Otetaas joka joukkueesta yksi suurennuslasin alle.
BLUES - Jaakko Uhlbäck
Yksi liigan kovakuntoisimmista ja kestävimmistä pelaajista. On ollut jo monta vuotta hyvän tason liigapelaaja, mutta Bluesissa ottanut vielä yhden askeleen ylöspäin tehojenkin muodossa.
HIFK - Jan Lundell
Liigan aliarvostetuin maalivahti - ja tästä saa syyttää joukkueenjohtoa, joka ei ole Lundelliin luottanut, vaan hankkinut aina ulkolaisia tusinajannuja ykköseksi. Iso, peittävä ja rauhallinen V-tyylin mokke.
HPK - Mikko Jokela
Yksi liigan fyysisimmistä ja varmimmista puolustajista omassa päässä. Omaa myös hyvän laukauksen. Todella tärkeä mies Kerhon ei-niin-fyysisessä pakistossa.
ILVES - Ville Koistinen
Ei ole mielestäni saanut sitä arvostusta, mitä ehkä ansaitsisi. Hyvä luistelija ja kiekon kanssa varma pakki. Noussut maajoukkuetasolle tällä kaudella.
JOKERIT - Roman Vopat
On aiemmin liigassa pelatessaan ollut monesti otsikoissa hieman vääristä syistä. Pelaa kovaa ja tappelee tarvittaessa. Mutta osaa myös pelata, ja silloin tällöin tsekille sattuu yllättäviä suonenvetoja, jossa Roman löytää sisäisen lemieuxinsa purjehtien kiekon kanssa näyttävästi maalille.
JYP - Jyri Marttinen
Liigan aliarvostetuimpia kiekkoilijoita kaikenkaikkiaan. Ei saa JYP:ssa ansaitsemaansa arvostusta maanlaajuisesti. Jos pelaisi esim. HIFK:ssa olisi maajoukkueen vakiokalustoa. Pelaa todella kovaa ja yleensä puhtaasti. Hyvä laukaus ja yllättävän taitava. Ei selkeitä heikkouksia.
KALPA - Henri Huohvanainen
Pelaa AINA 100% asenteella, jota ei todellakaan voi sanoa kaikista kalpalaisista. Alivoimaspesialisti, jonka todellista arvoa ei moni kuopiolainenkaan ymmärrä. Ansaitsisi ehkä jopa kapteenin C:n, koska näyttää taistelullaan esimerkkiä joka ilta muulle joukkueelle.
KÄRPÄT - Pekka Saarenheimo
Monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan laiturina ja sentterinä sekä hyökkävässä ja puolustavassa roolissa. Pienemmässä seurassa kuin Kärpissä kolkuttelisi pistepörssin TOP10:ä. Tekee peliaikaan suhteutettuna paljon pisteitä.
LUKKO - Juhamatti Yli-Junnila
Liigan isoimpia hyökkääjiä. Loistava kiekon suojaaja, taitoakin löytyy. Profiloitunut tällä hetkellä puolustavaksi sentteriksi. Luistelunopeus (tai hitaus) suurin puute. Olisi hyötynyt paljon, jos olisi saanut olla Jukka Rautakorven valmennuksessa pidempään kuin kauden. Tukka-Jukkahan on tunnettu siitä, että hänen joukkueissaan isojen miesten jalatkin saadaan liikkeelle.
PELICANS - Santeri Heiskanen
Todella ärsyttävä pelaaja. Erinomainen puolustavassa roolissa. Pystyy pelaamaan sekä pakkia, että hyökkääjää. Aravirta teki kuitenkin oikean liikkeen siirtäessään Heiskasen Sihvosen Tonin kaveriksi puolustavaan hyökkäysketjuun. Välillä aivan turhia kuumenisia ja sikailuja.
SAIPA - Antti Pihlström
Blues teki käsittämättömän liikkeen luopuessaan Pihlströmistä. Pelaa hurjalla draivilla, luistelee kovaa ja saanut tällä kaudella vastuun myötä onnistumisia hyökkäyspäässäkin. Kova halu kehittyä kiekkoilijana.
TAPPARA - Mika Viinanen
Monipuolinen pelaaja, jolla on käyttöä melkein missä kentässä tahansa. Pelaa laiturina ja sentterinä. Hyvä maalintekijä, vaikkei loistakaan pörssien kärkipäässä. Lopullinen läpimurto saattaisi tulla, jos löytäisi peliinsä lisäannoksen röyhkeyttä.
TPS - Marko Kiprusoff
Ehkä hieman yllättävä valinta tähän kategoriaan. Turkulaiset arvostavat, samoin entinen maajoukkuevalmennus (Aravirta & co). Muualla Kiprua syytetään pehmeydestä, hiljaisesta luonteesta, hiuspehkon pituudesta ja ties mistä. Mielestäni Kipru on vain sisäistänyt sen, että jääkiekkoa voi pelata myös järkevästi, koohottamatta ja rymistelemättä. On vahva kaksinkamppailuissa, vaikkei varsinaisesti taklaakaan, vain ohjaa miehet syrjään. Loistava pelinäkemys ja syötöt, ovelat rannelaukaukset viivalta.
ÄSSÄT - Matti Kaipainen
Ärsyttäjien kuninkaita. Monipuolinen laituri/sentteri. Pelaa aina joukkueelle, vaikka ottaakin välillä turhia jäähyjä. Lisäksi pelaa vuodesta toiseen varmalla 20-25 pisteen perustasolla ja tekee välillä tehoja hyökkäyspäässäkin.