Juuri näinhän sen pitikin mennä, eli eilistä taaperrusta seuraa kasvojen kohotus. Ei peli nyt mitään kaunista katseltavaa ollut, mutta piste oli tärkein, siihen olivat kummatkin joukkueet varmaan tyytyväisiä.
Minä sanoin erätauolla makkarajonossa vieruskaverille, että onpa peli paskaa, niin kaveri totesi siihen että eikun hemmetin hyvää. Kun sitten häntä tuijotin haavi auki, niin kaveri oikaisi että eiliseen verrattuna. Eli se riippuu siitä, mihin sitä vertaa.
Mielestäni Blues hallitsi peliä. Avauserä oli aika tasainen, toinen ja kolmas erä Bluesin hallintaa. Jatkoaika puolestaan ylivoiman ansiosta Lukon heiniä.
Lukon maalissa Mikael Vuorio yllätti minut positiivisesti. Ja kuten Hearsaykin kirjoitti, niin Vehasen panosta aiemmin lainkaan väheksymättä uskaltaa Vuoriolle kylläkin antaa jatkossakin peliaikaa. Kun Lukko pelaa paljon pelejä peräkkäisinä päivinä, niin mielestäni ainakin silloin voisi hyvin heittää jompaankumpaan peliin Miksan kehiin, kun kerran poika noin hyvin torjui.
Sami Heinonen Bluesin maalissa ei koville joutunut ennen kuin lopussa. Imaisi Lukon avausmaalin, mutta pelasti jatkoajalla Bluesin torjumalla Torkin ohjauksen hienosti.
Lukosta ihmettelin Saarelan ja Kaipaisen vaisuutta. Välillä tuntui siltä että miehillä ei ole lainkaan ajatus mukana pelissä, vaan jossain muualla. Lukon ulkomaalaisia voi kuvata yhdellä sanalla: surkeita. Jopa Quinn Hancock oli tässä pelissä yhtä näkymätön kuin Cipolla ja Ulmer. Ei ollut Torkkikaan sama tuttu taistelija nyt kuin vielä pari viikkoa sitten. Janne Niskalalla vaikutti olevan suuria vaikeuksia aina kentällä ollessaan, mutta varmaan hänen peliinsä vaikuttaa se loukkaantuminen vielä. Jotenkin vaikuttivat myöskin Eepi ja Tonto epävarmoilta. Liekö niin, että maajoukkuekomennus on jo tässä vaiheessa kipsannut Saarelan, Torkin ja Porkan peliä?
Bluesista voisi nostaa esille kaksi nimeä: Teemu Elomo ja Jan Caloun. Elomo tuntuu pelaavan erinomaista kautta nyt, ja hiukan harmittaa kun hän silloin puolitoista vuotta sitten meni Espooseen, vaikka jossain vaiheessa jo tiedotettiin hänen tulostaan Lukkoon.
Jan Caloun puolestaan tuntui tekevän kentällä mitä tahtoi, ja kyllä hän pelasikin paljon. Valitettavasti hän pilasi iltansa ainakin minun mielestäni siinä lopussa provosoimalla Porkkaa, josta Tonto sitten hankkin itselleen 5+20 minuuttia. Caloun löi summerin soitua Porkkaa käsille, Tonto kosti keihästämällä ja Kaislehto ei tietenkään nähnyt kuin jälkimmäisen. Oikea rangaistus Porkalle, mutta yhtä lailla siitä olisi voinut Calounille antaa huitomisesta jäähyn. No, peliinhän se ei vaikuttanut mitenkään, joten isoa virhettä ei nytkään tapahtunut.
Kaislehto oli muutenkin hiukan sokean yölepakon oloinen. Mies ei nähnyt selkeitä rikkeitä jotka tapahtuivat hänen silmiensä edessä, mutta välillä vihelsi sellaisia joita kukaan muu ei huomioinut. Kaislehto oli kuitenkin mielestäni tasapuolinen, kumpikaan ei hänen vihellyksistään tai viheltämättä jättämisistään hyötynyt, joten ei häntä suuremmin ole syytä haukkua.
Maaleista sen verran, että Bluesin maalit olivat molemmat komeita, Lukon puolestaan räkämaaleja. Eilen ei kuulemma käynyt munkkikaan, nyt kävi sitten oikein kaksi kertaa. Avausmaali jo käytiinkin läpi, Heinonen imaisi Siivosen vedon, jonka jälkeen Kaislehto soitteli yläkertaan. Tämäkin puhui sen puolesta, että käynti optikolla ehkä auttaisi, sillä hän oli varmaan ainoa mies kaukalossa joka ei kiekon maalissa käyntiä nähnyt. Toinen meni Isosalon jalasta maaliin, ja ihme oli että Kaislehto sen hyväksyi. Ei Isosalo sitä potkaissut, joten oikea tuomio maalin hyväksyminen oli, mutta yleensä aina nämä ovat Lukkoa vastaan kääntyneet.
Mitäs vielä? Juu. Yleisöä oli kovin vähän, vaikka mitään isoa ryntäystä ei varmaan kukaan odottanut. Kovin oli vaisu tunnelma, katsojat keskittyivät heti alusta saakka vittuilemaan Lukon pelaajille, ja varsinkin Saarela sai kuulla kunniansa samoin kuin päivänsankari Eepi. Hiukan ihmettelen yleisön huutoja, kun ne tällä tavalla kohdistetaan kahteen Lukon runkomieheen, mutta kai se eilinen esitys sitten oli sitä luokkaa, että ne huudot olivat oikeutettuja.
Joukkueen tarvitsisi myös tehdä jotain itsekin sen eteen, että katsomo syttyisi. Takavuosina on nähty, että vajaasta kolmesta tuhannesta raumalaisestakin kyllä ääntä lähtee, mutta joukkueen pitää omilla esityksillään sytyttää katsomo, joka sitten puolestaan piiskaa Lukkoa kannustuksellaan eteenpäin. Näin oli kaudella 1999-2000.
Näinikkään. Niin se fiilis vaihtelee. Saatiin sentään tappioputki poikki, ja nyt voi hiukan valoisammalla mielellä odotella lauantaita. Ehkä siinäkin pelissä Lukolla on mahdollisuutensa, jopa voittoon, senpäiväinen vastustaja kun otti kuonon päähän tänään oikein kunnolla.