Tai ainakin melkein-retroilua..
En halunnut pilata tuota ansiokasta Wanhat Hywät Ajat –topikkia löpinöilläni, koska tässä ketjussa ei kaivella aivan yhtä vanhoja ja legendaarisia asioita, vaan pitäydytään lähempänä nykyhetkeä. Kaipa tänne näin hiljaisen kesän keskellä tällainenkin mahtuu, jos ei muuten niin ainakin vilkaisuna IFK:n lähihistoriaan. Asiaan.
Kuka vielä muistaa taannoisen IFK Stars on ice –julkaisun? Siis osapuilleen nykyistä HIFK Magazineä vastaavan fanijulkaisun, jota painettiin joskus 90-luvulla X numeroa kaudessa ja jaettiin IFK:n kotimatseissa. Läpyskä oli ilmainen ja sisällöltään sekä ulkoasultaan huomattavasti vaatimattomampi kuin nykyajan vastaavat – lehti muistutti melkeinpä enemmän fanzinea kuin vakavasti otettavaa fanijulkaisua. Tässä eräänä kesäpäivänä tylsistyksissäni kaappeja siivotessani käteeni sattui pari hajanaista julkaisua vuosilta 95 ja 97, jotka jostain kumman syystä olin säästänyt. Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi olin säästänyt, sillä monta hauskaa juttua lehden sivuilta löytyy. Ovatpahan lehdet lisäksi melko hyvää ajankuvaa. Nostalgian piikkiin menee, mutta menkööt.
Otetaan käsittelyyn vuoden 1995 kakkosnumero, joka on julkaistu playareiden kynnyksellä, juuri runkosarjan päätyttyä. Kansikuvassa komeilee legendaarinen Lehtosen Pepe, ja kuvan alla teksti ”500 maalin Lehtonen”. Otsikossa on pienoinen virhe, koska mies ei kunniakkaasta ja pitkästä urastaan huolimatta aivan viiteensataan liigamaaliin päässyt, vaan kyse oli 500 pisteen rajapyykin ylityksestä, kuten sisäsivuilta ilmenee. No, tekevälle sattuu. Kannessa lupaillaan lisäksi mm Ville Peltoselle sataa kysymystä sekä jututetaan nuorta puolustajalupaus Jere Karalahtea (miehestä on kokosivun haastattelu otsikolla ”Lätkä vei Stadin kundin”.
Muita otsikkoja satunnaisotannalla:
”Kanadan taituri Darren Boyko – täyden kympin mies”
”Ampu tulee! HIFK laukoi kovilla”
”Teuvo Honkalinna – kaikkien teipparien kingi”
”Tapparan tähti Janne Ojanen IFK:sta: ’Ne pahukset pelaa täysillä!’”
”HIFK:n junnut vauhdissa”
Eräs mielenkiintoisimmista jutuista käsittelee vuonna 1995 vielä suunnitteluvaiheessa ollutta Ilmalan Apinahäkkiä (tuossa vaiheessa Limulaarista käytettiin epävirallista ja –määräistä nimeä Suurhalli). Asiaa käsitellään aukeaman verran, ja kuivakan faktatekstin lisäksi suunvuoro annetaan Hjallikselle ja Frankille. Jutun julkaisuvaiheessa IFK ei vielä ollut lyönyt lukkoon suunnitelmia tulevasta kotiareenastaan, ja Moberg onkin silminnähden epäileväinen uuden monitoimihallin suhteen.
Toimituksellinen taso, jos sellaisesta nyt voidaan edes puhua, on avoimen IFK-myönteinen. Tämä sinällään tuskin on yllätys, lieneehän julkaisun funktio olla jonkinlainen promootioväline faneille ja muille sidosryhmille. Joka välissä jaksetaan hypettää myös niitä ei niin loistokkaita IFK-pelureita (”Jyrki Katajamäki – tulevaisuuden huippumaalivahti!”, heh) ja läpyskät suorastaan pursuavat hellyttäviä kirjoitusvirheitä, ylisanoja ja huutomerkkejä(!!!!). Julkaisun faktaruudusta käy ilmi, että sen takana on viitisen henkilöä, joista vastaavana toimittajana häärii Klaus Bremer (ilmeisesti juurikin Kansanedustaja-Kopteri). Vierailevana kolumnistina esiintyy mm. Curre Lindström. Curren ruotsinkielinen kolumni kantaa otsikkoa ”Min medicin: Alla skall inse att vi har potential att vinna!”. Mainosten, hajanaisten revolverihaastattelujen, tilastojen sekä uutisten lisäksi sivuille on ripoteltu muutamia vitsejä, jotka aitoon ’zine-tyyliin keskittyvät lähinnä vastustajien ja vastustajafanien lämminhenkiseen mollaamiseen. Poimitaanpa yksi:
"Turkulainen tuoli
TPS:n innokas kannattaja leuhki kaverilleen:
- Minulla on kotona fiini antiikkituoli, joka on aikanaan kuulunut itselleen Klaus Flemmingille!
- Mistä sää sen tiärät?
- Sin on nimikirjaimet KF!
- Vai simmottis, toinen tuumi. – Siinä tapaukses mul on koton sellane istuin, jonk’ entine omistaja on Winston Churchill.."
Harmi ettei aikoinaan tullut säästettyä enempää lehtisiä.
En halunnut pilata tuota ansiokasta Wanhat Hywät Ajat –topikkia löpinöilläni, koska tässä ketjussa ei kaivella aivan yhtä vanhoja ja legendaarisia asioita, vaan pitäydytään lähempänä nykyhetkeä. Kaipa tänne näin hiljaisen kesän keskellä tällainenkin mahtuu, jos ei muuten niin ainakin vilkaisuna IFK:n lähihistoriaan. Asiaan.
Kuka vielä muistaa taannoisen IFK Stars on ice –julkaisun? Siis osapuilleen nykyistä HIFK Magazineä vastaavan fanijulkaisun, jota painettiin joskus 90-luvulla X numeroa kaudessa ja jaettiin IFK:n kotimatseissa. Läpyskä oli ilmainen ja sisällöltään sekä ulkoasultaan huomattavasti vaatimattomampi kuin nykyajan vastaavat – lehti muistutti melkeinpä enemmän fanzinea kuin vakavasti otettavaa fanijulkaisua. Tässä eräänä kesäpäivänä tylsistyksissäni kaappeja siivotessani käteeni sattui pari hajanaista julkaisua vuosilta 95 ja 97, jotka jostain kumman syystä olin säästänyt. Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi olin säästänyt, sillä monta hauskaa juttua lehden sivuilta löytyy. Ovatpahan lehdet lisäksi melko hyvää ajankuvaa. Nostalgian piikkiin menee, mutta menkööt.
Otetaan käsittelyyn vuoden 1995 kakkosnumero, joka on julkaistu playareiden kynnyksellä, juuri runkosarjan päätyttyä. Kansikuvassa komeilee legendaarinen Lehtosen Pepe, ja kuvan alla teksti ”500 maalin Lehtonen”. Otsikossa on pienoinen virhe, koska mies ei kunniakkaasta ja pitkästä urastaan huolimatta aivan viiteensataan liigamaaliin päässyt, vaan kyse oli 500 pisteen rajapyykin ylityksestä, kuten sisäsivuilta ilmenee. No, tekevälle sattuu. Kannessa lupaillaan lisäksi mm Ville Peltoselle sataa kysymystä sekä jututetaan nuorta puolustajalupaus Jere Karalahtea (miehestä on kokosivun haastattelu otsikolla ”Lätkä vei Stadin kundin”.
Muita otsikkoja satunnaisotannalla:
”Kanadan taituri Darren Boyko – täyden kympin mies”
”Ampu tulee! HIFK laukoi kovilla”
”Teuvo Honkalinna – kaikkien teipparien kingi”
”Tapparan tähti Janne Ojanen IFK:sta: ’Ne pahukset pelaa täysillä!’”
”HIFK:n junnut vauhdissa”
Eräs mielenkiintoisimmista jutuista käsittelee vuonna 1995 vielä suunnitteluvaiheessa ollutta Ilmalan Apinahäkkiä (tuossa vaiheessa Limulaarista käytettiin epävirallista ja –määräistä nimeä Suurhalli). Asiaa käsitellään aukeaman verran, ja kuivakan faktatekstin lisäksi suunvuoro annetaan Hjallikselle ja Frankille. Jutun julkaisuvaiheessa IFK ei vielä ollut lyönyt lukkoon suunnitelmia tulevasta kotiareenastaan, ja Moberg onkin silminnähden epäileväinen uuden monitoimihallin suhteen.
Toimituksellinen taso, jos sellaisesta nyt voidaan edes puhua, on avoimen IFK-myönteinen. Tämä sinällään tuskin on yllätys, lieneehän julkaisun funktio olla jonkinlainen promootioväline faneille ja muille sidosryhmille. Joka välissä jaksetaan hypettää myös niitä ei niin loistokkaita IFK-pelureita (”Jyrki Katajamäki – tulevaisuuden huippumaalivahti!”, heh) ja läpyskät suorastaan pursuavat hellyttäviä kirjoitusvirheitä, ylisanoja ja huutomerkkejä(!!!!). Julkaisun faktaruudusta käy ilmi, että sen takana on viitisen henkilöä, joista vastaavana toimittajana häärii Klaus Bremer (ilmeisesti juurikin Kansanedustaja-Kopteri). Vierailevana kolumnistina esiintyy mm. Curre Lindström. Curren ruotsinkielinen kolumni kantaa otsikkoa ”Min medicin: Alla skall inse att vi har potential att vinna!”. Mainosten, hajanaisten revolverihaastattelujen, tilastojen sekä uutisten lisäksi sivuille on ripoteltu muutamia vitsejä, jotka aitoon ’zine-tyyliin keskittyvät lähinnä vastustajien ja vastustajafanien lämminhenkiseen mollaamiseen. Poimitaanpa yksi:
"Turkulainen tuoli
TPS:n innokas kannattaja leuhki kaverilleen:
- Minulla on kotona fiini antiikkituoli, joka on aikanaan kuulunut itselleen Klaus Flemmingille!
- Mistä sää sen tiärät?
- Sin on nimikirjaimet KF!
- Vai simmottis, toinen tuumi. – Siinä tapaukses mul on koton sellane istuin, jonk’ entine omistaja on Winston Churchill.."
Harmi ettei aikoinaan tullut säästettyä enempää lehtisiä.