Aika monella tuntuu olevan sellainen
"käräjäoikeuden tuomiot eivät merkitse vielä mitään ja totuus löytyy sitten hovista"-asenne ja henkilökohtaisesti ihmettelen sitä kovasti. Onko siis todella niin, että ihmisten usko suomalaiseen oikeusjärjestelmään on oikeasti noin matalalla? Vai onko kysymys vain tästä nimenomaisesta keissistä? Ikään kuin käräjäoikeus olisi joku leikkikoulu, missä vähän harjoitellaan ensin ja sitten vasta hovissa on kovat piipussa.
Suomen oikeusjärjestelmä ei ole täydellinen, mutta mikään maailmassa ei ole täydellistä, jos asioihin sisältyy tulkinnanvaraisuuksia ja yksittäisillä ihmisillä on valta päättää asioita. Lait on toki olemassa, mutta ihan jokaista asiaa ei lakinkaan ole voitu kirjata. Hovioikeus ja toisinaan myös KKO tarjoaa sitten mahdollisuuden testata lakien tulkintaa. Lisäksi kannattaa erottaa rikos- ja riita-asiat toisistaan.
Suomessa on hyvin vahva syyttömyysolettama. Wikipedia kertoo syyttömysolettamasta seuraavaa:
Syyttömyysolettama on keskeisiin
ihmisoikeuksiin kuuluva
periaate, jonka mukaan
todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina
syyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syin
epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen
rangaistukselta. Kun syyte hylätään, ei
tuomioistuin tuomitse syytettyä syyttömäksi vaan hän on ollut sitä koko ajan.
Oikeudenkäynnin ja
esitutkinnan aikana ei siis periaatteessa pitäisi olla epäselvää tilannetta, jossa haetaan vastausta onko henkilö syyllinen vai syytön.
Tuomioistuimen tehtävänä on vastata vain siihen kysymykseen osoittaako syyttäjän näyttö syytetyn syylliseksi.
Periaate ilmaistaan
YK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 artiklassa:
Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
Myös muun muassa
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on asiasta säännös. Sen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Artiklan 1 kappaleessa taas edellytetään, että rikossyytteet tulee käsitellä nimenomaan riippumattomassa
tuomioistuimessa, niitä ei voi jättää minkään hallinnollisen viranomaisen ratkaistavaksi. Edelleen vaaditaan, että tuomioistuimen menettelyn tulee täyttää
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Tässä myös pari Hesarin juttua liittyen seksuaalirikosten poliisitutkintoihin Suomessa:
Paras selvitysprosentti on Oulussa. Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta raiskausten selvittämisestä.
www.hs.fi
Poliisin kirjaamista raiskausepäilyistä on johtanut viime vuosina syytteeseen noin 20 prosenttia ja langettavaan tuomioon noin 15 prosenttia.
Seksuaalirikosten ja lähisuhdeväkivallan poliisitutkinnoissa on vakavia ongelmia. Paperit voivat pölyttyä poliisin mapeissa vuosia, vaikka rikosepäily on vakava ja todisteita olisi. Viisi naista kertoo, miten vaikeaa on saada oikeutta.
www.hs.fi
Yksi naisista kertoi kuulustelussa, että mies kuristi, löi ja hakkasi hänen päätään seinään. Poliisi ei kuullut todistajia eikä liittänyt hätäkeskustallennetta tutkintaan. Syyttäjä jätti syytteen nostamatta. Nainen kertoi myös joutuneensa seksuaalirikoksen kohteeksi, mutta poliisi ei reagoinut.
Toinen nainen raiskattiin kaupungilla. Väkivaltainen puskaraiskaaja sai liikkua vapaana vuoden ajan, vaikka tekijän henkilöllisyys ja osoite olivat poliisin tiedossa.
Kolmas nainen kertoi poliisille tulleensa raiskatuksi hotellihuoneessa. Naisen mukaan toinen mies kuvasi teon videolle. Poliisilla kesti noin kaksi ja puoli vuotta kuulustella epäiltyjä. Miesten puhelimia ei tutkittu. Syyttäjä ei nostanut syytettä.
Neljäs nainen kertoi poliisille olleensa parisuhteessa jatkuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Suhteen aikana nainen oli alaikäinen. Poliisin esitutkinta kesti lähes kolme vuotta, ilman mitään asiallista perustetta, ja kuuden rikoksen syyteoikeus vanhentui.
Viides nainen eli vuosikymmenen ajan väkivaltaisessa parisuhteessa ja joutui mahdollisesti satojen pahoinpitelyjen uhriksi. Kun nainen kertoi kokemuksistaan poliisille, tutkinta kesti vuosia, ilman asiallista perustetta. Nainen kertoi poliisille myös, että mies pakotti hänet seksiin. Poliisi ei tutkinut mahdollista seksuaalirikosta.
Ajatus siitä, että ihmiset tekisivät rikosilmoituksia seksuaalirikoksista suuressa mittakaavassa huvin ja urheilun vuoksi, on hyvin erikoinen. Suorastaan puistattava. Suomessa tuskin monikaan tekee rikosilmoitusta seksuaalisesta väkivallasta taloudellisista motiiveista. Pikemminkin niin päin, että moni oikea uhri jättää kokonaan ilmoittamatta kokemuksensa poliisille. Suomessa uhrien saamat korvaukset ovat aivan naurettavan pieniä eikä edes "työtön köyhä" kovin pitkään korvausrahoista nauti, jos edes sellaisia koskaan saa. Esim. USA:ssa tilanne on täysin erilainen paitsi oikeusjärjestelmän erilaisuudesta johtuen, myös siksi, että siellä on huomattava määrä ihmisiä, jotka ovat oikeasti erittäin varakkaita ja saatavilla korvauksilla on ihan oikeasti suuri merkitys jopa loppuelämän kannalta. Lisäksi pr- ja oikeudenkäyntien kustannuksista johtuvista syistä moni on halukas sopimaan asiat ilman oikeudenkäyntiä, vaikka näyttöä ei hirveästi olisikaan. Tämä taas avaa gold diggereille ovia, joita Suomessa ei oikeastaan ole tarjolla. Mutta jokainen varmaan ymmärtää, että nämä valehtelevat ja kiristävät henkilöt, miehet tai naiset, ovat poikkeus sielläkin, ei todellakaan sääntö.
Mä tiesin, kun viime keväänä tuli tämän nimeltä mainitsemattoman maalivahdin ja häntä syyttäneen naisen juttu julkisuuteen, että koko kuvio on suuri karhunpalvelus kaikille uhreille ja syö myös muiden uhrien uskottavuutta. Minä en tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut tämän toisen kaksikon välillä, mutta tapa jolla asia tuotiin julkisuuteen, oli kertakaikkiaan väärä. Ja epäuskottava. Uhrit voivat reagoida eri tavalla kohtaamiinsa tapahtumiin ja reaktiot voivat tulla vasta vuosienkin päästä. Mutta uhrin itsensä ja myös muiden uhrien kannalta on kuitenkin olemassa järkevämpikin tapa käsitellä asiaa kuin tulla asian kanssa julkisuuteen kommentoimaan vuosien takaista asiaa. Vaikka en tiedäkään, mitä on oikeasti tapahtunut, sen valossa, mitä julkisuudessa asiasta on kerrottu, kuviossa ei ole mitään järkeä eikä keissi vaikuta uskottavalta. Kyseinen pelaaja on toiminut kyllä väärin tyttöystäväänsä ja seuraansa kohtaan, mutta niistä ei rikosoikeudellisia sanktioita jaeta ja hän vastaa omista virhearvioistaan ko. tahoille. Jo ihan oman oikeusturvansa vuoksi ko. nainen on vetänyt koko homman erittäinkin vihkoon.
Tässä Severi Lahtisen tapauksessa taas on toimittu uhrin puolelta aivan niin kuin kuuluukin toimia. Asia tuli julkisuuteenkin vasta tuomion antamisen jälkeen, joten mun on mahdotonta kuvitella, että tässä olisi kyse mistään suuresta kostosta tai julkisuushakuisuudesta. Tai rahasta. Kenenkään on ihan turha edes väittää, että julkisuudella olisi mitään tekemistä yhtään minkään kanssa, koska koko keissi on mennyt myös median tutkan ohi. Kuten joku jo aiemmin kirjoitti, medialla on omat keinonsa oikein hakemalla hakea julkisuuden henkilöiden törttöilyjä ja niiden asiakirjoja käräjäoikeuksista. Nimi
Severi Lahtinen ei ole soittanut yhdessäkään toimittajassa minkäänlaisia kelloja! Ei tämän tai törkeän rattijuopumuksenkaan osalta. Näin ollen voidaan aika yksiselitteisesti todeta, että Lahtinen ei ole minkään sortin valtakunnan julkkis, vaikka me lätkän heavy userit hänet toki tunnemme.
Kukaan ei voi koskaan mennä takuuseen kenestäkään muusta kuin itsestään. Eikä aina edes itsestään. On täysin eri asia todeta
"hän ei ole mitenkään voinut syyllistyä ko. rikokseen ja toinen valehtelee", ellei ole ollut itse paikalla tapahtumia todistamassa kuin todeta, että
"minun on vaikea uskoa tuntemani henkilön kykenevän ko. rikokseen". Yllättävän moni ihminen elää jonkinlaista kaksoiselämää. Harva vaimonhakkaaja on julkisesti ylpeä harjoittamastaan toiminnasta, mutta silti vain perheväkivallan uhreja riittää vuodesta toiseen.
Tässä jutussa on tuomion perusteiden perusteella hyvin vaikea nähdä, että Lahtinen olisi joutunut minkään oikeusmurhan kohteeksi. Toivottavasti hän hakee ammattiapua, koska kyllä ihminen voi muuttua ja toimintaansa muuttaa. Ensin pitää vain ymmärtää, että tähän astiset käytösmallit eivät toimi ja haluta muutosta ja apua siihen. Se
luonnonlapsi-homma ei nyt selkeästi oikein ole hänen kohdallaan toiminut ja nyt kannattaa kokeilla jotain muuta. Koska elämäähän hänellä on edessä vielä vaikka kuinka paljon. Ja elämää on myös rikostuomion jälkeen.