Koska kaikki luonnollisesti nimeävät pelaajan, jota on vuosien varrella tullut tarkasti seurattua ja jonka pelityyliin on lähtemättömästi ihastunut, ja joka kantaa sitä kaikkein kauneinta pelipaitaa, ehdotan minäkin taitavimmaksi pelaajaksi Tapparan numeroa 16, Aleksander "Sasha" Barkov.
Barkov on virtuoosi. Nopeat ja vahvat kädet yhdistettynä pitkään mailan varteen ja pitkulaiseen, isoon lapaan. Siinä ainekset, joilla Barkov on viihdyttänyt Tapparan kannattajia jo kunnioitettavan kahdeksan vuoden ajan. 90-luvun puolenvälin tapparalaisittain synkkinä aikoina yksittäiseen otteluun saattoi mahtua vain yksi sinioranssinen valon pilkahdus. Joskus se saattoi olla Ilpo Kauhasen näyttävä hanskatorjunta, joskus Aleksander Barkovin taianomainen harhautus 1-1-tilanteessa puolustajaa vastaan. Viimenmainittuiihin ihastuin lähtemättömästi. Vanhemmilta ihmisiltä kuullut tarinat Neuvostoliiton maajoukkueen ylivertaisista otteista minulle niin varhaisen utuiselta 80-luvulta loivat satumaisen sädekehän myös Barkovin ympärille omassa mielessäni ja ajatuksissani. Barkovia seurasin (ja seuraan yhä) aina erityisellä tarkkuudella hänen kentällä ollessaan. Kuinka hän käsittelee kiekkoa, suojaa sitä, ja leikittelee vipuun menevän vastustajan kustannuksella itseään ja yleisöä viihdyttäen. Kiekko tottelee venäläistä karhua kuin noiduttuna. Barkov on minulle SE pelaaja Tapparasta kautta kannattajahistoriani, ja mielestäni SM-liigan taitavin pelaaja.
--
Pekoni otti esille todella tärkeän seikan pelaajan taitoa analysoitaessa. Syötön vastaanottamisen merkitystä eivät kaikki ymmärrä tai huomaa jääkiekkoa seuratessa, mutta se todella on aivan olennainen osa kun keskustellaan pelaajan taidosta. Tarkastellessani minulle entuudesta tuntematonta pelaajaa esim. harjoituksissa, kiinnitän aina erittäin paljon huomiota juuri näihin asioihin. Usein olen huomannut, että nimenomaan tämä taito on yksi vahva pelimiehen merkki. Kannattaa painaa mieleen.