Avalanche-Kings 6-1
Pelin alkuasetelmat eivät olleet kovinkaan suosiolliset Kingsille. Yhdeksän runkopelaajaa oli sivussa, joten joukkueen roosteri muistitti enemmän Manchesterin (Kingsin farmijoukkueen) kokoonpanoa. Kingsin sisäisen pistepörssin kolme parasta olivat mukana, mutta lähes kymmenen seuraavaksi eniten pisteitä tehnyttä sitten puuttuivatkin. Joukkueessa pelasi kuusi tulokaspelaajaa, ja yksi tai kaksi kaveria pelasivat ensimmäisen NHL-pelinsä...
Pelin alku oli erittäin agressiivistä peliä ja välillä tuntuikin kuin katsoisi 70-luvun kiekkoilua, tosin vauhti oli kovempi. Vaikka kovan pelin ystävä olenkin, niin iso osa taklauksista kohdistui selkään ja monessa tilanteessa kädet ja mailat olivat ylhäällä ikävän näköisesti. Vaikka peli välillä vastuuttoman näköistä olikin, niin mitään pelikieltojen arvoisia törkeyksiä ei kuitenkaan tapahtunut. Kuitenkin se ettei hanskat lentäneet jäähän tai kukaan loukkaantunut oli jopa pieni ihme. Vielä isompi ihme oli että peli rauhoittui erän edetessä. Koska pelin lähtökohdista voisi helposti tehdä vääriä johtopäätöksiä, niin mainitaan että molemmat joukkueet syyllistyivät rumiin otteisiin tasapuolisesti.
Tuomarilinja oli sikäli tasapuolinen ja selvä, että juurikaan mitään ei vihelletty. Erän upein taklaus oli Rob Blaken pepputaklaus laitaa vasten ja kohteena oli Steve Kelly.
Ensimmänen maali tuli Palffyn hienon yksilösuorituksen ansiosta ylivoimalla. Hän piti hetken kiekkoa oikean puolisen aloituspisteen kaaren kohdalla, luisteli keskelle ja viritti lyöntilaukauksta, muttei ampunutkaan heti vaan liukui hetken ja ampui pakin maskista yllättävästi ranteella. Todella tarkka veto kilahti takatolpan kautta sisään ohi hieman hölmistyneen näköisen Royn.
Aivan erän lopulla Eloranta sai jäähyn kampittamisesta (tai koukkaamisesta - kuinka vain) ja samalla Kings meni hölmöilemään katkon aikana itselleen joukkuerangaistuksen pelin viivyttämisestä. Jo parinkymmnen sekunnin ylivoiman jälkeen Colorado tasoitti yhtä hienolla maalilla. Forsberg sai Blaken vedon reboundista hetken pomppineen kiekon haltuunsa maalin lähellä ja ampui sen muitta mutkitta kovalla rannelaukauksella maalin kattoon.
Toisessa erässä Colorado pääsi kuin puoli vahingossa kahdella yhdellä vastaan hyökkäykseen ja Reinprech syötti Vrbtalle, joka ampui melko läheltä suoraan syötöstä ranteella sisään. Sama ketju teki erässä vielä toisenkin maalin, jonka syntymisessä sattumalla oli osansa. Reinprech syötti kiekon yhdellä kädellä McAmmondille, joka oli pidetty. Kiekko kuitenkin kimposi hänen luistimestaan maalin. Tahallisesta potkusta ei ollut kyse, joten maali hyväksyttiin. Taklausten määrä väheni, mutta pieniä kahinoita syntyi useammankin kerran.
Kolmannen erän alkupuolella Avs pääsi pelaamaan ylivoimaa ja Forsberg kuljetti kiekkoa maalia kohti. Kingsin pakki sai huitaistua kiekon pois Peterin mailasta pakkikaverilleen Nordströmille, joka ei saanut kiekkoa kunnolla haltuunsa vaan vahingossa ohjasi sen omaan maaliinsa. Säkällä sen sijaan ei ollut mitään tekemistä sen kanssa kun Foppa pari minuuttia myöhemmin nousi vasenta laitaa ja ampui aloituspisteen kaarelta kovan ja tarkan lämärin aivan takatolpan sisäpuolelle. Todella hieno maali ja niinpä kenttää saatiinkiin putsata hatuista ja peli oli käytännössä ohi.
Tämän jälkeem loppupelin merkittävin tapaus taisi olla Vrbatan lyöntilaukaus, joka rikkoi maalin takana olleen pleksin, vaikka Alex Tanguay teki hienolla yksilösuorituksella vielä yhden maalin. Hän nousi one-on-one tilanteessa pakin rinnalle ja sai ammuttua läheltä ylös. Kiekko osui Potviniin, mutta kimposi ylöspäin ja tippui olkapään yli maaliin. Hieman säkää siis tässäkin.
Pelin lopputulos 6-1 vastasi jotakuinkin tapahtumia, tosin Coloradolla oli parempiakin paikkoja kuin ne mistä he maalinsa tekivät...
Pelin alkuasetelmat eivät olleet kovinkaan suosiolliset Kingsille. Yhdeksän runkopelaajaa oli sivussa, joten joukkueen roosteri muistitti enemmän Manchesterin (Kingsin farmijoukkueen) kokoonpanoa. Kingsin sisäisen pistepörssin kolme parasta olivat mukana, mutta lähes kymmenen seuraavaksi eniten pisteitä tehnyttä sitten puuttuivatkin. Joukkueessa pelasi kuusi tulokaspelaajaa, ja yksi tai kaksi kaveria pelasivat ensimmäisen NHL-pelinsä...
Pelin alku oli erittäin agressiivistä peliä ja välillä tuntuikin kuin katsoisi 70-luvun kiekkoilua, tosin vauhti oli kovempi. Vaikka kovan pelin ystävä olenkin, niin iso osa taklauksista kohdistui selkään ja monessa tilanteessa kädet ja mailat olivat ylhäällä ikävän näköisesti. Vaikka peli välillä vastuuttoman näköistä olikin, niin mitään pelikieltojen arvoisia törkeyksiä ei kuitenkaan tapahtunut. Kuitenkin se ettei hanskat lentäneet jäähän tai kukaan loukkaantunut oli jopa pieni ihme. Vielä isompi ihme oli että peli rauhoittui erän edetessä. Koska pelin lähtökohdista voisi helposti tehdä vääriä johtopäätöksiä, niin mainitaan että molemmat joukkueet syyllistyivät rumiin otteisiin tasapuolisesti.
Tuomarilinja oli sikäli tasapuolinen ja selvä, että juurikaan mitään ei vihelletty. Erän upein taklaus oli Rob Blaken pepputaklaus laitaa vasten ja kohteena oli Steve Kelly.
Ensimmänen maali tuli Palffyn hienon yksilösuorituksen ansiosta ylivoimalla. Hän piti hetken kiekkoa oikean puolisen aloituspisteen kaaren kohdalla, luisteli keskelle ja viritti lyöntilaukauksta, muttei ampunutkaan heti vaan liukui hetken ja ampui pakin maskista yllättävästi ranteella. Todella tarkka veto kilahti takatolpan kautta sisään ohi hieman hölmistyneen näköisen Royn.
Aivan erän lopulla Eloranta sai jäähyn kampittamisesta (tai koukkaamisesta - kuinka vain) ja samalla Kings meni hölmöilemään katkon aikana itselleen joukkuerangaistuksen pelin viivyttämisestä. Jo parinkymmnen sekunnin ylivoiman jälkeen Colorado tasoitti yhtä hienolla maalilla. Forsberg sai Blaken vedon reboundista hetken pomppineen kiekon haltuunsa maalin lähellä ja ampui sen muitta mutkitta kovalla rannelaukauksella maalin kattoon.
Toisessa erässä Colorado pääsi kuin puoli vahingossa kahdella yhdellä vastaan hyökkäykseen ja Reinprech syötti Vrbtalle, joka ampui melko läheltä suoraan syötöstä ranteella sisään. Sama ketju teki erässä vielä toisenkin maalin, jonka syntymisessä sattumalla oli osansa. Reinprech syötti kiekon yhdellä kädellä McAmmondille, joka oli pidetty. Kiekko kuitenkin kimposi hänen luistimestaan maalin. Tahallisesta potkusta ei ollut kyse, joten maali hyväksyttiin. Taklausten määrä väheni, mutta pieniä kahinoita syntyi useammankin kerran.
Kolmannen erän alkupuolella Avs pääsi pelaamaan ylivoimaa ja Forsberg kuljetti kiekkoa maalia kohti. Kingsin pakki sai huitaistua kiekon pois Peterin mailasta pakkikaverilleen Nordströmille, joka ei saanut kiekkoa kunnolla haltuunsa vaan vahingossa ohjasi sen omaan maaliinsa. Säkällä sen sijaan ei ollut mitään tekemistä sen kanssa kun Foppa pari minuuttia myöhemmin nousi vasenta laitaa ja ampui aloituspisteen kaarelta kovan ja tarkan lämärin aivan takatolpan sisäpuolelle. Todella hieno maali ja niinpä kenttää saatiinkiin putsata hatuista ja peli oli käytännössä ohi.
Tämän jälkeem loppupelin merkittävin tapaus taisi olla Vrbatan lyöntilaukaus, joka rikkoi maalin takana olleen pleksin, vaikka Alex Tanguay teki hienolla yksilösuorituksella vielä yhden maalin. Hän nousi one-on-one tilanteessa pakin rinnalle ja sai ammuttua läheltä ylös. Kiekko osui Potviniin, mutta kimposi ylöspäin ja tippui olkapään yli maaliin. Hieman säkää siis tässäkin.
Pelin lopputulos 6-1 vastasi jotakuinkin tapahtumia, tosin Coloradolla oli parempiakin paikkoja kuin ne mistä he maalinsa tekivät...