Kuten on jo moneen otteeseen todettu, seitsemäs finaalipeli on harvinaista herkkua, vaikka se nähdään nyt toista kevättä peräkkäin. Mutta aiemmin näitä ei ole nähtykään.
Paras viidestä -sarjoissakaan ei ole kovin usein nähty sitä viidettä peliä, vaikka liigaa on pelattu jo neljäkymmentä vuotta:
1995 TPS-Jokerit 3-2
1985 Ilves-TPS 3-2
1983 HIFK-Jokerit 3-2
1981 Kärpät-Tappara 3-2
1979 Tappara-Ässät 3-2
SM-liigan finaalien tilastoja katselemalla yleiskuva näyttää siltä, että hopeajoukkue pystyy usein kairaamaan sen yhden voiton, mutta ei enempää. Välieriä en nyt tarkemmin tarkastellut, mutta jotenkin minulla on sellainen näppituntuma, että siellä on nähty tiukempia ottelupareja kuin finaaleissa.
Siispä nautitaan nyt, tämäkin sarja on poikkeus ainakin historiallisesti. Kärpät ja Tappara pelaavat tänä keväänä yhtä huikeita finaaleja kuin viime keväänäkin, ja aika hyvä oli myös Ässien ja Tapparan finaalisarja kaksi vuotta sitten, vaikka siinä mentiin ”vain” kuudenteen peliin. Sitä ennen nähtiinkin vuosikaudet tuloksellisesti epätasaisia ja ehkä myös hivenen laimeita finaaleja. Tepsin ikimuistoista marssia mestaruuteen 2010 ei voi sitäkään oikein laskea mukaan, sillä ei HPK:sta kovin paljon vastusta ollut.
Näin tiukat finaalit ovat paras vastaus niille puheille, että SM-liiga olisi kuolemassa. Aivan hemmetin hienoja pelejä näin toistenkin joukkueiden kannattajille. En todellakaan sano, ettei kiinnosta, kun oma jengi ei ole mukana. Totta hitossa näin hieno lätkä kiinnostaa! Ja kumpi huomenna pyttyä nostaakaan, on sen ansainnut.
