Myös kolmannesta Rookie Faceoff-ottelusta tappio, nyt 4-2 lukemin Anaheimille. Maalintekijöinä Sean Tschigerl onnistui tasoittamaan tilanteeksi 1-1 Jämsenin onnistuneesta "toivotaan-toivotaan" syötöstä ja kolmannessa erässä Andre Lee viimeisteli loppulukemat ylivoimalla maalin edestä.
Suomalaisista Helenius sivussa, Jämsen ja Nousiainen kaukalossa. Nousiainen oli Losin paras pakki ja kiekollisena selvästi kuusikon paras. Jämsen pelasi kolmannessakin ottelussaan sentterinä eikä se minusta oikein suju. Suoraviivaisuus puuttuu eli liikaa näpräämistä ja tällaiseen rookie-peliin ihan liian vaikeita kuvioyrityksiä. Jämsenin onneksi aloitusprosentteja ei kerrota, sillä ne eivät olisi hänen kohdallaan kovinkaan mairittelevia.
Eipä tämän vuoden turnauksesta jäänyt jälkipolville paljoakaan kerrottavaa. Sekä Arizonaa että Anaheimia vastaan Los Angeles oli kiekollisena heikompi joukkue ja molemmat tappiot olivat ihan oikeutettuja. Positiivisena asiana voi sanoa, että Ducks-matsissa taas kaukolassa esiintynyt Lee-Pinelli-Laferriere -ketju oli ihan hyvä ja toivottavasti heidän annetaan kokeilla myös Ontariossa miten homma sujuu AHL:ssä. Siellä vastus on ainakin paria astetta kovempi.
Maalivahdeista Portillo pelasi koko matsin. Ei minusta ollut surkea, mutta ei myöskään pystynyt tekemään aivan avaintorjuntoja. Tosin täytyy sanoa, että Portillon työtä vaikeutti puolustuksen ajoittainen sekoilu, sillä varsinkaan kolmospari Modry-Coyle ei ollut edes rookieturnaus tasoa. Kaksikolle tuli melkoisia kiekonmenetyksiä/harhasyöttöjä, joista tuli kolmas ja neljäs maali (tai toinen ja neljäs).
Vaikkei Koehn Ziemmer onnistunut maalinteossa - eikä tainnut päästä edes pisteille kolmessa ottelussaan - niin yritystä oli ihan kiitettävästi. Meno kyllä tahtoi hyytyä otteluiden edetessä, joten ainakin kuntopuolella on reilusti kehittämisen varaa.
Jakub Dvorakille tuli kiekollisena avauspelissä syöttövirheitävirheitä, mutta ainakin hän uskalsi pelata, mikä ei ole nuorille pakeille mikään itsestäänselvyys. Odotuksiini nähden positiivinen ilmestys, sillä kovin ristiriitaisia kuvauksia hänestä olen lukenut. Nuorten MM-kisat kertovat paremmin missä oikein mennään, kun nuorukainen pääsee pelaamaan tutun pelisysteemin ja tuttujen joukkuekavereiden kanssa.
Kings Lineup –
Andre Lee – Francesco Pinelli – Alex Laferriere
Sean Tschigerl – Isaac Johnson – Koehn Ziemmer
Easton Armstrong – Aatu Jamsen – Ryan Francis
Kaleb Lawrence – Ty Thorpe – Nathan Burke
Jakub Dvorak – Kim Nousiainen
Angus Booth – Samuel Mayer
Jacob Modry – Max Coyle
Erik Portillo
Suomalaisista Helenius sivussa, Jämsen ja Nousiainen kaukalossa. Nousiainen oli Losin paras pakki ja kiekollisena selvästi kuusikon paras. Jämsen pelasi kolmannessakin ottelussaan sentterinä eikä se minusta oikein suju. Suoraviivaisuus puuttuu eli liikaa näpräämistä ja tällaiseen rookie-peliin ihan liian vaikeita kuvioyrityksiä. Jämsenin onneksi aloitusprosentteja ei kerrota, sillä ne eivät olisi hänen kohdallaan kovinkaan mairittelevia.
Eipä tämän vuoden turnauksesta jäänyt jälkipolville paljoakaan kerrottavaa. Sekä Arizonaa että Anaheimia vastaan Los Angeles oli kiekollisena heikompi joukkue ja molemmat tappiot olivat ihan oikeutettuja. Positiivisena asiana voi sanoa, että Ducks-matsissa taas kaukolassa esiintynyt Lee-Pinelli-Laferriere -ketju oli ihan hyvä ja toivottavasti heidän annetaan kokeilla myös Ontariossa miten homma sujuu AHL:ssä. Siellä vastus on ainakin paria astetta kovempi.
Maalivahdeista Portillo pelasi koko matsin. Ei minusta ollut surkea, mutta ei myöskään pystynyt tekemään aivan avaintorjuntoja. Tosin täytyy sanoa, että Portillon työtä vaikeutti puolustuksen ajoittainen sekoilu, sillä varsinkaan kolmospari Modry-Coyle ei ollut edes rookieturnaus tasoa. Kaksikolle tuli melkoisia kiekonmenetyksiä/harhasyöttöjä, joista tuli kolmas ja neljäs maali (tai toinen ja neljäs).
Vaikkei Koehn Ziemmer onnistunut maalinteossa - eikä tainnut päästä edes pisteille kolmessa ottelussaan - niin yritystä oli ihan kiitettävästi. Meno kyllä tahtoi hyytyä otteluiden edetessä, joten ainakin kuntopuolella on reilusti kehittämisen varaa.
Jakub Dvorakille tuli kiekollisena avauspelissä syöttövirheitävirheitä, mutta ainakin hän uskalsi pelata, mikä ei ole nuorille pakeille mikään itsestäänselvyys. Odotuksiini nähden positiivinen ilmestys, sillä kovin ristiriitaisia kuvauksia hänestä olen lukenut. Nuorten MM-kisat kertovat paremmin missä oikein mennään, kun nuorukainen pääsee pelaamaan tutun pelisysteemin ja tuttujen joukkuekavereiden kanssa.
Kings Lineup –
Andre Lee – Francesco Pinelli – Alex Laferriere
Sean Tschigerl – Isaac Johnson – Koehn Ziemmer
Easton Armstrong – Aatu Jamsen – Ryan Francis
Kaleb Lawrence – Ty Thorpe – Nathan Burke
Jakub Dvorak – Kim Nousiainen
Angus Booth – Samuel Mayer
Jacob Modry – Max Coyle
Erik Portillo
