Liigan ja sen historian uhrautuvimmat pelaajat?

[BLEGI]

Niko Nieminen ja Erkki Rajamäki

 

[penkinlämmittäjä]

Vänttinen on itselleni kaikkien aikojen suosikkipelaaja. Juuri niiden JYP-vuosien ansiosta jolloin välillä tuntui että herra torjuu enemmän laukauksin kuin joukkueen maalivahti. Se oli aivan mieletöntä. Uskomattoman hieno pelaaja. Muistan ikuisesti, kun mies painoi uransa parhaan kevään niin, että molemmat polvet olivat siinä kunnossa, ettei pelaamisen pitänyt olla edes vaihtoehto. Aivan uskomaton arvostus miestä kohtaan. Kuten sanoin, kaikkien aikojen suosikkipelaaja, kaikista sarjoista.

 

[MarkoPalo]

Paremmin muistaville kysymys: Joku hatara muistikuva on että jossain ottelussa Eloranta kiirehti kiekkoon ennen pitkää/blokkaamaan vetoa/joku muu suht harmiton tilanne, jonka Eloranta pelasi tyylilleen uskollisesti, kaatui ja törmäsi pää edellä laitaan niin että kypärä halkesi ja yleisö koki kauhunhetkiä. Taisi kuitenkin palata suht pian takaisin tuosta tällistä(???)

Muistanko nyt ihan omiani vai muistaako joku tätä tilannetta?

Tarkoitatko tällä sitä tilannetta, jossa Eloranta meni rohkeasti Robyn Regehrin taklauksen alle vuoden 2004 World Cupissa? Se oli uskalias kovan luokan suoritus, vieläkin tuon muistan. Kiittelinkin joskus tuosta Kulia itseäänkin vuosia myöhemmin, kun tämä sattui samaan aikaan tankkaamaan Auran Teboilille.

 

[AaTee]

Ai että, aikoja jolloin paikallisetkin oli oikeasti nimensä arvoisia matseja. Saarelan Pahi ajoi Korpisalon pystyyn keskialueella, Korppia raahattiin paareilla pois kun täysi tupa hurrasi Pahille, "kuole"- huudon saatellessa keskisormi pystyssä maanneen Korpisalon pois kaukalosta eikä kukaan pahoittanut mieltään siihen malliin mitä nykyään nähdään joka kierroksella.

Ketjun aiheeseen voisi mainita Otto Honkaheimon.

Oijjoi niitä aikoja, oli kyllä ihan mahtavaa! Uljasta esimerkkiä lapsille ja onhan se nyt vaan niin paljon viihtyisämpää nauttia vapaaillasta ja urheilusta kuolan roiskuessa ympärillä "kuole vitun lutka" huutojen rytmikkäällä säestyksellä. En kyllä tiedä mitään sen mahtavampaa, ennen oli kaikki niin paljon paremmin..

 

[spaceman]

Vänttinen on itselleni kaikkien aikojen suosikkipelaaja. Juuri niiden JYP-vuosien ansiosta jolloin välillä tuntui että herra torjuu enemmän laukauksin kuin joukkueen maalivahti. Se oli aivan mieletöntä. Uskomattoman hieno pelaaja. Muistan ikuisesti, kun mies painoi uransa parhaan kevään niin, että molemmat polvet olivat siinä kunnossa, ettei pelaamisen pitänyt olla edes vaihtoehto. Aivan uskomaton arvostus miestä kohtaan. Kuten sanoin, kaikkien aikojen suosikkipelaaja, kaikista sarjoista.

Vänttinen, ei kahta sanaa.

 

[knttrtknkn1]

HIFK ja Simo Saarinen.

Oikea vastaus on tuossa @Aces High :n kirjoittamana. Onko kenenkään muun pelaajan uhrautuneisuudesta edes harkittu vitsiä tai muuta siihen rinnastettavaa anekdoottia.

Ja se vitsi: Mitä Simo Saarinen sanoi pitseriassa? Kiekko suuhun ja himaan.

Vänttinen oli ainakin JYP:ssä tämmöinen uudemman polven uhrautuja. Eikä pelkästään heittäytynyt vaan torjui/torjuu parhaimmillaan kiekkoja old school Barasso torjunnoilla siinä missä maalivahditkin. Samoin kapteenit Peltola & Kukkonen on tainnut olla pari kertaa kiekon tiellä. On noita muitakin. Nuo tuli ensimmäisenä mieleen.

 

[Bobby]

Nykyukoista tulee ensimmäisinä mieleen Hannes Björninen, Juhani Tyrväinen. Sattuneesta syystä.

 

[mixu]

Kyllähän se Simo on. Niin kova kiekkojätkä oli että hylkäs Nhl:stä saamansa eläkkeen kun halusi niin kovasti vielä pelata. Linkissä pieni video Simosta.
120 tarinaa IFK:sta - osa 19: "Simo vaikka söi kiekon"

 

[septi]

Tarkoitatko tällä sitä tilannetta, jossa Eloranta meni rohkeasti Robyn Regehrin taklauksen alle vuoden 2004 World Cupissa? Se oli uskalias kovan luokan suoritus, vieläkin tuon muistan. Kiittelinkin joskus tuosta Kulia itseäänkin vuosia myöhemmin, kun tämä sattui samaan aikaan tankkaamaan Auran Teboilille.

En tarkoittanut tuota, vaikka kunnioitettavaa pelaamista oli siinäkin (löytyy muistinvirkistykseksi myös Youtubesta), Eloranta ei juuri taklauksia väistellyt.

Wikipediasta löysin tällaisen maininnan: "Neljän NHL:ssä vietetyn kauden jälkeen Eloranta palasi syyskuussa 2003 kolmivuotisella sopimuksella TPS:ään. Sopimus sisälsi pykälän ulkomaille siirtymisestä... ...Hänen kautensa päättyi kuitenkin välierissä Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan Elorannan murrettua niskanikamansa. Tilanne oli vaarallinen, sillä hän ajoi kovalla vauhdilla, pää edellä laitaan. Tilanteessa myös Elorannan kypärä halkesi. Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa."

En nyt muista mikä tuohon tilanteeseen johti eikä videotakaan löytynyt. Sen verran muistikuva päivittyi tämän myötä, että taisi olla silloin (ymmärrettävästi) suuri huoli siitä että ura päättyisi tuohon murtuneeseen niskanikamaan, mutta jo seuraavalla kaudella Eloranta pelasikin NLAssa Rapperswilissa hyvän ja lähes täyden runkosarjan (44/48 ottelua ja 47 pistettä).

 

[angnus]

Sergei Butko jäi muinoin mieleen Ässien paidassa, kun mies meni vetojen eteen korkeassa polviasennossa naama kohti kiekkoa, suojaamatta sen enempää käsillään kasvoja.

 

[Oskar]

Kimmo Peltonen 2000-luvun alussa pelasti muutamaan otteeseen maalin heittäytymällä kiekon tielle. Tämä muisto siis tepsistä.

 

[Zibbazubba]

Timo Salo. Tapio Laakson kanssa täysin ylivoimainen alivoimapari KalPa-vuosina. Ainaha se hajalla oli, mutta anto kyllä aivan kaikkensa joukkuelle missä pelasi. Jotain kertoo arvostuksesta se, että isolle liigayleisölle suht tuntematon nimi oli mukana Kapasen paidanjäädytyspäivän alumnipelissä. #61 menis aivan heittämällä omaan all stars -joukkueeseeni.
Ja siitä vielä itselle yksi kaikkien aikojen sykähdyttävämmistä KalPa-muistoista. Ajassa 00:45.
Kalpa - Jyp 4. Semifinaali Peli 1-2 [1.4.2009]

 

[Tuen Vety]

Cory Emmerton. Ensimmäinen peli SaiPassa, ensimmäinen vaihto. Blokkaamaan vetoa ja kiekko jalkaan. Pelit SaiPassa ohi.

 

[odwaz]

Niin paitsi että tähän on syynsä. Nämä pelaajat laitetaan usein omanpää aloituksiin tai alivoimille. Tästä johtuen peli luonnollisesti pyörii enemmän siellä omassa päässä.

Siis "läpeensä". Oman pään aloitukset voi voittaa. Aloitustilastoista voi myös tarkastella hyökkäyksen ja puolustuksen jakautumaa.

Juu siis, omanpään aloituksessa on keskimäärin huonommat pelaajat, ihan siitä syystä ettei ne pääse sieltä pois. Ei siis niin päin että jotkut vaan näyttävät huonolta, kun joutuvat aloittamaan omista. Sitäpaitsi aloitukset ovat määrällisesti sen verran vähäisiä suhteessa, että vaikutus on monesti liioiteltu. Parin vuoden takainen laskelma rapakon takaa kertoo, että vain noin 40% vaihdoista alkaa aloituksella ja nämäkin useimmin keskialueelta. Toki peluutuskin vaikuttaa, mutta ei se selitä omissa pyörimistä.
Ihan mielenkiintosia juttuja: How much do zone starts matter part I: (Maybe) not as much as we thought

---
Tuntuu, että täällä aletaan luetella kaikki jotka on joskus blokannu vedon. Kuten @Mane totesi, joskus aikanaan se olikin meriitti. Ja joku Vänttinen, joka siis ~15 vuoden urastaan pelasi 3/4 Jyp-kausistaan, 2/3 Kerho-kausistaan, 1/2 Sport-kausistaan täysiä jengille? Blokkasi parhaimmillaan kyllä hienosti, mutta ääh..

 

[Sanainen arkku]

Vänttinen saanut paljon mainintoja ja ansaitustikin. Nostan verrokkina esille ja aikalaisena rinnallekin Olli Sipiläisen, jonka blokkipelaaminen oli älykkäämpää.

 

[Nelfor]

Vänttinen saanut paljon mainintoja ja ansaitustikin. Nostan verrokkina esille ja aikalaisena rinnallekin Olli Sipiläisen, jonka blokkipelaaminen oli älykkäämpää.

Erittäin hyvä nosto. Hävettää suorastaan, että en omaa suosikkipelaajaa itse muistanut nostaa tässä esille. Sipiläinen oli aivan huikea taistelijasielu, joka teki kaikkensa kentällä joukkueen eteen.

 

[rattussovjeticus]

Cory Emmerton. Ensimmäinen peli SaiPassa, ensimmäinen vaihto. Blokkaamaan vetoa ja kiekko jalkaan. Pelit SaiPassa ohi.

Ei tainnut osua jalkaan, vaan muistaakseni sormi murtui niin perusteellisesti, että SaiPa-ura oli paketissa.

 

[Tukka]

Vänttinen saanut paljon mainintoja ja ansaitustikin. Nostan verrokkina esille ja aikalaisena rinnallekin Olli Sipiläisen, jonka blokkipelaaminen oli älykkäämpää.

Unohtamatta niitä alivoimamaaleja, joita blokit tai karvaukset toivat.

 

[Hypodermic]

Tuomas Vänttinen. Ketju kiinni.

 

[Hantta#23]

Timo "Numppa" Nummelin. Hänen kipukynnyksensä sitä luokkaa jota ei ole muilla Liigassa pelaavilla ollut.

 

[Sanainen arkku]

Erittäin hyvä nosto. Hävettää suorastaan, että en omaa suosikkipelaajaa itse muistanut nostaa tässä esille. Sipiläinen oli aivan huikea taistelijasielu, joka teki kaikkensa kentällä joukkueen eteen.

Juuri esim. Vänään verrattuna Sipiläinen oli todella rohkea menemään päätylaudassa taklausten alle, millä voitto valtavan määrän vaihtomahdollisuuksia ketjulle.

Tässä keskustelussa uhrautumiseksi lasketaan korostuneesti "kiekon syöminen", mutta on muitakin tapoja.
-Ville Kohon tapa pysyä SaiPassa, vaikka ottajia olisi ollut muuallakin ja menestystä (ei välttämättä rahaa) olisi ollut enemmän saatavilla.
-Jarkko Ruudun tapa tehdä itsestään kaikkien vihaama hahmo joukkueen edun hyväksi.
-Suurin kroppansa likoon laittaja on kuitenkin se makkarapalkalla kolmekymmentä kautta hallilla patsastellut järkkäri.

 

[Since 1931]

Kyllähän tähän listaan voi heittää myöskin
M-M Åstenin.
Syö kiekkoa ja vastustajan mentaalipuolta rotan lailla.

 

[hablaa]

Joko selaimeni hakutoiminto bugaa, tai Filip Riskaa ei ole vielä mainittu? Pelaajana ei ehkä mikään miellyttävin, etenkään vastapuolen fanien mielestä, eikä ole oikein millään tasolla taitopelaaja. Eikä itse ole otteita tullut kauden 2011-2012 jälkeen seurattua niin tarkasti kun JYPistä lähti, voihan se olla että nykyään on ihan eri meininki.

Mutta aikanaan oli kyllä taistelija henkeen ja vereen. Yksi poiminta tähän on pakko ottaa, ensimmäinen JYP-TPS välierä keväältä 2010. Ensimmäisessä erässä Riska sai Filppulan luistimen suoraan leukaperiin (linkki huonolaatuiseen tuubivideoon), tuloksena kolme hammasta vähemmän ja useampi tikki kanssa toki vaadittiin. Tässä vaiheessa moni olisi jo jättänyt leikin kesken, ja loppu ensimmäisestä erästä menikin pukukopin puolella. Toisessa erässä Riska yritti tehdä paluuta pikkuisen, mutta ei siitä oikein mitään tullut.

Tästä huolimatta pelasi kolmannen erän ja antoi jopa kaksi syöttöäkin (ainakin virallisen kirjanpidon mukaan - aikanaan oli vääntöä oliko toinen syöttöpiste ansaittu vai ei, mutta kerta tuosta on niin paljon aikaa niin suodaan nyt molemmat). Se oli sellainen suoritus, että hattu lähtee päästä vieläkin.

 

[Kaspo]

Mikko Alikoski. Kaveria raaputeltiin taltalla milloin päätylaudoituksesta, milloin jään ja laidan kulmasta. Tuotiin kottikärryillä takaisin askiin ja niin se massa vain etsiytyi blokkaamaan laukausta jonkinlaisella primitiivisen alkueläimen vimmalla.

 

[Tjapalala]

Muistan ku 2015 Siim Liivik otti kaksi kertaan turpaan että kaksi Pelicansin pelaajaa heitettiin ulos ja ylivoimaa Bluesille. Ote oli juuri siirtynyt Pelicansille. Eli suostui tulemaan kahdesti hakatuksi, että Blues onnistuisi voittamaan pelin. No lopulta Pelicans onnistui voittamaan eli Simon ponnistukset ei auttanut. Siitä en osaa sanoa onko Siim liigan uhrautuvin pelaaja. Todennäköisesti ei ole. Mutta muistan tämän tilanteen erittäin hyvin.