Yllättävän hyvinhän tuo Lukon viime kauden jengi on kasassa. Pienillä viilauksilla pelaajiston suhteen mennään eteenpäin, joten olettaisin henkisen tilan joukkueessa edelleenkin kärsivän tuosta viime kaudesta. Voittamaan pitää oppia ja itsetunto pitää rakentaa peli kerrallaan uudestaan. Olisi ollut huolestuttavampaa, jos Lukon peli olisi ollut tässä kohtaa valmista.
Erityisesti vanhalla köörillä todennäköisesti menee hetki tottua Virran pelikirjaan, mutta olihan tuo hienoa nähdä, että Lukkokin joskus hyökkää pitkään. Oon tottunut viime kausilla aivan liikaa näkemään Lukkoa, jolla ei riitä uskallus minkäänlaiseen kiekolliseen peliin ja pelaavat sellaista vanhanaikaista harppuunakiekkoa, josta on oikeasti päästävä pois. Vastaus on liike ja rohkeus - rohkeutta pitää olla pelata sitä peliä toisella tavalla. Olisi erikoista, jos vanhemmat pelaajat ostaisivat näin radikaalin ajattelumuutoksen päivässä - Kari Heikkilä kuitenkin viimeisin valmentaja.
Lukko ei ole ollut kovin pitkäjänteinen näiden valintojen suhteen: ensin kiskottiin Dufvan johdolla 4 kautta aivan täydellistä pystysuunnan kiekkoa, sitten puolikas kausi riitti maltti antaa uuden valmentajan kiekollistaa pelitapaa kunnes palattiin takaisin vanhoihin oppeihin Heikkilän johdolla. Virran onnistuminen Lukossa vaatii malttia & malttia ja vielä kerran malttia. Päivässä tuota pelitapaa ei päivitetä, mutta hyviä aihioita oli. Lukon epärytminen puskeminen loisti poissaolollaan.