Sitten seuraava kauhuskenaario.
Olen lenkillä puistossa enkä voi mitenkään tietää että just sen kävelyreittini varrella on ripuloinut sontaa jokin tappavan taudin riuduttama ja viimeisillään räpistelevä siivekäs kirppukasa. Kyseinen lintu on kuitenkin jaksanut taivaltaa siitä paskannuspaikastaan vielä parin kilometrin päähän kuolemaan, joten käyttämääni lenkkipolkua ei ole mikään taho tautivaaran takia eristänyt. Niinpä sitten astun vahingossa suoraan tuon linnunläjän päälle ja tossujeni pohjissa tuota sontaa kulkeutuu kämppäni eteisessä olevalle kynnysmatolle johon pyyhin tunnollisesti aina jalkani.
Kuten aina tullessani sisälle, niin nytkin meidän huushollin kollikissa tulee välittömästi kiehnäämään siihen minun jalkoihini. Sitten se jää tyytyväisenä istumaan persiilleen siihen sen mielestä mukavan karhealle kynnysmatolle.
Ja melko pian se turhautuu tekemisen puutteeseen, niinkuin kissoilla on usein tapana. Ja kun kissa turhautuu, niin se turvautuu johonkin sen mielestä kätevään, korvaavaan oheistoimintaan, eli se rupeaa nuolemaan omaa persettään. Ja koska se oli pläjäyttänyt sen pyllynsä siihen kynnysmatolle johon minä pyyhin paskaiset tossuni, niin nyt se saa suunsa täydeltä lintuinfluenssaa sisältävää fogelinpaskaa. Ja sitten se sairastuu. Ja ennenkuin minä tajuan viedä sen lekurille jonkin hassulta näyttävän pikku pärskimisen takia, niin se on ehtinyt istua monet kerrat minun sylissäni ja aivastellut päin naamaani...
Tämä kai olisi jopa ihan mahdollistakin?