Jukureita kun kovin hehkutetaan, niin onko joku oleellisesti eri lailla kuin toissakaudella runkosarjan kakkosella ja melkein ykkösellä? Nouseeko hattu jotenkin korkeammalle kuin toissakaudella, vai eikä silloin hattu noussut ollenkaan?
Toki OJ on kokeneempi, mutta historia kertoo, että ei sekään välttämättä pleijareissa auta paljoakaan. Niin oma maailmansa on, että runkosarjasta riippumatta jokaiselle pudotuspelijoukkueelle kaikki variaatiot on mahdollisia - aikainen kesäloma tai finaalipelit tai jotain siltä väliltä. Mutta kivahan näitä runkosarjapelejä ja -menestyksiä on hehkutella, ei sillä.
Otan tähän kiinni vähän myöhässä, mutta kuitenkin.
Heti alkuun todettakoon, että seuraavat pointit eivät juuri millään tavalla perustu nähtyihin otteluihin, vaan pikemminkin tilastoihin ja niistä johdettuihin päätelmiin. Jukureita tulee nähtyä lähinnä vain Lukkoa vastaan, ja se on viime aikoina ollut pääosin tuskallista.
Usein Jukureita ja Jokista käsitellessä esiin nousee luistelu, ja etenkin siihen liittyvä vaatimustaso harjoituksista lähtien. Totuus on kuitenkin se, että Jukurit on koko OJ:n aikakauden ollut yksi Liigan vähiten luistelevista joukkueista. Sama trendi pätee kiekonhallintaan. OJ:n kolmen kauden aikana Jukurit on luistellut noin 67 kilometriä per peli ja hallinnut kiekkoa suurin piirtein 47 prosenttia peliajasta, ja näillä kirjauksilla on joka kausi päätynyt Liigan tilastoissa peräpäähän.
Jukurit ei siis luistele vastustajia kumoon eikä kiekottele tietään voittoihin, mutta laukoo paljon. Laukausten määrän suhteen käyrä on ollut nouseva, ja tällä kaudella Jukurit laukoo noin 50 kertaa ottelua kohden, verrattuna esimerkiksi kahden kauden takaiseen tilanteeseen, jolloin ottelua kohden laukauksia kertyi noin 47. Tämä on Liigassa kärkitason lukema, ja heijastuu myös maaliodottamaan. Maaliodottamaerossa Jukurit on ollut nettopositiivinen joukkue kaikkina kolmena edellisenä kautenaan, ja tällä kaudella ottelua kohden maaliodottamaero on selkeästi OJ:n ajan paras.
Kokonaisvaltaista analyysia odottaman kehityksen syistä en osaa antaa, mutta osatekijä on varmasti ylivoima. Ylivoimaprosentti on tälläkin kaudella kova, yli 27. Järjettömämmän luvusta tekee se, että Jukurit on ylivoimaisesti eniten ylivoimatilaisuuksia saava joukkue Liigassa, ja niitä on kertynyt tällä kaudella lähes neljä per ottelu. Vastustaja on esimerkiksi jäähyn arvoisesti kampittanut Jukureiden pelaajan 38 kertaa tällä kaudella, eli lähes kerran per peli. Huuhtanen ja Jormakka ovat kahdestaan tehneet yhtä paljon YV-maaleja kuin koko Ässien joukkue.
Jukurien pelitapa tuottaa siis uskomattoman määrän jäähyjä vastustajalle verrattuna siihen, kuinka vähän Jukurit hallitsee kiekkoa tai ylipäätään luistelee. Tämä yhdistettynä tehokkaaseen ylivoimaan on ollut erittäin toimiva kombinaatio tälläkin kaudella. Lupauksia paremmasta siis on, mutta esimerkiksi kevään tuomarilinjalla voi olla oletettua suurempia vaikutuksia Jukurien tuloksentekoon. Jukurien resurssit ja materiaali huomioon ottaen on vuoden valmentajan valinta kuitenkin tässä kohtaa kautta helppo.