Jari Kupila aiemmin illalla ihmetteli Twitterissä Gilles-keskusteluun viitaten, että miksi kukaan ei laita pelotteen sijasta kentälle iloitetta eli pelaajaa, jonka hommana olisi saada kaikki hyvälle tuulelle. Ketkä pelaajat tai mitkä asiat tai ilmiöt ovat teidän iloitteitanne. Siis ihmisiä tai asioita, jotka saavat myös vastustajan riveissä esiintyessään teidät hyvälle tuulelle.
Ja nyt ei riitä se, että vastustaja itsessään on hyvä olemassa, koska urheilu ilman vastustajaa on kuntoilua. Ja se, että vastustajan maalivahti on seula, ei myöskään kelpaa, koska iloitteen pitää saada myös omassa joukkueessa esiintyessään sinut hyvälle tuulelle. Tai tietysti jos nyt vain satut tykkäämään runsasmaalisista peleistä, voivat rantapallotkin imevät maalivahdit olla iloitteita.
Pelaajien lisäksi iloitteita voivat varmaankin olla ainakin vastustajan (äänekkäät) fanit, hieno pelitapa ja varmasti moni muukin.
Omia iloitteitani ovat suomalaiset, junnuikäiset lupaukset. Kyllä esimerkiksi Lehkosen Artturia tai Barkovia viime kaudella ilokseen katseli, vaikka oma suosikkijoukkue olisi vähän kärsinytkin.
Itse tykkään myös katsella isoja, nopeakoipisia molareita. Viime kaudellakin Anders Lindbäck pelasti ihan yksin iltani Kisapuistossa, kun SaiPa pelasi käsittämättömän surkeasti ja Ilves muistaakseni vielä surkeammin. Sitä en muista, kumpi mahtoi voittaa, mutta Lindbäck toimi iloitteena niin loistavasti, että hyvillä mielin lähdin sinäkin iltana kotiin.
Ja nyt ei riitä se, että vastustaja itsessään on hyvä olemassa, koska urheilu ilman vastustajaa on kuntoilua. Ja se, että vastustajan maalivahti on seula, ei myöskään kelpaa, koska iloitteen pitää saada myös omassa joukkueessa esiintyessään sinut hyvälle tuulelle. Tai tietysti jos nyt vain satut tykkäämään runsasmaalisista peleistä, voivat rantapallotkin imevät maalivahdit olla iloitteita.
Pelaajien lisäksi iloitteita voivat varmaankin olla ainakin vastustajan (äänekkäät) fanit, hieno pelitapa ja varmasti moni muukin.
Omia iloitteitani ovat suomalaiset, junnuikäiset lupaukset. Kyllä esimerkiksi Lehkosen Artturia tai Barkovia viime kaudella ilokseen katseli, vaikka oma suosikkijoukkue olisi vähän kärsinytkin.
Itse tykkään myös katsella isoja, nopeakoipisia molareita. Viime kaudellakin Anders Lindbäck pelasti ihan yksin iltani Kisapuistossa, kun SaiPa pelasi käsittämättömän surkeasti ja Ilves muistaakseni vielä surkeammin. Sitä en muista, kumpi mahtoi voittaa, mutta Lindbäck toimi iloitteena niin loistavasti, että hyvillä mielin lähdin sinäkin iltana kotiin.