Urheilussa ei taida ihan näin mennä. Sopimukset ovat lyhytaikaisia ja palkka on erittäin vaihteleva. Tämän lisäksi tieto työsuorituksista on aika hyvin tiedossa. Jos pelaat paskasti palkalla z tuskin kukaan muu tulee enää tarjoamaan edes sitä. Joutuu aina pelaamaan ainakin siihen uuteen sopimukseen asti aika tosissaan, jos meinaa ikinä saada sitä palkkaa y. Kehittyminen on muutenkin monen pelaajan tavoite, eikä tavoitteena vuolla kultaa Liigassa.Ja onhan se niinkin, että jos työntekijä x tuntee olevansa summan y arvoinen, mutta työnantaja tarjoaakin vain summaa z, näkyy se eittämättä otteissa työpaikalla. Ei saisi, mutta näin se vaan menee.
Käkikellomaassa maksetaan ihan hyvää palkkaa, että siellä ei suuria ongelmia. Siellähän on porukka muutenkin aika hyvävaraista, että tuskin ongelmissa. Muualla voi pieniä ongelmia ehkä olla. KHL ei nyt Eurooppalainen liiga, mutta siellä menee huonosti.Onko kenelläkään tietoa muiden maiden pääsarjojen taloudellisista tilanteista? Jotenkin voisi olettaa, että muissakin Euroopan maissa ajat ovat tiukat ja myös siellä kukkaronnyörejä joudutaan kiristämään, jolloin Suomen ja Liigan tilanne ei olennaisesti muutu nykyisestä.
- Tuloista ennen kaikkea pääsylipputulot ovat junnanneet viime vuosina suunnilleen paikoillaan. Palkan suuruushan määrittyy aina arvostuksesta. Vaikuttaa siltä, että meidän kohdeyleisömme ei vielä koe ammattiurheilua niin arvokkaaksi, että kykenisimme esimerkiksi säilyttämään nykyisen maksukyvyn, Rannisto tuumii.
Saksa ja Sveitsi taitavat olla Euroopan sarjoista ainoat, joista löytyy taloudellisesti terveimmät seurat pääsarjatasolla (tämä vain mutuna)?
Positiivisena puolena näen sen, että seurat vähentävät kalliita ulkomaanhankintoja ja paluumuuttajia ja tämä avaa seuran omille junioreille oven liigakaukaloihin. Ja lisäkokemus miesten peleistä varhaisella iällä on urakehityksen kannalta hyvä asia.