Lintubongarit – oliko se merikotka vai varis?

[Wolves]

Googlen täsmähaku ei tuonut minkäänlaista tulosta lintujen elämää jollain tavalla seuraaville, joten katsotaan, jos palstalta löytyy muitakin kiinnostuneita. Ketjua voi varmaan käyttää myös tunnistamisen apuna, eli kuvaa vaan liitteeksi ja eiköhän palstalta apua löydy.

Itse pääasiassa bongailen lintuja kameran ristikon takaa, eli valokuvaan niitä. Lähinnä varmaan siksi, että bongauksesta jää jotain konkreettista ruudulle ja toisekseen varmaan unohtaisin puolet linnuista, joita olen bongaillut, ellei koneelta voisi tarkistaa olikohan se pähkinähakki nyt kuvattu jo vai ei.

Pääasiassa tulee kierreltyä lenkkipolkuja, metsäteitä ja muita hieman syrjäisempiä polkuja kameran kanssa, mutta kyllä vieläkin puistoalueita tulee kierrettyä kävelylenkin yhteydessä kamera selässä.

Tähtäimen eteen on tähän mennessä tarttunut (Linkitetyt kuvat ei omia, omille etsitään paikkaa mihin niitä laittaa)

Pohjois-Amerikka, pääsääntöisesti Minnesotan etelä-osa:

• Amerikantikli
• Idänlehtoturpiaali
• Keijutikka
• Punakardinaali
• Tammiraitatikka
• Kalkkunakondoori
• Rubiinikurkkukolibri
• Sinitöyhtönärhi
• Villikalkkuna (Eastern Wild Turkey)
• Amerikantylli
• Amerikanhömötiainen
• Indigokardinaali
• Kanadanhanhi

Suomi:

Lista on aikaa tylsää luettavaa, sillä listalla on vain yleisimpiä lintuja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joita kaupungista löytää jokainen, joka kävelee silmät tai korvat auki (mieluiten molemmat, ihan vain yhteentörmäysten välttämiseksi...ellei toinen osapuoli ole isorintainen...ja takaisin aiheeseen) puistoalueilla tai metsikössä.

• Varis
• Harakka
• Varpunen
• Pikkutylli
• Varis
• Räkättirastas
• Valkoselkätikka (Suomessa uhanalainen)
• Peippo
• Räkättirastas
• Kottarainen
• Sinitiainen
• Naurulokki
• Kalalokki
• Talitiainen
• Harmaalokki
• Sepelkyyhky
• Västäräkki
• Mustarastas

Varmaan jotain uupuu listasta, mutta korjaillaan myöhemmin. Niin ja jos lintubongareita löytyy, niin ehkä apukin voi pyytää.

Tälläinen lymyili pensaikossa ilmeisesti varoitushutoaan huudellen (Yksi tai kaksi piip-ääntä ja senjälkeen ikäänkuin kurkun kurlausta) Taisi urhean metsästäjän pesä olla lähettyvillä.

 

[Sistis]

Varmaan jotain uupuu listasta, mutta korjaillaan myöhemmin. Niin ja jos lintubongareita löytyy, niin ehkä apukin voi pyytää.

Tälläinen lymyili pensaikossa ilmeisesti varoitushutoaan huudellen (Yksi tai kaksi piip-ääntä ja senjälkeen ikäänkuin kurkun kurlausta) Taisi urhean metsästäjän pesä olla lähettyvillä.

Mielestäni tuo voisi olla satakieli. Ainakin tämä Lintukuva.fi -palvelun kuva näyttää aika lailla samalta:

http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/kuvahtml/1luslus018.html

En laske itseäni varsinaiseksi lintubongariksi, mutta tunnen kyllä linnut jollain tasolla. Meikäläisen hyvä lapsuudenystävä on kova lintuharrastaja, ja pikkupoikana tuli aina välillä pyörittyä hänen kanssaan luontoretkillä ja sitä kautta opittua itsekin tuntemaan linnut varsin hyvin. Sittemmin minusta tuli menevä nuori ja muutin kaupunkiiin, ja linnut unohtuivat lähes 20 vuodeksi.

Sitten kasvoin, pariuduin ja muutin kaupungin rajojen ulkopuolelle. Nyttemmin tulee taas retkeiltyä luonnon helmassa joko itsekseen tai emännän kanssa. Löysin myös kotipuolesta vanhahkon, mutta silti hyvinkin toimivan neuvostoliittolaisen kiikarin, jota tulee pidettyä fillarin laukussa aina kun lähden vähän pidemmälle retkelle. Kiikari on nyt lähinnä luonnon tarkkailua varten, mutta linnut ovat kyllä siinä mielessä hyvä ja helppo tarkkailtava, että niitä näkee joka paikassa. Jos esimerkiksi nisäkkäisiin vertaa, niin lintujen lajien kirjo ja yksilöiden määrät ovat moninkertaisia... yhden fillarilenkin aikana saattaa nähdä hyvässä lykyssä pari peuraa ja muutaman jäniksen, mutta lintuja tulee vastaan varmasti ainakin 20 - 30 eri lajia...

Varsinainen lintubongaus on sellainen laji, jota en oikein ymmärrä. Sehän tarkoittaa sitä, että yritetään nähdä päivän, kuukauden, vuoden tai elämän aikana mahdollisimman monta eri lintulajia. Hulluimmat kaverit ajelevat tuhansia kilometrejä ristiin rastiin ympäri maata kerätäkseen "pinnoja". Tuossa touhussa jää kaikki luonnon "rauhoittava vaikutus" kokematta...

Joskus pari vuotta sitten kävi ihan hauska tapaus. Asustelin vielä silloin Tampereella, ja olin heittämässä kauniin syyskuisen päivän kunniaksi fillarilenkkiä. Pysähdyin sitten Näsijärven rantaan Aspinniemenä tunnettuun paikkaan, joka on näiden "ammattibongarien" suosima paikka. Tarkoituksenani oli napsia muutama hieno kuva syksyisestä Näsijärvestä. Anyway, paikalla oli lintuharrastajia tavallistakin enemmän, joten arvelinkin, että siellä saattaa olla jotain erikoista liikkeellä. Samalla kuulinkin suhteellisen läheltä huudon: "Täällä se on!". Menin itsekin katsomaan lähempää. Rantakivellä istui yksinäinen, melkoisen harmahtava lintu, joka muistutti hieman kivitaskunaarasta. Joku kalastajapapparainen tuli sitten kyselemään noilta "ammattibongareilta", mikä lintu oikein on kyseessä. Vastaukseksi kerrottiin arotasku. Noin 15 kertaa Suomessa nähty laji. Olisi jäänyt kyllä minulta tunnistamatta... noh, saatoinpa elvistellä lintuharrastajakaverilleni...

 

[Pottakameli]

Mielestäni tuo voisi olla satakieli. Ainakin tämä Lintukuva.fi -palvelun kuva näyttää aika lailla samalta:

http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/kuvahtml/1luslus018.html

Kyllä se Satakieli on! Paikallisen Tourujoen varrella Satakielet pitävät aivan järkyttävää meteliä kaiken yötä. Vielä kun kyseisestä linnusta lähtee ihan oikeasti varsin kova ääni. Näköetäisyydelle en ole päässyt, mutta jokivarren tiheistä puista/ pensaista ääni kantautui.

 

[Wolves]

Varsinainen lintubongaus on sellainen laji, jota en oikein ymmärrä. Sehän tarkoittaa sitä, että yritetään nähdä päivän, kuukauden, vuoden tai elämän aikana mahdollisimman monta eri lintulajia. Hulluimmat kaverit ajelevat tuhansia kilometrejä ristiin rastiin ympäri maata kerätäkseen "pinnoja". Tuossa touhussa jää kaikki luonnon "rauhoittava vaikutus" kokematta...

Olet täysin oikeassa, "oikeasta" lintubongauksesta ei tässäkään ole kysymys, itseasiassa koko "bongaus" lähti siitä, että ostin muutama vuosi takaperin järjestelmäkameran putkineen päivineen ja tuollehan piti keksiä joku järkevä käyttötarkoitus. Nyt kameralla on tarkoitus, itse saa samalla hieman liikuntaa ja hyttyset saavat ravintoa.

Kuvaukseen heräsi vain mielenkiinto ensimmäisellä amerikanreissulla, kun sinisiä, punaisia ja kirkkaan keltaisia lintuja lenteli asuinalueella.

 

[ufon_kaakao]

Kyllä se Satakieli on! Paikallisen Tourujoen varrella Satakielet pitävät aivan järkyttävää meteliä kaiken yötä. Vielä kun kyseisestä linnusta lähtee ihan oikeasti varsin kova ääni. Näköetäisyydelle en ole päässyt, mutta jokivarren tiheistä puista/ pensaista ääni kantautui.

Satakielen laulu ainakin kuulostaa siltä, että linnulta on lähtenyt vähän käsistä tuo lauleskelu. Onkohan satakielillä tendenssejä piristeiden käyttöön? Jakomielitautinen saattaisi maniassa piripäissään saada samankuuloista ääntelyä aikaan.

 

[Helmut Balderis #19]

Kerrankin ketju johon pääsee kuittaamaan. Mä olen löytänyt Suomelle uuden lintulajin. Oli muuten ns. "cosmic mind fucker" ;)

 

[Dinho]

Taviokuurna on kyllä upea lintu.http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/taviokuurna
Tänä talvena ollut hieno seurata pihapihlajan kimpussa väkertäviä kuurnia. Naaras melkeinpä kauniimpi, kuin koiras, mikä on harvinaista linnuilla.

 

[MustatKortit]

Otsikossa mainituista merikotkista:

On kyllä komeaa katseltavaa ollut lähivuosina tämä merikotkien "renessanssi" saaristoalueillamme, kotkakanta on ilmeisen elpynyt ja näitä voikin nähdä suuret määrät saaristossa.

Meillä on mökki Turun saaristossa Paraisilla (entinen Iniön kunta) ja monet kiehtovat kohtaamiset tämän kuninkaallisen linnun kanssa on viime vuosina koettu. Ihan normi settiä on tämä usemmankin kotkan näkeminen kerralla jossain kilometrin korkeudessa, mutta ihan mökkiterassin eteenkin näitä on välillä laskeutunut sulkiaan pörhistämään.

On tuo kyllä sen kokoinen möllikkä, kun luonnossa vapaana ja läheltä näkee, hieno eläin!

 

[finnjewel]

Satakielen laulu ainakin kuulostaa siltä, että linnulta on lähtenyt vähän käsistä tuo lauleskelu. Onkohan satakielillä tendenssejä piristeiden käyttöön? Jakomielitautinen saattaisi maniassa piripäissään saada samankuuloista ääntelyä aikaan.

Satakielen lajinimikin jo viitannee siihen, että laulua tulee jos minkälaista. Omaa, muilta lainattua ja improvisoitua.
Mieleen jääneitä omia bongauksia ovat olleet pähkinänakkeli, tuulihaukka, merikotka ja kalasääski.

 

[Sistis]

Merikotkia näkee nykyään silloin tällöin sisämaassakin. Itse olen nähnyt Tampereen seudulla sellaisen pariinkin kertaan reilun vuoden sisään. Nuo käyvät ilmeisesti saalistamassa näillä suurilla järvillä tai sitten kiertelevät etsimässä reviirejä täältäkin, mikä kielisi siitä että saariston kanta alkaa olla varsin tiheä. Myös toisen kotkamme, eli maakotkan, olen nähnyt muutaman kerran viime vuosina. Ilmeisesti nuo ovat nuoria lintuja, jotka tulevat talveksi Etelä-Suomeen. Komeita otuksiahan nuo ovat.

 

[Popi Orri]

Eräs kaverini harrastaa tätä lintujen bongailua, mikä kuulosti aluksi ehkä tylsimmältä harrastukselta ikinä. Nyt kun hän on minua hieman avartanut tämän bongailun hienouksista, niin sehän vaikuttaakin helvetin siistiltä puuhalta. Olenpa viime aikoina itsekin katsellut siivekkäitä vähän toisella silmällä (en sillä silmällä).

 

[Elazi]

Me aloitettiin viime vuonna nelivuotiaan tyttären kanssa lintubongaus ja maaliskuun lopulta alkaen saatiin vajaa 60 eri lintua bongattua. Mitään hc-bongareita ei oltu, vaan lähimmillä lintutorneilla käytiin muutaman kerran ja loput bongaukset tuli pihapiireistä ja muun liikkumisen yhteydessä. Mielenkiintoista puuhaa, enkä ainakaan itse ollut kiinnittänyt huomiota, miten paljon eri lintuja ympärillä lentelee.

 

[Skeletor]

Itseäni ei ole lintubongaus kiinnostanut oikeastaan koskaan, vaikka valokuvaus muuten liittyy oleellisena harrastuksiin ja töihin. Muutama kaveri on kova lintubongari ja olen huvittuneena kuunnellut välillä heidän juttuja lajin harrastajien kesken käytävistä väännöistä. On monta kertaa esimerkiksi pitänyt liittyä lintuverkkoon sen tarjoaman huumoriarvon takia. Taistelut saavat välillä kuulemma eeppisiä mittasuhteita, eikä mitkään Jatkoajan väännöt ole mitään...

 

[MustatKortit]

... Muutama kaveri on kova lintubongari ja olen huvittuneena kuunnellut välillä heidän juttuja lajin harrastajien kesken käytävistä väännöistä. On monta kertaa esimerkiksi pitänyt liittyä lintuverkkoon sen tarjoaman huumoriarvon takia. Taistelut saavat välillä kuulemma eeppisiä mittasuhteita, eikä mitkään Jatkoajan väännöt ole mitään...

Parisen vuotta sitten YLE esitti lyhyen reportaasin jostain hemmetin harvinaisen, minikokoisen pöllön ilmaantumisesta Suomen luontoon, jollekin tietylle seudulle. Tämä aikaansai sen, että jokainen lintubongari läheltä ja vähän kauempaakin lähti sinne jonnekin, saman metsän laitaan, erilaisten kiikarien ja kuulolaitteiden kanssa.

Koko juttu oli pirun erikoista katseltavaa, vähän tuntui kuin joku ufojen laskeutumista odottava herätysliike :)

 

[Sistis]

Lintubongaus onkin ehkä jossain määrin hörhöjen hommaa. Siis oikea bongaus, jossa kuljetaan ympäri Suomea jonkun harvinaisuuden perässä. Toisaalta niin on moni muukin harrastus, joten mitäpä sitä arvostelemaan. Sen sijaan retkeily luonnossa, ja lintujen tarkkailu siellä retkeilyn lomassa on varmasti huomattavasti helpommin ymmärrettävää touhua. Siis se, mitä monet kutsuvat myös bongaukseksi.

 

[Virveliä kainaloon]

En mäkään mikään bongari ole, kaikki linnut olen nähnyt ilman mitään kiikareita. No, eniveis, tänään näin ensimmäistä kertaa käen livenä. Siis kyllähän tuon kuulee, mutta tänään tallentui lentävä käki verkkokalvoille. Muutenkin tässä näkynyt pelkästään tämän kevään aikana pirun monta lintua, muutamaa en ole tunnistanutkaan. Mitään all time-listaa en nyt jaksa raapustaa, vajaa parisataa lajia siihen varmaan tulisi. Hauskaa puuhaa sinänsä tässä ohimennen kyttäillä lintusia.

 

[Unkka]

Hiirihaukan bongasin tänään. Itseäni sykähdyttää eniten juuri suuret petolinnut, en tiedä miksi. Lintukirja on ollut käytössä noin pari vuotta. Viime viikolla tunnistin valkoviklo ja metsäviklopariskunnat. Ei tuossa kirjassa vielä kovin suurta määrää ole tunnistettuja lajeja. Itselleni harvinaisin lienee uivelo, jonka olen nähnyt vain kerran elämäni aikana.

 

[TomiP]

Hiirihaukan bongasin tänään. Itseäni sykähdyttää eniten juuri suuret petolinnut, en tiedä miksi. Lintukirja on ollut käytössä noin pari vuotta. Viime viikolla tunnistin valkoviklo ja metsäviklopariskunnat. Ei tuossa kirjassa vielä kovin suurta määrää ole tunnistettuja lajeja. Itselleni harvinaisin lienee uivelo, jonka olen nähnyt vain kerran elämäni aikana.

Taidat asua jossain Kainuun suunnalla? Siellä uivelo on Suomessa yleisimmillään.

Itselle lajeja on vuosien mittaan kertynyt lähemmäs 300 ja vaikka en varsinaisesti bongaile.

 

[Unkka]

Taidat asua jossain Kainuun suunnalla? Siellä uivelo on Suomessa yleisimmillään.

Itselle lajeja on vuosien mittaan kertynyt lähemmäs 300 ja vaikka en varsinaisesti bongaile.

En asu Kainuun suunnalla. Jos asuisin, olisin varmaan nähnyt uivelon useamminkin :-). Pitääpä lakea joku päivä tunnistamani lajit En usko että pääsen edes kahteensataan, koska varsinkin kertut ja sirkut tuottavat vaikeuksia tunnistamisessa.

 

[Remy Martin]

Vähän kun on ikää tullut niin linnut ovat alkaneet kiinnostamaan, siis lähinnä ne mitä mökillä ja saaristossa pystyy bongailemaan. Minnekkään en lähde metrikään ajamaan sen takia että näkisin harvinaisuuden, mutta mökkiympäristössä pesivien ja elävien lintujen seuraaminen pitkin kesää on erittäin antoisaa. Linnuista tulee eräänlaisia kavereita ja ne alkaa tunnistamaan yksilöinä, joillekin tulee annettua ihan lempinimi jotta niitä pystyy arkipuheessa paremmin yksilöimään.

Merikotka pesii lähistöllä ja tämä uljas lintu onkin suht yleinen näky taivaalla liitelemässä. Viime syksynä pääsi peuranpaisti sulamaan sähkökatkon takia eikä sille ollut käyttöä eikä muutenkaan viitsinyt uudestaan pakastaa, niin vein sen merikotkan evääksi läheiselle pikkuluodolle. Varustin paikan myös riistakameralla. Seuraavana päivänä kun kävin kokemassa kameran oli pettymys kova kun paistin hakija ei ollut tallentunut muistikortille. Tiedä sitten oliko merikotka ensinkään vai joku muu jolle liha maittoi.

 

[TomiP]

Vähän kun on ikää tullut niin linnut ovat alkaneet kiinnostamaan, siis lähinnä ne mitä mökillä ja saaristossa pystyy bongailemaan. Minnekkään en lähde metrikään ajamaan sen takia että näkisin harvinaisuuden, mutta mökkiympäristössä pesivien ja elävien lintujen seuraaminen pitkin kesää on erittäin antoisaa. Linnuista tulee eräänlaisia kavereita ja ne alkaa tunnistamaan yksilöinä, joillekin tulee annettua ihan lempinimi jotta niitä pystyy arkipuheessa paremmin yksilöimään.

Merikotka pesii lähistöllä ja tämä uljas lintu onkin suht yleinen näky taivaalla liitelemässä. Viime syksynä pääsi peuranpaisti sulamaan sähkökatkon takia eikä sille ollut käyttöä eikä muutenkaan viitsinyt uudestaan pakastaa, niin vein sen merikotkan evääksi läheiselle pikkuluodolle. Varustin paikan myös riistakameralla. Seuraavana päivänä kun kävin kokemassa kameran oli pettymys kova kun paistin hakija ei ollut tallentunut muistikortille. Tiedä sitten oliko merikotka ensinkään vai joku muu jolle liha maittoi.

Kirosit merimetsoja. On havaittu, että merikotkat ovat alkaneet syödä merimetsoja Suomessa.

 

[Remy Martin]

Kirosit merimetsoja. On havaittu, että merikotkat ovat alkaneet syödä merimetsoja Suomessa.

Varmasti merikotkat merimetsoja syövätkin, mutta tuskin sentään yhdyskuntia hävittävät. Ja merikotkiin pätee ihan sama kuin muihinkin eläimiin, jos niitä alkaa olla liikaa ja niistä on haittaa niin silloin myös merikotkien kantaa tulee säädellä.

 

[Virveliä kainaloon]

Jännä homma muuten, että linnut ovat nyt taas alkaneet vähän kiinnostaa. Mähän opin joskus 3-4 ikävuoden taitteessa lukemaan nimenomaan lintukirjoja lukemalla. Kotona ihmeteltiin, kuinka mä tunnistin kuvasta jonkun punajalkaviklon, kun siinä allahan sen nimi selvästi luki. Tosiaan, luin noita kirjoja ihan pirusti ja osasin nimetä jossain kohtaa tyyliin ulkoa kaikki linnut niissä kirjoissa, mutta ei ne nyt moneen vuoteen innostaneet. Onhan se nyt sillain ihan hauskaa puuhaa yrittää nähdä mahdollisimman paljon erilaisia lintuja. Mitään hirveän eksoottisia lintuja en ole ikinä nähnyt, meri- ja tunturikihu, kiiruna, piekana ja ruskosuohaukka tulee mieleen sellaisina, mitä ei ihan joka vuosi näe. Eikä toki merikotkaakaan näin sisämaan asukkina. Samoin tuulihaukan olen nähnyt sen tunnistaen vain kerran.

 

[Sistis]

Nyt kun meikäläisen avovaimo on viettänyt tämän kevään töiden vuoksi Kaakkois-Suomessa, ja olemme hetken verran elelleet väliaikaisesti etäsuhteessa, on allekirjoittaneellekin tullut tuo maamme kaakkoinen seutu tutuksi viikonloppuvisiittien myötä. Ja nyt kun tuolla suunnalla on tullut toisinaan pyörittyä, on tullut samalla tutustuttua alueen luontoon. Helatorstaina tuli seurattua tämän ketjun aiheeseen sopivasti liittyvää mahtavaa luonnonnäytelmää, eli arktisten lintujen muuttoa. Olimme olleet aikeissa tutustua itäisen Suomenlahden saaristoon ja kartoitimme yhteysalusten yms. reittiaikatauluja. Tässä yhteydessä törmäsin ilmoitukseen muutaman tunnin mittaisesta arktisesta linturisteilystä. Kun kerran risteilyreittiin sisältyi myös vierailu eräässä kiinnostavassa saaressa, eikä hintakaan ollut paha, päätimme osallistua tuonne. Retkellä oli oppaana vanhempi herra, joka tunsi saariston sekä myös sen luonnon erinomaisesti, ja väritti tarinaa kaiken lisäksi värikkäillä kertomuksilla. Suosittelipa hän muutaman rommitotin nauttimista, koska sen jälkeen alkaa nähdä helpommin harvinaisia lintuja... Yhtä kaikki, arktisten lintujen muutto oli todella upea luonnonnäytelmä. Satojen vesilintujen parvia valui jatkuvalla syötöllä silmien edestä. Tuollaista näkyä ei koko ikänsä sisämaassa asunut ole koskaan päässyt seuraamaan, vaikka yksittäisiä isoja hanhiparvia täälläkin näkee silloin tällöin. Muutenkin tuo risteily oli kiinnostava, ja Kotkan edustan saaristo maisemiltaan komea. Rahoille sai vastiketta.

Mitään erityistä harvinaisuutta tuolla risteilyllä ei nähty, mikä saattoi johtua siitä, ettemme nauttineet rommitoteja. Muuttajista suurin osa oli mustalintuja ja alleja. Pilkkasiipiä meni pari parvea, minkä lisäksi yksi merikihu lensi aivan laivan ylitse. Pari päivää myöhemmin näimme vielä lenkillä ollessamme noin vartin aikana seitsemän suurta hanhiparvea. Isoimmassa varmaan lähemmäs 500 yksilöä. Komea näky tuokin. Tulivat taas massahysterian vallassa peräjälkeen. Sitten taivas hiljeni.

 

[benicio]

Itse olen aika intohimoinen lintuharrastaja ja väitän että pystyn tunnistamaan Suomen kaikki lintulajit, eli pikkulinnun, vesilinnun ja joutsenen.

Joo ei ole mun juttu. Ei mitään lintuja vastaan, ihan hauskoja otuksia.