Eli nyt kun tätä brändi -keskustelua on käyty siellä sun täällä, niin minkälainen ulkoasu joukkueelle on pitkässä juoksussa?
Entä minkä sinä haluaisit olevan joukkueen brändin?
Heti tähän sitten heitän omat mielikuvani kiinnostavasta joukkueesta.
Lukko on ollut iät kaiket rannikon joukkue, jossa ei olla ihan rantaruotsalaisten tasolla (IFK) kielellisestikään. Nyt on edustus, A-juniorit ja vielä b- juniorit, jotka onnistuvat. C:lläkään ei ole mennyt kovin huonosti. Tosiasia on se, että jos saadaan nämä 4 korkeimmalla tasolla pelaavaa joukkuetta pysymään myös siellä, tuo se pitkässä juoksussa paljon hyvää. Valmennus on jo nyt kohtalaisen hyvää, eikä "vahikoja" ole enää syntynyt (laitettu joku kyvytön valmentamaan).
Kun katson nyt tekstarista sarjataulukkoa niin A:ssa ollaan 7. kahden pisteen päässä johtajasta (Kärpät). B.ssä länsilohkon toisena 2 pistettä kärjestä(Ässät). Iso tekijä on sukupolvi, niitä tulee muutaman vuoden sykleissä, jolloin joukossa on poikkeuksellista lahjakkuutta. Tätä saadaan paljon parannettua ammattitaitoisella valmennuksella, johon pitää löytää halua ja intohimoa.
Edustus: Tihon aikana rakennettiin ilme hurjasta kotijoukkueesta ja ellen väärin muista niin kotona Lukko hävisi 4 kertaa, kun taas vieraissa meni vähän niin ja näin. Joukkue oli kuin täynnä virtaa luistellessaan kentälle. Yleisö tykkäsi ja hakkasi käsiään yhteen jo monta minuuttia ennen kentälletuloa. Sellaista ei ole koettu vähään aikaan. En lähde nyt kultaamaan muistoja vaan, siinä olisi ollut paikka jatkaa tätä kovan kotijoukkueen mainetta ja rakentaa siten hyvä pohja hallin täyteen myymiselle. Kiekko lyötiin päätyyn ja nelonen pommitti kaikkea liikkuvaa, Petteri Lotila tässä suurimpana sankarina.
Nyt taas ei ole toimivaan konseptia, jolla saataisiin porukka hereille niin katsomossa kuin kentälläkään. Välissä oli varmaa peruskiekkoa peluuttava Tukka ja äijämäisyyttä odottava Ika, joka sitten nosteli junnuja miesten tasolle.
Mitä minä haluaisin? Haluaisin, että saataisiin koko hommaan tekemisen meininkiä! Johdosta lähtien toimiminen olisi ammattimaista, eikä täysiä keltanokkia palkattaisi yksinään vastaamaan asioista. Näin ilmeisesti on hyvin pitkälle toimittukin, mutta myös ammattitaitoa tarvitaan enemmän kuin esim. Jokereissa! Pienen seuran pitää keksiä, kuinka ohitella isompia.
Tosiasia on se, että näitä Toni Koivistoja ei tule organisaatioon mikäli junnut tahkoavat divareissa, eli on ensiarvoisen tärkeää pitää joukkueet huipulla, jolloin pienestä materiaalista koostuva, kilpailukykyinen, oman kylän porukka täydentyy hyvillä pelaajilla.
Pelityyli: HPK:lla on sellainen, IFK:lla on yritystä olla Suomen kovin joukkue, Kärpät: pohjoisesta tuleva taitava joukkue.
Mikä Lukolla on? Itse tietenkin haluaisin sen olevan se fyysisesti kovaa taklaava joukkue, joka ei anna periksi ja häviää saappaat jalassa. Itseluottamus! Sitä täytyy olla, kuten näillä Lammassaareilla ja Niskaloilla oli välillä liiankin kanssa, mutta jos ei yritä, ei voi onnistua. Omat pojat on hieno periaate, mutta niistä pitäisi saada koostua 75-85 % joukkueesta, jotta voitaisiin sanoa joukkueen koostuvan "täysin" omista pojista.
Ketä sitten olisi näitä omia poikia? No ne jotka tulevat sinne B ja A-junnuihin ja pelaamalla taistelevat oman paikkansa auringossa.
Junnuvalmentajilla on erittäin suuri vastuu olematta pilaamatta itseluottamuksen luovaa puolta. Kuinka se sitten onnistuu niin jos sen tietäisin täysin, en varmaankaan kovin useasti kirjoittelisi Jatkoaikaan vaan viheltelisin pilliin kaukalon reunalla:)
Entä minkä sinä haluaisit olevan joukkueen brändin?
Heti tähän sitten heitän omat mielikuvani kiinnostavasta joukkueesta.
Lukko on ollut iät kaiket rannikon joukkue, jossa ei olla ihan rantaruotsalaisten tasolla (IFK) kielellisestikään. Nyt on edustus, A-juniorit ja vielä b- juniorit, jotka onnistuvat. C:lläkään ei ole mennyt kovin huonosti. Tosiasia on se, että jos saadaan nämä 4 korkeimmalla tasolla pelaavaa joukkuetta pysymään myös siellä, tuo se pitkässä juoksussa paljon hyvää. Valmennus on jo nyt kohtalaisen hyvää, eikä "vahikoja" ole enää syntynyt (laitettu joku kyvytön valmentamaan).
Kun katson nyt tekstarista sarjataulukkoa niin A:ssa ollaan 7. kahden pisteen päässä johtajasta (Kärpät). B.ssä länsilohkon toisena 2 pistettä kärjestä(Ässät). Iso tekijä on sukupolvi, niitä tulee muutaman vuoden sykleissä, jolloin joukossa on poikkeuksellista lahjakkuutta. Tätä saadaan paljon parannettua ammattitaitoisella valmennuksella, johon pitää löytää halua ja intohimoa.
Edustus: Tihon aikana rakennettiin ilme hurjasta kotijoukkueesta ja ellen väärin muista niin kotona Lukko hävisi 4 kertaa, kun taas vieraissa meni vähän niin ja näin. Joukkue oli kuin täynnä virtaa luistellessaan kentälle. Yleisö tykkäsi ja hakkasi käsiään yhteen jo monta minuuttia ennen kentälletuloa. Sellaista ei ole koettu vähään aikaan. En lähde nyt kultaamaan muistoja vaan, siinä olisi ollut paikka jatkaa tätä kovan kotijoukkueen mainetta ja rakentaa siten hyvä pohja hallin täyteen myymiselle. Kiekko lyötiin päätyyn ja nelonen pommitti kaikkea liikkuvaa, Petteri Lotila tässä suurimpana sankarina.
Nyt taas ei ole toimivaan konseptia, jolla saataisiin porukka hereille niin katsomossa kuin kentälläkään. Välissä oli varmaa peruskiekkoa peluuttava Tukka ja äijämäisyyttä odottava Ika, joka sitten nosteli junnuja miesten tasolle.
Mitä minä haluaisin? Haluaisin, että saataisiin koko hommaan tekemisen meininkiä! Johdosta lähtien toimiminen olisi ammattimaista, eikä täysiä keltanokkia palkattaisi yksinään vastaamaan asioista. Näin ilmeisesti on hyvin pitkälle toimittukin, mutta myös ammattitaitoa tarvitaan enemmän kuin esim. Jokereissa! Pienen seuran pitää keksiä, kuinka ohitella isompia.
Tosiasia on se, että näitä Toni Koivistoja ei tule organisaatioon mikäli junnut tahkoavat divareissa, eli on ensiarvoisen tärkeää pitää joukkueet huipulla, jolloin pienestä materiaalista koostuva, kilpailukykyinen, oman kylän porukka täydentyy hyvillä pelaajilla.
Pelityyli: HPK:lla on sellainen, IFK:lla on yritystä olla Suomen kovin joukkue, Kärpät: pohjoisesta tuleva taitava joukkue.
Mikä Lukolla on? Itse tietenkin haluaisin sen olevan se fyysisesti kovaa taklaava joukkue, joka ei anna periksi ja häviää saappaat jalassa. Itseluottamus! Sitä täytyy olla, kuten näillä Lammassaareilla ja Niskaloilla oli välillä liiankin kanssa, mutta jos ei yritä, ei voi onnistua. Omat pojat on hieno periaate, mutta niistä pitäisi saada koostua 75-85 % joukkueesta, jotta voitaisiin sanoa joukkueen koostuvan "täysin" omista pojista.
Ketä sitten olisi näitä omia poikia? No ne jotka tulevat sinne B ja A-junnuihin ja pelaamalla taistelevat oman paikkansa auringossa.
Junnuvalmentajilla on erittäin suuri vastuu olematta pilaamatta itseluottamuksen luovaa puolta. Kuinka se sitten onnistuu niin jos sen tietäisin täysin, en varmaankaan kovin useasti kirjoittelisi Jatkoaikaan vaan viheltelisin pilliin kaukalon reunalla:)