No joo. Vaikkenmä tästä pelistä nyt mitään Lake Placidin vuoden -80 olympiakisoissa pelattua USA-Neuvostoliitto-peliä vastaavaa näytelmää odottanutkaan, niin kyllä kotijoukkueesta sen verran pitäisi sentään yritystä löytyä ettei kolmatta erää sentään ihan noin saatanan pihalla oltaisi kuin nyt tapahtui. Oltiin maalin johdossa taikka ei.
Yhtä miestä Lukko saa voitosta kiittää, ja vain yhtä. Hänen nimensä on Petri Vehanen, panen oikein isolla jotta vanhuksetkin näkevät: PETRI VEHANEN. Muita ei juuri mainita kannata.
Avauserä oli kyllä Lukon näytöstä, sanotaanko ensimmäiset 12 minuuttia. Blues oli totaalisen sekaisin, ja silloin puolestaan Mika Oksa piti numerot siedettävinä. Yhden maalin Lukko teki, kun Juhamatti Yli-Junnila onnistui maalivahdin torjuman kiekon pistämään verkkoon. Mielestäni siinä joku muukin yritti kiekkoa sutia, että Ylli olisi vasta toisella yrittämällä kiekon sisään saanut. Muitakin paikkoja oli, oikeastaan kaikilla kentällisillä vuoronperään, eikä Blues saanut edes ylivoimalla Eepin jäähyn aikana mitään aikaiseksi. Näytti siltä että Blues oli jo lyöty ennen kuin peli oikeastaan ehti alkaakaan, ja ehkäpä näin luulivat pelaajatkin ja sen takia matsista lopulta tuli niin vaikea. Bluesin ylivoiman jälkeiset viimeiset viisi minuuttia erässä sekoiltiin sitten puolin ja toisin, tässä kunnostautui varsinkin kultakypärä Pasi Saarela joka välillä kävi jo omiakin taklailemassa.
Toinen erä alkoi taas vaihteeksi takkuisesti. Blues oli erän ensi hetket terävämpi, mutta Lukko maalasi ensin. Jo kerran ennen maalia kolmosketju sai huippupaikan, kun joku luikahti sieltä kankeiden espoolaispakkien välistä mutta maalia ei tullut, sen sijaan ajassa 26.00 tuli. Ville Snellmanin kauniin syötön napautti Tähtinen verkkoon, se oli oikein semmoinen vanhan ajan lättysyöttö ja suora veto siitä. Kaunis maali.
Ei siinä sitten oikeastaan Lukolla mitään isompaa hätää tuntunut olevan vieläkään, mutta jotenkin vaan pojat onnistuivat säätämään taas pelin tiukaksi. Lauri Tukonen kuljetti kiekkoa Lukon päädyssä, kulmassa kaksi pakkia kaatui samanaikaisesti, Tukonen syötti viivalle josta Tero Määttä laukoi. Veto oli jotenkin omituinen, Vehanen sai luistimensa kärjen väliin mutta kiekko pomppasi ypöyksin maalin edessä olleella Tukosella joka ei tyhjästä maalista ohi enää pistänyt. Kavennus ja synkkiä pilviä Lukon taivaalle rupesi kasautumaan. Tässäkin erässä nähtiin tilanne jossa Lukkolaiset taklasivat toisiaan, minulta meni ohi keitä siinä tilanteessa törmäili mutta olipa onni että vaarallisen näköisestä tilanteesta selvittiin loukkaantumatta. Toisen erän loppuun pääsi Blues sitten vielä pelaamaan kahden miehen ylivoimaa, mutta sen Lukko selvitti kunnialla.
Toisella erätauolla puhelin että "ei tässä mitään hätää ole kun Blues ei onnistunut tasoittamaan. Pelataan nuo 11 jäähysekuntia pois ja tehdään pari maalia niin se on siinä" mutta enpä olisi paljon enempää väärin voinut aavistaa. Lukko oli totaalisen jäässä kolmannen erän, aivan järkyttävän pihalla. Niinkuin jo alkuun kirjoitin niin Vehanen tuntui olevan ainoa jota kiinnostaa pelaaminen, ja välillä tuntui ettei se peli taida oikein siellä Lukon penkin takana seisojiakaan kiinnostaa. Miksei sitä aikalisää voi ottaa kun peli ei kerran kulje yhtään?
Tietenkään Jukan tyyliin ei kuulu aikalisä johtoasemassa, mutta enpä usko että Blues nyt sen puoliminuuttisen aikana olisi mitään ihmekikkoja enää pystynyt kehittämään, sen verran selvästi joukkue jo peliä hallitsi. Jukkana olisin ainakin itse sen aikalisän ottanut, ja jollei muuta niin ainakin haukkunut helvetisti.
No, pikku hiljaa siinä sitten se Bluesinkin suurin rynnistys lopahti muttei Lukon peli silti kummoiseksikaan muuttunut. Paitsi että Mika Lehtisen jäähyn aikana oli Lukko erittäin lähellä maalintekoa: Pasi Saarela pihtasi taas lämäriään siihen saakka kunnes pääsi vapaasti tykittämään ja kohta sinisen jälkeen lähtikin semmoinen jysäri että harvoin päiväntasaajan tällä puolen on nähty. Kilkan kalkan vaan kuului kun kiekko kilahti yläputkeen. Siitä se ponnahti takaisin siniviivalle ja pelattiin jo uudestaan Bluesin maalin taakse, ennen kuin Toivolakin vasta reagoi Pasi lämäriin ja levitti kätensä.
Vaikka Lukko sen Bluesin suurimman rynnäkön erän alussa kestikin Vehasen ansiosta, niin aika kun joukkue tuli Ribeiron voimin yli Lukon sinisen niin vaaran paikkahan sinne maalille tuli. Hyvin vieraat tekivät maskiakin ylivoimassa ja muutekin Vehasen eteen, mutta aina vaan Pete ne kiekot näki. Ja nyt ei minusta häneltä tullut edes niitä irtokiekkoja sen vertaa kuin normaalisti. Jos tuli niin yleensä siinä oli joku Lukkolainen ensimmäisenä.
Onneksi mitään ylilyöntejä ei tullut. Yleisö vihelsi aina kun Kohn oli kiekossa, ja kävihän siinä ainakin Gill pari kertaa antamassa Kohnille muistutuksen yleisestä kuolevaisuudesta, mutta ei mitään vakavampaa.
Joo. Vehasen ohella kolmosketjun miehet Tähtinen, Snellman ja Yli-Torkko pelasivat hyvin, samoin teki toinen maalintekijäketju eli nelonen Yli-Junnila, Hagelberg ja Normio. Varsinkin tuo kolmosketjun onnistuminen on yksi pelin harvoista hyvistä Lukkoon liittyvistä asioista. En pahalla sano, mutta minusta Toni Porkka ja Pasi Saarela olivat tänään Lukosta pahiten kuutamolla.
Lukon onni on että näissä viimeisimmässä pelissä on vastassa ollut joukkue jota vastaan riittää heikompikin esitys. Ässiä vastaan voittoon ei olisi tarvittu edes maalivahdin huippuiltaa, nyt ei voittoa olisi ilman Vehasta tullut. Voitto ja kolme pinnaa per peli on tietysti se tärkein, mutta kyllä minua maksavana katsojana harmittaa mikäli Lukko ei parempaan pysty kuin mitä näissä kahdessa peräkkäisessä pelissä on nähty.
Eli tauko tulee nyt todella hyvään paikkaan Lukolle. Sen tämä peli kuitenkin näytti että tuli Roloson takaisin tai ei, niin Vehanen hoitaa homman kyllä siinä missä Rolikin. Torjuntaprosentti on nyt 94,13 12 pelatun pelin jälkeen, eli ei ollenkaan huonommin kun ottaa huomioon että asiantuntijoiden mielestä Vehanen ei edes SM-liigatason maalivahti ole.
