Tottakai siihen sisältyy myös taktinen puoli ja valmentajan pitää pystyä se pelin rakenne joukkueelle luomaan. Mutta väitän, että jokainen valmentaja liigassa osaa valmentaa taktiikkaa riittävällä tasolla ja suuremmat erot tulevat sitten muista asioista. Pelaajista saadaan paras irti silloin, kun heidän rooli vastaa osaamista ja he kokevat olevansa joukkueen tärkeitä jäseniä, on sitten ylivoimaa pyörittävä tähtipelaaja tai seiskapakki, pienellä peliajalla. Pitää osata myydä se rooli pelaajille siten, että he eivät turhaudu ja käänny taakaksi joukkueelle. Tuossa valmennuksella on merkittävä rooli, koska ovat pelaajien esihenkilöitä. Jos et luota omaan esihenkilöön, niin missä tahansa työyhteisössä tulee haasteita, etkä tule suorittamaan optimaalisella tasolla. Väännät sitten koodia, rakennat rivitaloa tai pelaat jääkiekkoa.
Jokaiselle joukkueelle tulee niitä huonompia jaksoja jossain vaiheessa kautta. Silloin jos peliä joudutaan pakottamaan jatkuvasti, niin kipsi helposti pahenee ja joskus erittäin hyväkään valmentaja ei sitä kierrettä pysty katkaisemaan (esim. Marjamäki ja viime kausi). Siinä yleensä sitten tulee erot valmentajien välillä (toki myös muilla kuin valmentajilla on tähänkin vaikutusta), miten se peli saadaan takaisin uomiinsa ja pelaajat toteuttamaan sovittua pelitapaa. Minä epäilen, että tässäkin kyse on enemmän valmnnuksen uskottavuudesta sekä persoonasta, kuin "Vierumäen" fläppitaulukursseista.
Tietenkin myös taktisesti voidaan lähteä hakemaan etua ja muuttaa peliä johonkin poikkeavaan suuntaan. Muistelen esimerkiksi Mannerin 1. kaudella Kärpissä (Marjamäen jälkeen), kun hän lähti hakemaan pelitavallista etua tämmöisellä peliä repivällä hyökkääjällä, mitä en muista aiemmin nähneeni. No se toimi välillä, mutta loppujen lopuksi Kärpät palasi takaisin meidän peliin, kuin mitä kaikki muutkin pelasivat, koska vastustajat oppivat pelaamaan sen kärkihyökkääjän pois ja pelin tasapaino kärsi. Tai sitten viime kauden JYP. Lähtivät hakemaan jotain täysin pelipaikatonta jääkiekkoa, syystä että omistaja halusi sellaista. Tämä spinoff ei onnistunut ollenkaan ja mitä kaikkea se sitten aiheutti siellä joukkueen sisällä, en tiedä. Mutta lopputulos oli kyllä todella surkea, eikä syypää varmasti ollut Rautakorpi tai hänen osaamattomuutensa taktisesti. Grönborg:n aikana Tappara on pyrkinyt nopeuttamaan pelaamista Rautakorpi-Tapola ajan jälkeen luultavasti ihan tiedostaen, että jääkiekko on muuttunut. Halutaan sekä viihdyttävyyttä, että pysyä pelin kelkassa. Se toimii hyvin, kun joukkueella on riittävästi jalkoja paineistaa jatkuvasti "yli" ja mv- ja puolustuspeli toimii niin hyvin, että omissa ei soi liikaa. Tällä hetkellä, kun rosteri ei ole niin jalkava, niin sekin kääntyy vähän itseään vastaan. Voi olla, että se maksaa keväällä takaisin tai sitten tulee mahalasku.
Enemmän nykyään painotetaan sitä tilanteen mukaan pelaamista ja pyritään tunnistamaan tilanteet, milloin hyökkäyspelissä voidaan paineistaa yhdellä tai useammalla pelaajalla ja milloin vetäydytään ottamaan vastustajan hyökkäystä vastaan. Samoin puolustuspäässä sitten välillä pelataan paikkaa ja välillä miestä ja pitää osata tunnistaa ne tilanteet, milloin mikäkin tapa on tehokkain. Jotkut yksittäiset aloituskuviot tai hyökkäykset yms. saattaa yhtä hyvin tulla kentällisen itse sopimista jutuista, kuin fläppitaululle piirretyistä. Erikoistilannepelaamisessakin varmasti valmennus pyrkii luomaan niitä raameja sille pelaamiselle, mutta aika paljon se lähtee siitä materiaalista mitä on käytettävissä. Miten kätisyydet toimii ja löytyykö viivalta minkälaista osaamista. Se määrittää paljon erikoistilanteiden onnistumista. Ylivoimassa varsinkin pelaajien itseluottamuksella on valtava merkitys.
Kyllä Kärpistäkin löytyy ihan selkeitä pelitavallisia ja toisteisia asioita sekä hyökkäyksiin lähdöissä, että puolustamisessakin. Ei ne poikkea juurikaan vaikkapa Lukon tai SaiPan pelaamisesta. Omaan silmään kyse on ennemmin siitä, että kuinka paljon sitä pelaamista pyritään ohjaamaan. Kuinka tarkat raamit annetaan, missä tilanteessa saa karvata ja milloin valutaan alemmas. Toisessa joukkueessa tiukka ohjaus on parempi ja toisessa joukkueessa sitten on parempi antaa pelaajien tunnistaa ne tilanteet vapaammin. SaiPa sekä vaikkapa K-Espoo ovat onnistuneet tällä kaudella erinomaisesti syyskaudella nimenomaan voimakkaan painepelaamisen avulla (samaa kuin varsinkin viime kauden KalPa). Siellä on kasattu sellaiset ryhmät ja oikea valmennus, mikä on nähnyt että tämä tapa toimii tälle joukkueelle parhaiten. Sama valmentaja ja sama tapa pelata, mutta eri joukkue ja tulos voisi olla liigan viimeinen.