Aika niputtaa mennyt kausi tekstille.
Kun avauskiekko 14.9 Raumalla tippui kauden 2018-2019 jäälle, niin kokoonpanomme näytti seuraavaa.
Keränen-Ilomäki-Gordon
DeFazio-Laakso-Danforth
Nyman-Liedes-Koivisto
Koivistoinen-Vidgren-M.Petman
Niskala-Krejcik
Ahonen-Sevänen
Marttinen-Auk
Reunanen
Setänen
Lehtinen
Takana äärimmäisen vaikea viimekausi Lukolta, osaksi loukkaantumisten vuoksi, aivan uuden pelitavan omaksumisen takia, uuden valmentajan uudet kuviot sekä lähes katastrofaalinen edelliskausi Vuoren/Heikkilän alaisuudessa.
Harjoituskauden pelit eivät nekään sitä suurta luottamusta ehtineet varmaan suurimmassa osassa kannattajissa nostaa ja mieleen jäikin oikeastaan vain erittäin liukas Kanadalainen, joka pääsi tekopaikoille vaihto toisensa jälkeen, mutta palkinto jäi uupumaan. Toinen Kanadasta saapunut nuori pelaaja, Linus Nyman pelasi lupauksia herättävät harjoituspelit, juurikin Danforthin kanssa. Kauden kynnykselle saimme vuokramiehen Linköpingistä, Andrew Gordonin, jonka tarkoitus oli paikata Vahalahtea, jonka paluuaikataulusta ei ollut mitään tietoa.
Runkosarjan 4 ensimmäistä peliä tuli turpaan ja pisteitäkin oli kertynyt murheelliset yksi, kunnes 26.9 tapahtui käänteentekevä ja yksi kauden suurimmista asioista. Tampereelle lähdettiin Tapparaa vastaan nuorella joukkueella ja kotiin jätettiin niin Niskala kuin Marttinenkin ja päätettiin antaa reilu mahdollisuus nuorelle puolustukselle. Kaikkien yllätykseski Lukko kyseisen pelin voittikin 3-4, Lehtinen maalissa, Sevänen tehden tehot 1+1 ja Linus Nyman uransa ensimmäisellä liiga maalillaan. Voittavaa kokoonpanoa ei vaihdettu ja Lukko jatkoi voittojen tiellä seuraavaksi Vaasassa. Andrew Gordonin 7 pelin laina loppui Kärppä peliin ja tässä täytyy erikseen mies mainita. 7 peliä 2+3 ja aivan mieletön joukkuepelaaja, vaikka olikin vain "laina" ja olisi voinut hakea vain pelituntuman ja häipyä vähin äänin pois. Sen sijaan mies oli aidosti onnellinen Lukon voittaessa ja tuuletteli maaleja muiden pelaajien kanssa, kuin olisi ratkaistu juuri playoff sarja. Vähän ounasteltiin, että ikävä tulee miestä kun lähtee ja kyllähän ikävä tulikin. Tämänkaltaisia vahvistuksia Lukko tarvitsee ja kukaties jos Gordon Lukkoon vielä tulisikin joskus koko kauden sopimuksella.
Kauden alku oli kaikenkaikkiaan vaikeaa, vaikka Tappara ja Sport pelit vähän suurimpia henkisiä lukkoja joukkueessa avoi. Peliesitykset ailahtelivat ja tilastoissa mentiin voitto, tappio, voitto, tappio menetelmällä. Luonnollisesti pitkäjänteiset Raumalaiset tässä kohtaa vaativat Virran päätä jo pölkylle, mutta kun Lukon organisaation suurin nimi on Kalle Sahlstedt, niin tietenkään näin ei tapahtunut, vaan Virralle annettiin koko organisaation täysi tuki ja työrauha omalle työlleen.
Parhaimmillaan/pahimmillaanhan me oltiin marraskuun lopulla sijalla 13(?),kunnes räjähti ja Lukko pelasi lähes sensaatiomaisesti ja voitti 9 ottelua putkeen, kaataen mm. TPS:n ja Tapparan sekä Kerhon että Pelicansin vieraskentillä. Voittoputki alkoi ottelusta seuraa vastaan, jossa nähtiin yksi liigakauden sykähdyttävimmistä hetkistä, kun Lukon maalivahti Lassi Lehtinen laittoi kiekon rysään toisena maalivahtina koko liigahistorian aikana. Voittoputki joka alkoi Raumalla, päättyi myös Raumalla ja päättyi myös juuri samaa joukkuetta vastaan, josta se alkoi eli Turun Palloseuraa vastaan.
9 ottelun voittoputki takasi Lukolle aidon taistelun suorasta pudotuspelipaikasta, jota viimeiseen otteluun saakka saimmekin jännätä, vaikka harmillisesti lopulta tipuimme seitsemänneksi, osaksi surkeiden otteiden takia liigan häntäpään (Ässät, Jukurit, Kookoo) joukkueita vastaan. Tämä kuvastikin hieman Lukon kautta, joissa voidaan pelata aivan ilmiömäinen jääkiekko ottelu ja seuraavassa taas olla täysin jumissa ja hävitä murskalukemin. Kuitenkin kun muistaa, että joukkueemme tällä kaudella oli äärimmäisen nuori ja kokematon, eikä oikeastaan ketään ole vielä saavuttanut ihmeitä, niin niitä ailahtelevia otteita tulee, joskin tässä on iso asia parannettavaksi ensikaudeksi, ettei niitä tulisi niin paljon. Jokaista tiistai Jukuri peliä ei voida voittaa ja se täytyy kaikkien ymmärtää. Liigassa, jääkiekossa tai urheilussa ylipäätään ei ole olemassa ns. varmaa peliä, missä lopputuloksen tulee olla selvä ennen ensivihellystä. Tästä esimerkkinä voisi toimia vaikka, kuinka suuressa ja mahtavassa kolmi kirjaimisessa liigassa ylivertainen Tampa Bay otti käkättimeen 7-1 Arizonalta, joka oli silloin täysi vitsi koko sarjassa. Eli niitä ohipelejä tulee jopa parhaille joukkueille, niinkuin vaikka ehkä kaikkien paremmin varmaan muistettava ottelu Kärppiä vastaan, joka päättyi Lukon 8-1 voittoon.
Kaiken kaikkiaan runkosarjasta jäi lopuksi ihan positiivinen maku, vaikkakin viimeiset 4 ottelua jättikin hampaankoloon. Syitä ja seurauksia sulamiseen kuuden parhaan joukosta on turha hakea, vaan niinkuin Virtakin kauden mittaan on sanonut, pisteistä on maksettu välillä kovakin hinta ja ehkä viimeiset otteet veivät niin kotiedun ja suoran paikan Lukolta. Mutta ihmisiä kaikki tässä ollaan, niin pelaajatkin joille varmasti jäi hampaankoloon ja näytön haluja loppukauden otteista.
Joukkue pysyi melko yhtenäisenä ja suuria muutoksia ei nähty, kuin valitettavalla Vahalahden peliuran lopettamis ilmoituksella. Terveenä ollessa VV olisi ollut Lukolle vieläkin kultaakin kalliimpi pelaaja, varsinkin ylivoimalla ja joukkueen henkisenä johtajana omalla tekemisellään. Jyri Marttinen sekä Lauri Tukonen lähtivät Lukosta, ensin mainittu lähinnä sen takia kun nuoret pistivät vilkun päälle ja tulivat ohi niin oikealta kuin vasemmalta. Tukosen ura päättyi Lukossa surullisesti ja olisi toivonut Laurille parempaa uran loppua Raumalla, kuin siksi miksi se jäi. Nyt maksettiin kovaa hintaa niin pelaajabudjetissa kuin pelaajan itsensä päänsisällä, menneiden aikojen valintojen tähden. Sisään tulivat isoon rooliin Sopanen ja nuoreksi lupaavaksi pelaajaksi Miska Kukkonen. Tehoiden puolesta Vilin voi sanoneen ainakin osaksi ottaneen paikkansa, vaikka omaan silmään sitä jotain jäi puuttumaan, että optiovuodet lunastaisin. Toki Pekka ja Kalle näkevät asioita sitten 99% laajemmin, kun joukkueen kanssa päivittäin ovat tekemisissä, niin oli päätös jatkosta mikä tahansa, uskon sen olevan oikea. Kukkosen pelaaminen toi mieleen viimekauden Reunasen, välillä aivan hukassa välillä hyviä otteita. Tuleva kausi näyttänee miehen todellisen tason ja sen onko Miska hiomaton timantti vai katinkultaa.
Pudotuspeleissä Lukko tiputti Dufvan Jypin otteluvoitoin 2-1, eikä ole mitenkään vääryys sanoa oikean joukkueen menneen jatkoon. Lukko oli kuitenkin niin paljon parempi ja nälkäisempi jokaisella osa-alueella kuin Jyp, joka oli kauden loppuun "vielä kerran pojat" hengessä mukana. Mutta niin se viimekauden kestomenestyjäkin tippui ehkä sille tulevaisuuden menestyjälle. Tappara sarjasta ei tarvitse suurempia analyysejä tehdä. Tilastollisesti pelit olivat maalin pelejä kaikki, mutta totuus on että Tappara vei kaikkia pelejä juuri miten halusi ja Lukko vikisi vieressä. Syyttä suotta ei Tampereen ylpeys ole 6(!) kertaan putkeen ollut finaaleissa. 4-0 on karut, mutta oikeudenmukaiset lukemat tästä sarjasta. Nuori joukkue sai kuitenkin äärimmäisen tärkeää oppia yhdeltä parhaalta seuralta 2000-luvulla, miksi ja miten menestytään ja mitä se pudotuspeleissä vaatii. Pitkä on matka maalin tappiosta, maalin voittoon, mutta tämänkauden joukkueen potentiaali ja tulos olivat tässä, enkä usko että parempaan olisi pystytty, kun niin paljon parempi Tappara oli.
Summasummaarum. Puhutaan paljon väli kausista, kun menestystä ei tule. En missään nimessä näe kautta 18-19 yhtään välikautena, vaikka miten sitä tutkailisin. Tämä oli kausi kun rakennettiin pohjaa tulevalle ja otettiin järkyttäviä harppauksia eteenpäin, kohti menestyvää jääkiekko joukkuetta. Asioiden täydellinen tekeminen erillä tavalla kuin ennen, palautti uskottavuutta ja avasi toivottavasti monelle silmiä Lukosta varteenotettava seurana/menestyjää tulevaisuudessa, missä kaikki parhaat vuodet ovat edessäpäin.
Ranskalaisilla muutamat.
+ Nuorten pelaajien peliotteet.
+ Danforth, Reunanen & Heinola. Kauden 3 parasta pelajaa Lukosta, vaikka muitakin löi läpi.
+ Lukon someviestintä! Huikeaa parannusta.
@1936 keep up the good work.
+ Pelitapa ja peliotteet paranivat kauden mittaan, kuin sika juoksuaan.
- B2B pelit vieläkin vaikeita.
- YV surkeaa, johon täytyy saada parannusta.
- Läpsyttimet yhdessä pelissä. Miksi?
- Vieläkin liian paljon ailahtelevia otteita, pelin sisällä kuin pelien välissä.
Kiitos kaudesta 2018-2019.