Onpa outo tunne rinnassani, kun Lukko ei tänään hävinnytkään. Hyvä pojat, hyvä.
Avauserä oli kyllä Bluesin hallintaa, mutta maalinteosta vastasi Lukko. Ja Pasi Saarelan tekemä avausmaali oli kauden komein Äijänsuolla. Pasi toi kiekon sisään alueelle, nätti syöttö Sami Ryhäselle joka antoi vielä takaisin Pasille (vaikka itsekin oli jo tekopaikassa), Pasi katsoi hetken tyhjää maalia ja pisti verkon laulamaan. Tässä näkyy se pieni ero maalintekijän ja nelosketjun hyökkääjän tai puukätisen puolustajan välillä: siinä missä jarkkokauvosaaret ja anttibruunit Ilves-pelissä pistivät tyhjästä maalista ohi, maalintekijä tekee maalin.
Toinen maali oli hiukan samantapainen. Jamie Wright tuli Otakar Janeckymaisesti liukuen pikkuhiljaa siniviivan yli, narutellen siinä pari vastustajaa, antoi kiekon Tomas Kucharcikille joka joutui ampumaan hiukan huonosta asennosta, mutta niin vaan Neil Little imaisi kiekon jalkojen välistä sisään. Maali tuli ylivoimalla.
Toinen erä puolestaan oli Lukon hallintaa, mutta maalinteosta vastasi sitten Blues. Ja komea oli sekin maali: kahden miehen ylivoimalla Lukon puolustus sahattiin hajalle, ja maalin edestä sai Joakim Eriksson tehdä. Kelpaa kyllä jääkiekon oppikirjaan tämäkin maali.
Maalin syntyhetkellä Lukolta jäähyllä olivat oman tyhmän virheensä paikkaamisesta kakkosen ottanut Ilkka Heikkinen ja joukkuerangaistusta kärsinyt Ville-Vesa Vainiola.
Lukosta ainakin Mikko Luovilla oli parikin paikkaa lisätä johtoa. Ensin hän pääsi Vainiolan syötöstä yksin läpi, kun Bluesin miehille tuli joku ihmeellinen virhe ja Luovi sai kytätä vapaana siniviivalla. Hän kuitenkin ajautui hiukan liian lähelle Littleä, joka sai lyödyksi kiekon pois Luovilta. Toisen tilanteen järjesteli Petri Lammassaari, en muista pelasiko Lukko silloin alivoimalla, mutta silloin Mikko veti kiekosta ohi.
Kolmas erä oli taas Bluesin heiniä, mutta vasta ihan erän loppupuolella alkoi urheasti taistelleessa Lukossa näkyä lievää paniikkia. Mitään kovin ihmeellisiä maalintekopaikkoja ei silloinkaan Bluesille siunaantunut, ja nekin mitä tuli Langkow poimi varmasti.
Eipä tuo nyt vieläkään niin maailmoja valloittavaa katseltavaa tuo Lukon peli ole, mutta nyt uuden valmentajan alaisuudessa on puolustuspeli saatu kuosiin ja joukkue taistelee muutenkin eri tavalla kuin Japen aikana, ja vielä kun Langkow on vireessä niin taas on Lukolla joka pelissä mahdollisuus voittoon. Virhetä ja paniikkiratkaisuja nähtiin vieläkin, mutta luulenpa että nekin tässä kevään kuluessa vielä saadaan karistettua, ennenkuin kausi ohi on.
Parasta Lukossa oli siis maalivahtipeli, ja se että koko joukkue ihan jokaista äijää myöten taisteli. Myös Kucharcikin herääminen on erinomainen asia. Sami Ryhänen pelasi Pasi Saarelan ja Shayne Toporowskin ketjussa, ja pelasi hyvin. En nyt sitten tiedä siitä jatkosopimuksesta vielä, mutta rupeaa näyttämään siltä että kyllä Ryhäsestä liigapelaajaksi on. Viikko takaisin olin vielä toista mieltä. Vielä kun Toporowski löytäisi sen kadoksissa olevan maalijyvänsä, niin sitten... Koskas Topo muuten viimeksi on mahtanut maalin tehdä? Nuoret Petri Lammassaari ja Ville-Vesa Vainiola olivat taas erittäin hyviä. Mikko Luovin kanssa yhteispeli näyttää sujuvan kyllä hyvin.
Voitto tuli hyvään paikkaan, kun lähimpänä edellä olevat Jokerit ja TPS hävisivät pelinsä. Lukko elää vielä.