Järvistä lukuunottamatta puhutaan toki vasta aihioista, mutta jo kansallisella tasolla erittäin potentiaalisiksi tiedetyistä sellaisista. Vanhemman Räsäsen taidot ja persoona olivat kiekkien tiedossa, mutta myös Mattila, Miettinen, Simontaival ja Puutio olivat ikäluokkiensa eturivin pelaajia. Kantnerkaan ei ollut tullessaan mikään tähti kotimaassaan.
Oikeanlaista vetovoimaa on saada lupaavia pelaajia junioreista lähtien. Tästä myös Joona Saarelainen on erinomainen esimerkki ja näkisin hänen kasvavan huippupelaajaksi vähintään samassa ajassa kuin Oliver Kapasen. Myös IPK:n rooli on suuri ja joukkue hankkii useita pelaajia KalPa-optiolla. Gallet, Lantta ja Ring ovat nousseet tätä kautta Liiga-pelaajiksi.
KalPan materiaali ja resurssit eivät ole mitään Liigan kärkipäätä, mutta KalPa seurana on osannut ehkä parhaiten hyödyntää resurssinsa, kun taas monet isommat seurat ovat osanneet tuhlata omiaan huolella. KalPaan on kasvanut Pekka Virran toisesta ajasta lähtien vahva liikkuvuuteen ja kiekollisuuteen nojaava vahva pelillinen identiteetti, seurakulttuuri ja jatkumo. Valmentajaputki ja nuorten pelaajien kehitys ovat onnistuneet erinomaisesti ja KalPa on vuodesta toiseen kyennyt haastamaan hyvin kärkijoukkueita pudotuspeleissä.