Aikamoista kohellusta
Mulla on takana huono päivä. Heti aamulla tuli riitaa vääpelin kanssa, töissä meni kaikki päin vihtua ja kun iltapäivällä tulin kotiin niin sama saakelin räpätys jatkui taas.
Kaksi erää peliä katsottuani ajattelin että ei helvetti, tätäkö tää taas on? Meininki nimittäin oli kaukalossa aika lailla samanlaista kuin viime kevään play offeissa, tosin sillä erotuksella että nyt Lukko kyllä piti ensimmäisestä 40 minuutista kiekkoa hallussaan varmaan 30 minuuttia, ja loi ihan hyviä maalintekopaikkoja mutta näytti siltä että Puurulan selän takan oli joku näkymätön muuri, kun kiekko ei millään sinne mennyt. Kolmannessa erässä sitten meni, ja nyt on mieli hiukan parempi, kiitos siitä Lukolle.
Peli alkoi aika vauhdikkaasti kun ensimmäisen puolentoista minuutin aikana molemmilla maaleilla oli jo huipputekopaikka, mutta maalivahdit venyivät paraateihin. Puurula tyylikkäästi, Vehanen jo mailansakin välillä kadottaen ja jäässä pitkällään retkottaen. Alivoimalla HPK teki maalin, mielestäni osuman teki Janne Laakkonen joka kiersi Lukon maalin ja b-pisteen kohdalta pisti semmoisen toivotaan toivotaan-kiekon joka lipsahti jostain Vehasen längistä verkkoon. Vähän myöhemmin sitten Joni Lindlöf laukoi kovaa ja tarkasti, eikä tätä maalia mielestäni Vehasen syyksi voi pistää. Kolme laukausta kohti maalia, kaksi tehtyä eli aikamoisella prosentilla HPK viimeisteli.
Erän lopulla Lukkokin sai kuparisen rikki. Puurula torjui ensin, mutta irtokiekko torjunnasta tuli Martin Bartekille joka pienestä kulmasta laukoi maalin. Heti tuli peliin lisää vauhtia, mutta lisäosumia ei enää nähty.
Toinen erä oli sitten se pelin surkein 20-minuuttinen. Tästä erästä ei oikeastaan mitään jäänyt mieleen, niin haukotuttavaa se oli. HPK lisäsi johtoaan kun Setzinger lämäsi suoraan Vehasen torjuman kiekon verkkoon ja toisella tauolla tuli mieleen että taidanpa lähteä kotiinpäin. Sitten mietin hetken aikaa, ja päättelin että aina paskakin jääkiekkopeli kohtalaiset kotiolot voittaa joten jäin kuin jäinkin sitten taistelemaan Nukku-Mattia vastaan.
Se kannatti. Joni Yli-Torkko sytytti joukkueen laukomalla pienestä kulmasta - vielä pienemmästä kuin Bartek avauserässä - kiekon Puurulan olkapään kautta maalin kattoon. Ja vain kymmenkunta sekuntia myöhemmin Kauvosaari jatkoi rystyltä Puurulan torjuman kiekon verkkoon ja peli oli tasan.
Lukon näkyvin pelaaja Joni Yli-Torkko nousi sitten kulmasta loistavasti maalille ja kiersi Puurulan, 4-3. Myöhemmin pystysyöttö tavoitti Martin Bartekin eikä maalitykki erehtynyt, Puurulan längissä oli lovi ja sieltä kiekko kolahti takarautaan, 5-3. Lopussa HPK yritti vielä ilman veskaria, mutta aika lailla aseettoman oloisesti.
Lukon näkyvimmät olivat kaksi maalia tehneet Yli-Torkko (sytyttäjä) ja Bartek. Kaikesta näkee että tämä slovakki on maalintekijä, se näyttää olevan aina mielessä kun hän kaukalossa on. Toivottavasti liigassakin natsaisi. Yli-Torkko tosiaan pelasi parhaan pelinsä Lukossa, rupean tässä uskomaan jo itsekin pikkuhiljaa että ei hänen tarvitse 13. hyökkääjän paikasta tapella, kyllä hänen ketjuun pitää näillä näytöillä päästä.
Aiemmin hyvin pelannut Juhamatti Yli-Junnila oli nyt mielestäni melko pimennossa. Samoin maalivahti Vehasella oli taas se heikompi päivänsä, paransi toki Petekin otteitaan kolmannessa erässä samaa tahtia koko joukkueen kanssa. Shayne Toporowski koetti kovasti haastaa jotain HPK:n pelaajien kanssa, ensimmäisessä ja kolmannessa erässä se jäi kuitenkin vaan tiukaksi tuijotteluksi ja rinnallaluisteluksi.
Vaikka tuossa aiemmin elokuussa kyselin itse hämäläisiltä havaintoja Lukon pelaajista, niin nyt pitää valitettavasti sanoa että kovin paljoa en mustapaitaisia merkille pannut. Janne Laakkonen väläytteli ajoittain, Joni Lappalainen istui kahdesti kolmannessa erässä jäähyllä ja Joni Puurula oli varmempi kuin Vehanen, vaikka pari maalia hänellekin melko helposti meni.
Semmosta. Nyt on sitten harjoituspelit harjoiteltu, seuraavan kerran kun Lukko pelaa onkin jo tosi kyseessä. Toivottavasti silloin onnistuu jään tekokin paremmin kuin tänään. Niinikään olisi syytä vaihtaa se vinkuintialainen kaakattajasorsa, joka ennen Final Countdownia nyt kaiuttimissa kiekuu, siihen tuttuun ämyriin.