipaikka katsottiin jo avauserässä videolta, eikä se maali ollut, vaan Kalle Grahn nappasi kiekon upeasti hanskaansa. Vaikka sitähän siinä katsottiin, että nappasiko Grahn sen maalin sisältä.
Toinen erä on aina Lukolle heikko, ja samanlaista hidasta Batistini-kävelyä se erä nytkin oli. Pelicans oli hiukan muuttanut taktiikkaa toiseen erään ja se näkyi yllättävän Lukon, ja hienolla vippauksella Tommi Hannus sen maalinsa tekikin. Pelicansin 2-0 -johtokin pari minuuttia avausmaalin jälkeen oli lähellä, mutta sen ruuhkan Ana selvitti pakkien avustuksella. Muuta vaarallista tilannetta Pelicans ei sitten erän aikana saanutkaan, Lukko ryhdistäytyi sen verran että otti taas ohjat käsiinsä mutta toistuvasti hakkasi päätään Grahnin muuriin. Aikamoista seisoskelua se Lukon peli oli, ja vaikka Grahn hyvin torjuikin, niin melko lailla hyvin hän ne vedot näki.
Topi Lehtosen maalille hän ei mitään voinut. Tähtinen voitti aloituksen, Saarela kaivoi kiekon, pyörähti laidan vieressä ja syötti Topille jonka suoraan syötöstä lähtenyt lämäri upposi poikittaisliikkeessä olleen Kallen taakse. Muuta mainittavaa erässä ei tapahtunutkaan kuin se että Grahn jatkoi hyviä torjuntojaan.
Kolmanteen erään tuli sitten sisuuntunut Lukko. Joni Yli-Torkko oli lähellä avata maalitilinsä mutta laukaus kilahti yläputkeen. Se Sami Torkin voittomaaliksi katsottu tilanne olisi hyvä nähdä uudestaan. Minun paikaltani katsottuna voin olla aivan varma siitä että kiekko ei maalissa käynyt ainakaan silloin kun Sami siitä maalin edestä sen nosti, mutta sitä en tiedä että putosiko se kiekko maaliin tai työnsikö Grahn sen itse sinne, maalivahdin suojukset nimittäin estivät näkyvyyden. Mutta siitä menen vaikka valalle että Torkki nosti ensin kiekon yläputkeen. Kuinka muut tilanteen näkivät?
Kai se kiekko kumminkin jossain vaiheessa maaliviivan ylitti, sillä Rantala hyväksyi maalin katsottuaan videolta tilanteen. Tätä vartenhan nuo videot ovat siellä katossa.
Odotin Lukon lyövän heti perään kolmannen maalin, mikä olisi ollut Pelicansin kuolinisku, mutta aina oli Grahn tiellä vaikka kiekko pomppi maalille milloin mistäkin kulmasta ja päädystä. Pelicansilla taisi olla kolmannessa erässä yksi maalintekopaikka jonka Jokela torjui, ja lopussa Jeff Ulmer napautti kiekon tyhjään maaliin kun Pelicansin pakki ei ylettynyt laidasta ponnahtaneeseen kiekkoon mailallaan.
Voitto ja kaksi pistettä ovat tärkeimmät. Mielestäni Lukon luistin kyllä varsinkin avauserässä ja kolmannessa erässä liikkui huomattavasti liukkaammin kuin keskiviikon pelissä, mutta nyt oli vaan huippuottelun pelaava maalivahti vastassa.
Minun mielestäni Lukon näkyvin osa oli jälleen Hancockin johtama kanukkiketju. Tehottomuus vaan vaivasi. Myös Tähtiset pelasivat hyvin, tekiväthän he Lukon kaksi ensimmäistä maalia. Jokela maalissa pääsi helpolla, tilastoihin merkittiin peräti 10 torjuntaa, mutta siihen on varmaan laskettu kaikki purku- ja rännikiekkojen pysäyttämisetkin mukaan.
Mielenkiintoisin pelaaja eli Joni Yli-Torkko pääsi toisessa erässä Janne Siivosen tilalle, ja heti ensimmäisessä vaihdossa Tore yritti kunnon tööttiä. Veti vaan puoliksi ohi. Kolmannessa erässä hän pelasi ykkösketjussa Joe Pojan paikalla ja kilautti yläputkea, ja sai lopussa syötön Ulmerin maaliin. Ihan hyvä ensiesiintyminen minun mielestäni.
Janne Niskalaa ei nyt sitten palkittu, vaan Mikko Purontakanen sai vakuuttavimman pelaajan tittelin. Olisin minä senkin suonut kyllä Pelicansin Grahnille, mutta hyvä näinkin.
Pelicansista näkyvin siis oli ilmanmuuta Kalle Grahn. Yksi parhaimmista vierasjoukkueen maalivahdeista joka tällä kaudella on Äijänsuolla vieraillut. Muuten vierasjoukkue oli sen verran pahasti alakynnessä ettei muusta joukkueesta oikein ketään voi toisen yli nostaa.
Päätuomari Aleksi Rantala selvisi tehtävästään ihan hyvin, vaikka jäähyt jakautuivat aika kummallisesti: Lukko 1 jäähy, Pelicans 9 jäähyä.
Semmosta.