No juu. Hienon voiton Lukko otti, mutta olisivathan nuo numerot voineet olla toisenlaisetkin ilman molemmissa päissä pelanneita hyviä kassareita.
Rolosonin peli oli jotain sellaista mitä en muista Äijänsuolla nähneeni koskaan ennen, vaikka Hannu Siivosesta Petri Vehaseen saakka noita maalivahteja on tullut katsottua ja välillä siellä on ollut jos jonkinlaista ulkomaanelävää. Hyvin Roloson pelasi, kertakaikkiaan loistavasti joten voitosta Lukon miehet saavat kyllä kassariaan kiitellä.
Huonosti ei suinkaan pelannut Wiikmankaan HPK:n maalilla, omalta osaltaan hän esti Lukon isomman voiton.
Avauserä alkoi samaan malliin kuin HPK-pelit ennenkin, eli Lukko oli kuin täi tervassa ja HPK tuli helvetinmoisella kiireellä alussa. Kun kuusi minuuttia oli taulussa, Lukko oli jo kaksi varsin mottipäistä jäähyä kärsinyt. Tosin mielestäni noiden kahden ensimmäisen jäähyn aikana ei HPK vielä mitään vaarallista aikaan saanut Röllin maalilla, vaikka kiekko kivasti kulkikin.
Ensimmäiset 10 minuuttia tuota pyöritystä kesti, sitten Lukko pääsi ylivoimalle ja alkoi myös saada painetta Wiikmanin maalille. Hyvin poika kuitenkin hommansa hoiti, vaikka ajoittain kiekko lähellä pomppikin Lukon pyörittäessä.
Toinen erä oli Lukon suvereenia hallintaa oikeastaan erän muutamaa viimeistä minuuttia lukuunottamatta. Tässä erässä oikeastaan Roloson joutui sitten ne ensimmäiset ns. haamukoppinsa esittämään, huippuna Kerhon #22:n kudin poimiminen helpon näköisesti hanskaansa. Samoin Wiikman toisessa päässä teki yhden Lukon "varman maalin" tyhjäksi, kun nappasi oliko se nyt Larouchen tai Toporowskin nousun maalille.
Avausmaali oli hieno. Toni Koivisto sai puolittain heittäytymällä syötettyä kiekon Stevie Wonderille, joka vaikeasta asennosta nosti rystyltä kiekon maaliin. 2-0 tasan kolme minuuttia avausmaalin jälkeen tuli ylivoimalla, kun Sami Torkki tälläsi oikein kunnolla yläkulmaan suoraan Tomi Pettisen tarjoamasta vastapallosta. Erän lopulla alkoi näyttää siltä että Lukon puolustus aukeaa hiukan liian helposti, mutta Roloson kesti.
Kolmas erä sujui oikeastaan HPK:n hallinnassa alusta saakka, mutta tiukille Lukko joutui kun päätuomari Toivola passitti sekä jäähykuningas Tähtisen että Shayne Toporowski peräkkäin kakkoselle, onneksi Roloson esitti tällöinkin pari todella komeaa torjuntaa. Lopussa sitten Porkka ratkaisi pelin Erik Hämäläisen passista, ja loppuajan Lukko ylivoimastaan huolimatta kulutti kellosta minuutteja pois jotta Rolosonin nolla säilyisi. Ja säilyihän se.
Roloson oli ottelun suurin tähti, siitä ei epäilystäkään. Hyvin pelasi myös Larouchen johtama ykkönen, ja varsinkin siinä Toni Koivisto. Kuten ennenkin on todettu, niin ei Tonin paikka ole missään kolmos- tai nelosketjussa, onneksi sen on Rautakorpikin huomannut, ja onneksi Toni myös palkitsee saamansa luottamuksen. Shayne Toporowski mussutti kympin itselleen, lienee johtunut siitä kun joku mustapaita löi häntä mailalla niskaan eikä tuomari noteerannut sitä. Saatuaan sitten itse vähän ajan päästä jäähyn hän kai kyseli tuomarilta opaskoiran terveydentilaa.
Oliko kymppi muuten Topolle jo kauden kolmas? Minusta oli, ja jos pitää paikkansa niin sehän tietää valitettavasti pelikieltoa ja tällöin olisi Jyväskylään lähdettäessä jo ykkösketju valmiiksi rikki.
Pasi Saarela ei nyt tänään oikein onnistunut, kovasti Pasille nytkin vetopaikkoja ylivoimassa pelattiin mutta sitä on nyt tottunut Pasilta odottamaan niin paljon että tämmöinen rutiinisuorituskin tuntuu heikolta. Sami Torkki oli kakkosketjun pirtein, ja oikeastaan hyökkäyksessä yhdessä Larouchen ja Koiviston kanssa parhaiten esillä.
Kolmosesta erottui edukseen kovaa taklannut Joni Yli-Torkko, johon Mäkiahon käämit näyttivät totaalisesti toisessa erässä palavan.
Myös nelosketju oli pirteä, Juhamatti Yli-Junnila pyöritti nytkin peliä näyttävästi ja kikkaili kulmissa, mutta sieltä ei valitettavasti maaleja kovin usein tehdä.
Puolustajat antoivat käsittämättömän paljon lahjoja HPK:lle. Näissä tilanteissa huippumaalivahdin ja tavallisen SM-liigavahdin ero tulee hyvin esille, Roloson ei antautunut kertaakaan vaikka välillä näytti jo että kiekko menee väkisin maaliin.
Tuomari Toivola antoi välillä ihmeellisiä jäähyjä, välillä taas ei. Varsinkin nuo muutamat poikittaiset mailat Lukkolaisten niskaan ja selkään sekä Josh Holdenin koukkimiset jäivät näin värillisten lasien läpi katsottuna huomioimatta Toivolalta, mutta uskalsi hän sitten sentään lopussa antaa jäähyjä Kerholle, kun nämä turhautuivat.
Sitten yhdestä tilanteesta haluaisin kirjoittaa, ja kirjoitankin. Oli tulossa HPK:lle jäähy, HPK:n pakki ottaa kiekon ja selvästi tuomarin vihellyksen jälkeen hän vetää kiekon katsomoon. Ei tosin mitenkään kovaa eikä suoraan kenenkään kupoliin, vaan vinottain semmoinen ropelikiekko enkä nähnyt osuikokaan se kehenkään, mutta sitä minä ihmettelen ettei näihin puututa. Minusta kumminkin on hiukan eri asia se, jos vihellyksen jälkeen lyö kiekon maaliin kuin se että sen lyö katsojien joukkoon. Ensinmainituista tulee 10-minuuttisia, mm. viime kaudella Niskalalle, mutta enpä muista noista katsomoon lyömisistä sellaista tulleen, ja tässähän pitää muistaa se että peli oli jo poikki, kun pakki sen kiekon laukoi. Tokihan pakki siinä kävi heiluttelemassa katsomoon päin, mutta ei se minusta tekoa tekemättömäksi tee. Onneksi kukaan ei siellä kai loukannut itseään.
Eli yhtä hyvin tuommoisen voisi kympillä palkita kuin senkin että vihellyksen jälkeen kiekon maaliin laukoo.
No, se siitä.